1970-luvun yhteydenpito myöhemmin KGB:n agenteiksi paljastuneiden neuvostodiplomaattien kanssa toi Dumellille ehdottoman vankeustuomion 1984. Dumell itse katsoi hankkineensa Jaakko Laakson kautta itselleen normaaleja kontakteja, joita toimittaja tarvitsee. Kontaktit olivat vuorotellen Viktor Taratynkin, Ernst Russak ja Aleksei Savin. Taratynkin oli ollut lähinnä ravintolaseuraa, mutta Russak oli esiintynyt määräilevästi ja Dumell lopetti tapaamiset. Tämän jälkeen Laakso esitteli hänet talousasioista kiinnostuneelle Savinille.
Kirjoituksen teorian mukaan uusi presidentti Koivisto ja Suojelupoliisin päällikkö Tiitinen halusivat lopettaa suomalaisten yhteydenpidon ns. kotiryssiin ja näin 1980-luvulla haluttiin luoda jokin varoittava esimerkki 1970-luvulla muodostuneesta tavasta toimia kontaktissa neuvostoliittolaisiin.
Lisäksi kirjoitus: Neuvostojohto huolestui Koivistosta : Supon historiassa paljastetaan vuodelta 1982 Moskovan ohjeet, joiden mukaan KGB:n piti paimentaa uutta presidenttiä / Unto Hämäläinen.
Jatkokeskustelu: Tiitinen: Dumellin tutkinta ei ollut presidentin tilaustyö : "Presidentin harkinta oli normaalia rutiinia" / Piia Elonen (HS 2009-09-07, s. A5) ; Miksi vakoojan kätilö päästettiin pälkähästä? / Lasse Hovi (Mielipide).
Kirjoittaja viittaa Jaakko Laaksoon.
(HS 2009-09-10, s. C6).