Katsaus äänentoistoformaattien kehitykseen. Kapasiteetiltaan riittävien blu-ray-levyjen (BD-levyt) ja television teräväpiirtoisten kaapeli- ja antennilähetysten pakkaamattomien pulssikoodimoduloitujen signaalien myötä on lopulta mahdollisuus päästä käyttämään korkealaatuista tilaääntä (surround-ääntä). CD-levyjen äänistandardi oli riittämätön, DVD-levyille mahtui vain huonolaatuinen ääni ja ensimmäiset tilaäänijärjestelmät (kuten Dolby Digital) olivat sanapituudeltaan CD-standardia vastaavia.
Uusin modulaatiotekniikka on LPCM eli lineaarinen PCM; liitännöistä HDMI v. 1.4 tukee pakkaamatonta 7.1-kanavaista ääntä; näytteenotto on taajuudeltaan 192 kHz ja sanapituus 24 bittiä.
Lisäksi kirjoitus: VHS-kirjasto pysyy Blu-rayn rinnalla.
Analogisen videokasetin informaation siirto suoraan HD-tason televisioon ilman 16-bittistä digitaalimuunnosta antaa DVD-levyä paremman laadun, mikäli kasetti itsessään on laadukasta tuotantoa (esim. Warner Bros. 1990-luvun alusta).