Hakutulokset
- Näytetään 1 - 2 / 2
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052411774
www.theseus.fi/bitstrea...inenNina.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Kehittämistyön tarkoituksena oli arvioida ja kehittää Porin perusturvan kotiuttamistiimin toimintaa, joka edistää ikäihmisen ja hänen läheisensä kotona selviytymistä sairaalahoidon jälkeen. Kehittämistyön tavoitteena oli selvittää miten ikäihminen ja hoitaja kokevat ikäihmisen kotona selviytymisen ennen ja sairaalahoidon jälkeen sekä miten kotiuttamistiimin toiminta vaikuttaa ikäihmisen kotona selviytymiseen. Tavoitteena oli hyödyntää saatu tieto kotiuttamistiimin toiminnan kehittämisessä. Kehittämistyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena asiakaslähtöistä Bikva-arviointimallia käyttäen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin yksilö- ja ryhmähaastatteluja. Aineisto analysoitiin jokaisen vaiheen välissä sisällönanalyysin menetelmin. Prosessi eteni siten, että Porin kotiuttamistiimin ikäihmisten (n=18) kokemuksista ja kehittämisehdotuksista koottu yhteenveto toimi kotiuttamistiimin hoitajien (n=7) esiin tuomien kokemusten ja kehittämisehdotusten pohjana. Ikäihmisten ja hoitajien haastattelujen yhteenveto toimi kotiuttamistiimin esimiesten (n=4) arvioinnin lähtökohtana. Tuloksista ilmeni, että ikäihmiset kokivat kotona selviytymisen muutoksia sairaalasta kotiin palatessaan ja suurin osa heistä tunnisti avun tarpeensa. Avun tarve lisääntyi erityisesti peseytymisessä, asuinympäristön ja asioiden hoidossa sekä lääkehuollossa. Läheisten tuen ja apuvälineiden merkitys korostui. Kotiuttamistiimin toiminnassa keskeiseksi koettiin päivittäistoimissa avustaminen, hoitotoimenpiteiden suorittaminen, apuvälineiden järjestäminen sekä asiakas- ja palveluohjaus. Kotiuttamistiimin toiminta edisti ikäihmisten ja läheisten turvallisuuden tunnetta. Tuloksista ilmeni, etteivät ikäihmiset ja läheiset osallistuneet riittävästi kotiutusprosessin eri vaiheiden suunnitteluun. Tämä oli yhteydessä puutteelliseksi koettuun tiedonsaantiin ja itsemääräämisoikeuteen. Kehittämistyön kohteiksi nimettiin asiakaslähtöisyys ja moniammatillinen yhteistyö. Ikäihmiset toivoivat kotiuttamistiimin toimintaa kuvaavaa esitettä ja kuntoutumista edistävää toimintaa enemmän. Tärkeänä pidettiin itsehoidon suunnittelun ja omantilan arvioinnin tueksi toimintakykymittareita, jotka olisivat yhteneviä muiden yhteistyötahojen kanssa. Kotona selviytyminen sairaalahoidon jälkeen on laaja prosessi. Suurin vaikuttavuus ikäihmisen kotona selviytymisen parantamisessa voitaisiin saavuttaa keskittymällä yhteen kehityskohteeseen kerralla, kuten läheisyhteistyön tai kuntouttavien toimintamallien kehittämiseen.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013101816187
www.theseus.fi/bitstrea...nen_Nina.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämän työelämälähtöisen opinnäytetyötutkimuksen tavoitteena oli kuvata Satakunnan keskussairaalan yhteispäivystyksen työntekijöiden käsityksiä iäkkään potilaan fyysisen toimintakyvyn arvioimisesta ja tukemisesta. Toisena tutkimuksen tavoitteena oli kuvata työntekijöiden käsityksiä fysioterapeutin toiminnasta moniammatillisessa yhteistyössä iäkkäiden potilaiden fyysisen toimintakyvyn tukemisessa. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka laadittiin tätä tutkimusta varten. Kysely toteutettiin syyskuussa 2012 ja siihen vastasi 56 työntekijää, joka oli 33 % otannasta (N=170). Suljetut vastaukset analysoitiin tilastollisin menetelmin ja avoimet vastaukset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Vastaukset käsiteltiin erikseen ja yhdistettiin tulosten tulkinnassa. Tulokset edustivat sairaanhoitajien (68 %), lääkäreiden (15 %), laitoshuoltajien (9 %) ja esimiesten (7 %) käsityksiä. Tutkimus tuotti uutta tietoa yhteispäivystyksen työntekijöiden toimintatavoista. Työntekijät kokivat melko yksimielisesti iäkkään toimintakyvyn varhaisen selvittämisen ja tukemisen tärkeäksi iäkkään kotiin tai jatkohoitopaikkaan siirtymisen kannalta. Osa vastaajista koki arvioinnin ja tukemisen kuuluvan kaikille hoitotiimin jäsenille, mutta päivystysympäristön soveltuvuudesta siihen oli eriäviä näkemyksiä. Työntekijät eivät kokeneet hyötyvänsä arviointiin suunnitellusta ”tsekkilistasta”. Iäkkäiden fyysistä toimintakykyä ja osallisuutta lisääviä välineellisiä keinoja ja lähestymistapoja päivystyksessä nimettiin paljon, mutta vain suullisen ohjauksen keinoja tuotiin esille omassa toiminnassa. Yli puolet työntekijöistä tunnisti toimintakyvyn arvioinnin ja tukemisen tietotaitojen riittävyydessä epävarmuutta ja koulutuksen tarvetta. Tutkimuksessa voitiin tunnistaa moniammatillisen yhteistyön sisältöjä, fysioterapeutin toimenkuvan selkeytymistä ja moniammatillisen yhteistyön tarvetta KASTE-osahankkeen jälkeen. Yhteispäivystyksen työntekijöistä osa tunnisti iäkkäiden fyysisen toimintakyvyn tukemista edistäviä tekijöitä, mutta moniammatillisen yhteistyömuodon soveltaminen käytäntöön oli vielä hitaasti etenevä toimintamuoto. Tuloksia voidaan hyödyntää yhteispäivystyksen toiminnassa sekä iäkkään toimintakyvyn arvioinnin ja varhaisen mobilisaation tukemisessa, ammattiosaamisen tunnettavuuden, työnjaon, toimintatapojen että moniammatillisen yhteistyökoulutuksen suunnittelussa ja kehittämistyössä.