Hakutulokset
- Näytetään 1 - 18 / 18
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010062512535
www.theseus.fi/bitstrea...la_leena.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää maatalousyrittäjien työterveyshuollon vaikuttavuutta terveyden edistämisessä tyypillisimmissä kansanterveysongelmissa maatalousyrittäjien kokemana Kauhajoella. Vaikuttavuutta selviteltiin maatalousyrittäjien työterveyshuoltoon liittymisen jälkeen tapahtuneiden elintapamuutosten avulla. Opinnäytetyön avulla haluttiin myös selvittää onko maatalousyrittäjien työterveyshuollon antama neuvonta ja ohjaus riittävää kyseisissä terveysongelmissa. Maatalousyrittäjille annettiin myös mahdollisuus kertoa miten he haluaisivat kehitettävän terveyttä edistäviä toimintamuotoja maatalousyrittäjien työterveyshuollossa. Opinnäytetyössä valittiin tutkimusmenetelmäksi kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus ja tutkimusstrategiana käytettiin survey-tutkimusta. Tutkimuksen perusjoukkona oli Kauhajoen terveyskeskuksen maatalousyrittäjien työterveyshuoltoon liittyneet maatalousyrittäjät. Tutkimus oli systemaattinen otantatutkimus, jossa aineistoa kerättiin kyselylomaketta apuna käyttäen. Kyselylomake sisälsi strukturoituja ja avoimia kysymyksiä sekä näiden välimuotoisia kysymyksiä. Opinnäytetyön teoreettisessa osuudessa määriteltiin keskeiset asiasanat sekä käsiteltiin elintapojen vaikutusta tyypillisimpiin kansanterveysongelmiin. Tyypillisimmiksi kansanterveysongelmiksi tässä opinnäytetyössä määriteltiin: sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet, kohonnut verensokeri ja diabetes, kohonnut veren kolesterolipitoisuus, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, ylipaino ja lihavuus, hengityselinten sairaudet, henkinen hyvinvointi sekä tapaturmat. Elintavoista käsiteltiin ravintoa, liikuntaa, alkoholia, tupakkaa sekä unta ja lepoa. Saatujen tulosten mukaan maatalousyrittäjien työterveyshuollolla oli vaikuttavuutta terveyden edistämisessä tyypillisimmissä kansanterveysongelmissa. Vaikuttavuus näkyi positiivisina elintapamuutoksina lähes kolmanneksella vastaajista (28 %). Reilusti yli puolet vastaajista koki saaneensa maatalousyrittäjien työterveyshuollosta riittävästi tietoa opinnäytetyössä käsitellyistä kansanterveysongelmista (72 %) sekä elintapojen vaikutuksesta terveyteen ja terveyden edistämiseen (66 %). Terveyttä edistävinä työmuotoina toivottiin maatalousyrittäjien työterveyshuollon järjestämänä mm. liikuntakursseja ja terveyteen liittyviä toimintapäiviä.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705168550
www.theseus.fi/bitstrea...nnaleena.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Edunvalvontavaltuutuslain mukaan henkilö voi valtuuttaa toisen henkilön huolehtimaan asioista siinä tapauksessa, että tulee itse henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun syyn vuoksi itse kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan. Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli pohtia edunvalvontavaltuutuksen merkitystä maatalousyrittäjän kannalta katsottuna. Maatilojen määrät ovat viime vuosikymmeninä huomattavasti vähentyneet, mutta tilakoot ovat vastaavasti kasvaneet. Maatilojen omaisuusmassa on huomattava ja maatilojen toimintaa kehitetään mm. investoimalla rakennuksiin, koneisiin ja kiinteistöihin. Maatiloilla tapahtuu usein myös omaisuuden myymistä ja vuokraamista. Maatilat ovat pääasiassa perhetiloja, joissa tilan omistajuus siirtyy sukupolvenvaihdoskaupalla luopujalta jatkajalle n. 30 vuoden välein. Tässä työssä tutkittiin, mikä merkitys edunvalvontavaltuutuksella on tilanteissa, joissa maatalousyrittäjä on sairastunut siten, ettei kykene enää ymmärtämään asioiden merkitystä ja tilan omaisuutta esimerkiksi myydään, vuokrataan tai hankitaan uutta kiinteää omaisuutta. Lisäksi tutkittiin millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia edunvalvontavaltuutetulla näissä tilanteissa on ja mitä edunvalvontavaltakirjan tulisi sisältää, jotta sen laatimisella olisi maatalousyrittäjän kannalta todella merkitystä. Edunvalvontavaltakirja on erityisen tärkeä maatiloilla, joissa suunnitellaan sukupolvenvaihdosta. Valtuutusta voidaan pitää yhtenä riskienhallinnan välineenä, sillä sen olemassaolo on käytännössä elinehto tilanteessa, jossa luopuja on sairastunut ja menettänyt oikeustoimikelpoisuutensa. Edunvalvontavaltuutus on keino varautua tulevaisuuteen ja varmistua maatilatalouden jatkuminen suunnitellusti siinäkin tilanteessa, ettei maatalousyrittäjä enää itse kykene tilaa hoitamaan.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010091613057
www.theseus.fi/bitstrea...kka_Anni.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tutkimuksen aiheena on maatilan sukupolvenvaihdos case-tapauksessa, jossa maanviljelijä siirtäisi perunanviljelyn ja sen jatkojalostuksen perilliselleen. Ydinkysymysten ympärille muodostui erityisesti kolme tutkittavaa kohdetta: Käsitelläänkö jatkojalostus maatilatalouden vai elinkeinotulona, millaisessa oikeudellisessa muodossa maanviljelijän ja perillisen yhteistyötä pitäisi harjoittaa ja miten sukupolvenvaihdos pitäisi hoitaa. Alussa pohditaan case-yrityksen toiminnan jatkumista maataloutena, yhtymän muodostamista nykyisen ja tulevan jatkajan välille ja pohditaan, olisiko se maatalousyhtymä vai elinkeinoyhtymä. Työssä vertaillaan kyseisiä yhtymiä nykytilanteeseen. Vertailun kohteena ovat olleet verotus-, kirjanpidolliset, juridiset ja rahoitustukiongelmat. Maatalousyhtymän suurin eroavaisuus nykytilanteeseen on se, että toimintaa jatkaa kaksi henkilöä (luovuttaja ja jatkaja) ja yritystulo jaetaan näiden kesken. Elinkeinoyhtymän ja maatalouden verotuksessa on eroja. Esimerkiksi maataloudessa tehtävä tasausvaraus ei ole mahdollinen elinkeinoyhtymässä. Elinkeinotulo poikkeaa maataloulouden tulosta, joka muodostuu maanviljelystä ja siihen liittyvistä rahoitustuista. Kirjanpidollisia eroavaisuuksia on se, että maatalouden harjoittaja ei ole kirjanpitovelvollinen, vaan hänelle riittää muistiinpanokirjaa verotusta varten, kun taas elinkeinoyhtymä on kirjanpitovelvollinen. Myös poistoissa ja tilinpäätöksen laatimisessa on eroavaisuuksia. Yhtymän valinnan lisäksi työssä tutkitaan sukupolvenvaihdoksen toteuttamista. Nykyinen viljelijä on valmis järjestämään sukupolvenvaihdoksen lahjanluonteisena kauppana. Tällöin jatkaja säästyisi ylitsepääsemättömästä velkataakasta. Sisarosuusongelma ratkeaa samalla. Kun luovuttajan antaessa jatkajalle noin 50 %:a lahjana, samalla luovutetaan sisarelle samansuuruinen ennakkoperintö. Ennen itse sukupolvenvaihdosta, tuleva jatkaja ostaisi pienen osan case-yrityksestä muodostaen luovuttajan kanssa maatalousyhtymän. Sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseen vaaditaan jatkajalta vähintään kolmen vuoden työkokemus tai 30 opintopisteen koulutus. Yhtymän avulla jatkaja hankkisi itselleen kolmen vuoden kokemuksen. Kolmen vuoden työkokemus on myös edellytys myös nuoren viljelijän tuelle, mikä on suuri apu jatkajan rahoituksen kannalta. Jatkajalla on itsellään omaisuutta, joka helpottaa jatkajan rahoitusongelmia. Yhtymän muodostamista puoltaa myös se, että kun viljelijä on alle 50-vuotias. Se edellyttäisi 56 vuoden ikää. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus ja siinä on pyritty peilaamaan teoriaa käytäntöön. Lähteinä on käytetty maatalouteen liittyvää kirjallisuutta, verkkodokumentteja sekä Melan asiamiehen ja verotoimiston työntekijän sähköpostihaastattelua.
Lean maataloudessa : esimerkkejä maitotiloilta Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200812174488
www.theseus.fi/bitstrea...la_Leena.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Työni tarkoituksena oli selvittää osuuspankin maaseuturahoituksen onnistumista ja tuloksen seurannan aloittamista maatilan investoinneissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin investointeja nykyisissä kehityssuunnitelmissa ja alkavaa tuloksen seurannan raportointia. Tarkastelun kohteina oli osuuspankin rahoitusratkaisuja ja viiden maatilan mielipiteitä. Teoriaosuudessa tarkastelen yleisesti ottaen maaseuturahoituksen murrosta. Pohdinnan aiheena oli maaseutuyrittäjien merkitystä pankille sekä investointien suunnittelua. Kuten teoriaosassa todetaan, maatalouden ja laajasti ottaen maaseutuelinkeinojen rahoitus poikkeaa monessa suhteessa muusta rahoituksesta. Yleisesti on tiedossa, että EU-maatalouden linjausten ja tukipolitiikan vauhdittama rakennemuutos maataloustuotannossa merkitsee suurempia tuotantoyksiköitä ja uusia investointeja kehittämissuunnitelmien mukaan. Tutkiessani maataloudessa maksuvalmiuden suunnittelua, sain vastauksia, siihen mitkä tekijät vaikuttavat maatalousinvestointien rahoitusriskeihin. Maaseutuelinkeinojen rahoituslakiin tutustuessani selvisivät lain tavoitteet. Siinä kiinnitetään mm. erityistä huomiota kilpailukykyyn, toiminnan monipuolistamiseen ja kehityksen mukaiseen tuotantoon. Tilat ovat yhä selkeämmin yrityksiä, joiden toimintaa on johdettava ja kehitettävä samoilla menetelmillä kuin muitakin yrityksiä. Tein tutkimukseni kyselylomakkeella lähettämällä ne kahdeksalle maatalousyrittäjälle. Kyselylomakkeista kävi ilmi, että tuloksen seurantaa tarvitaan ja että sitä ei ole vielä riittävästi. Kaikista kyselyistä selvisi, että asiasta ollaan todella kiinnostuneita. Kaikkien pitäisi olla rakennemuutoksessa mukana ja laajentaa markkinointiaan. Tutkimuksessa olleen kuuden maatilan hyvä vaihtoehto on kehittämissuunnitelma, joka on investoivan tilan kokonaisvaltainen laskelma. Sen avulla on erinomainen tilaisuus suunnitella, pohtia ja laskea eri vaihtoehtojen kannattavuutta asiantuntijoiden avulla. Näin kannattamattomat ja huonosti suunnitellut investoinnit jäävät toteuttamatta.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120434111
www.theseus.fi/bitstrea...nen_Emmi.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Opinnäytetyössä selvitettiin toimeksiantajan maatalousyrityksen osakeyhtiöittämisen kannattavuutta taloudellisesta näkökulmasta. Kannattavuutta selvitettiin verotuksen ja omaisuuden kautta. Tavoite oli antaa toimeksiantajalle suuntaa antavaa tietoa, olisiko yrityksen osakeyhtiöittäminen kannattavaa vai ei. Opinnäytetyössä maatalousyrityksen osakeyhtiöittämisen kannattavuutta selvitettiin pääosin verotuksen ja omaisuuden kautta. Näitä selvitettiin teorian, verotuslaskelmien sekä omaisuuden arvioinnin avulla. Aiheen pohjalta tehtiin myös asiantuntijahaastattelu. Verotuslaskelmista pääteltiin, että mitä pienempi tulos maatalousyrityksellä on, sitä paremmin yksityinen elinkeinonharjoittaja sopisi yritysmuodoksi kevyemmän pääoma- ja ansiotuloverotuksen takia. Mitä suurempi maatalousyrityksen tulos on, sitä paremmin osakeyhtiö sopisi yrityksen yritysmuodoksi, sillä jos yksityinen elinkeinonharjoittaja saa paljon tuloa, progressiivisen verotuksen takia hän joutuu maksamaan enemmän veroa suhteessa siihen, jos yritys olisi osakeyhtiö. Omaisuuden osalta ei päästy tarkkaan lopputulemaan, miten tämä olisi maatalousyritykselle kannattavinta hoitaa yritysmuodon muutoksessa. Suurin osa yrityksen omaisuudesta pitäisi siirtää osakeyhtiöön tasejatkuvuuden periaatteen takaamiseksi.