Hakutulokset
- Näytetään 1 - 50 / 1 480
- Siirry seuraavalle sivulle
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017080714252
www.theseus.fi/bitstrea...ri_Seija.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämä opinnäytetyö on työelämälähtöinen ja sen tarkoituksena oli kartoittaa Kuntoutuskeskus Kankaanpään vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen mo-niammatillisen työryhmän työntekijöiden näkemyksiä asiakaslähtöisyydestä, asiakaslähtöistä työotetta edistäviä ja estäviä tekijöitä sekä keinoja kehittää asiakaslähtöistä työotetta. Asiakaslähtöisyysteema on nostettu organisaati-ossa yhdeksi kuntoutustoiminnan tärkeimmäksi kehittämisen kohteeksi. Kyseessä on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin ryhmähaastatteluna. Asiakas näkökulmaa tutkimukseen saatiin asiakaspalautekyselyn avulla. Asiakaspalauteaineisto oli valmiina kerättynä. Aineisto analysoitiin teemoitettua sisällönanalyysimenetelmää mukaillen. Asiakaslähtöisyyteen vaikuttavia tekijöitä tarkasteltiin työntekijän, organisaation ja asiakkaan näkökulmasta. Ryhmähaastattelussa asiakaslähtöisyyteen keskeisesti vaikuttaviksi teemoiksi nousivat aika, yhteistyö, asiakkaan kohtaaminen ja työntekijäresurssit. Asiakaspalautteista teemoiksi nousivat tiedonkulku, asiakkaan kohtaaminen ja fyysisten puitteiden toimivuus. Tutkimustulosten mukaan asiakaslähtöisen työotteen mahdollistaa asiakkaan huomioinen yksilönä, häntä arvostaen ja kunnioittaen. Moniammatillinen tiimityö ja yhteistyö eri tahojen kanssa tukevat osaltaan asiakaslähtöistä työotetta. Organisaation taholta työntekijät odottavat erityisesti koko organisaatiota koskevaa arvokeskustelua ja toimintaa arvojen mukaisesti.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605025842
www.theseus.fi/bitstrea...Oksa_Mia.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Työelämä ja työllisyys ovat merkittävä osa suomalaista yhteiskuntaa. Hyvinvointiyhteiskunnan mittarina työllisyysaste on kiistaton. Samaan aikaan kun työurien ja työpäivien pidentämisestä keskustellaan kiivaasti yhteiskuntasopimuksen neuvotteluissa, on Suomi lamassa ja työllistyminen koetaan vaikeaksi. Erityisen haastavaa se on pitkäaikaissairaille ja vammaisille henkilöille, joiden työllistyminen on laman aikana entistä vaikeampaa. Lihastaudit ovat eteneviä neurologisia sairauksia, jotka luokitellaan kaikki harvinaisiksi sairauksiksi. Harvinaisuus tuo sairastavalle haasteita, sillä vertaistukea ei ole helppo saada ja sairastava voi kokea jäävänsä yksin sairauden kanssa. Tästä syystä sairastavan saama tuki elämän eri vaiheissa on tärkeää ja lisää pystyvyyden sekä elämähallinnan tunteita, jotka edesauttavat mm. työelämään pääsyä ja siellä pysymistä. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin lihastautia sairastavien henkilöiden ajatuksia työllistymisestä, työssä pysymisestä ja kuntoutuksesta. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena, johon vastasi vuoden 2015 kesäkuussa 200 lihastautia sairastavaa. Kyselytutkimuksen perusteella lihastautia sairastavat peräänkuuluttavat yksilöllisiä ratkaisuja työelämään ja kuntoutukseen. Työpaikoilla on edelleen runsaasti asenneongelmia ja mm. työhakemuksessa ja -haastattelussa sairaudestaan rohkenee kertomaan vain harva lihastautia sairastava. Työelämää ei voi tarkastella vain yhdestä näkökulmasta, vaan se on vuorovaikutusta ja yhteistyötä eri tahojen kanssa. Osatyökykyisten kohdalla työelämässä tukeminen on tarkoittanut pitkälti keskittymistä osatyökyisen valmentamiseen ja työllistymistä edistävien toimenpiteiden käyttämiseen. Tämän lisäksi työllistymisessä ja työelämässä pysymisessä tarvitaan myös työyhteisölle ja esimiehelle tukea. Mitä valmiimpi esimies ja työyhteisö ovat vastaanottamaan osatyökykyisen henkilön työyhteisöön, sitä parempia ja pysyvämpiä ratkaisuja saadaan aikaan. Osatyökyisten työllistyminen ja työssä pysyminen on haaste, joka ei ole mahdotonta voittaa. Tarvitaan vain uusia tapoja ajatella ja toimia, sillä innokasta työvoimaa olisi paljon tarjolla.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703032893
www.theseus.fi/bitstrea...uula.pdf.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämä opinnäytetyö on työelämälähtöinen kehittämistyö, jonka tarkoituksena on selvittää iäkkään kotona asumista tukevan kuntoutuksen toteutumiseen liittyviä edistäviä ja rajoittavia tekijöitä. Turun kaupungin hyvinvointitoimialan lääkinnällisen kuntoutuksen tavoitteena on saada tietoa asiakkaan kokemuksista ja sitä kautta tarkastella toimintatapoja, yhteistyötä ja prosesseja. Työn päätavoitteena on kehittää iäkkään turkulaisen kuntoutuspalveluja turvallista ja mielekästä kotona asumista tukevaksi. Tutkimus toteutui arviointitutkimuksena. Tutkimusotteena oli realistinen evaluaatio. Aineistonkeruu suoritettiin teemahaastatteluina. Asiakkailta ja omaisilta saatu aineisto kuvailtiin ICF-toimintakykyluokitusta soveltaen. BIKVA-mallin mukaisesti saadut tulokset vietiin keskusteltavaksi työntekijöiden ja johdon ryhmähaastatteluihin. Asiakas- ja omaishaastatteluista pääteemoiksi nousivat kuntoutusosaaminen, oikea-aikaisuus, vaikuttavuus, moniammatillisuus ja matalan kynnyksen palvelut. Tutkimustulosten mukaan iäkkäät kokivat kuntoutusta edistävinä tekijöinä yksilöllisyyden, kiireettömyyden sekä harjoittelun liittämisen arkeen ja toimintaympäristöön. Kuntoutusta rajoittavina tekijöinä olivat alentuneet psyykkiset voimavarat, heikko ravitsemus sekä kaatumisista aiheutuneet traumatisoitumiset. Työntekijät kaipasivat lisää moniammatillisia ja kokonaisvaltaisia kuntoutussuunnitelmia. Iäkkään kuntoutumisen toteutumiseen osallistuvat monet ammattiryhmät sekä lähiverkosto. Fysioterapeutin roolin todettiin olevan liikkumis- ja toimintakyvyn asiantuntija, ei kuntouttaja. Toimintakyvyn laskuun ja kaatumisiin ei puututtu ajoissa ja kuntoutus käynnistettiin vasta kun ongelmat olivat jo suuria. Kuntoutusjaksot todettiin liian lyhyiksi. Hallittuihin kotiutuksiin kaivattiin enemmän panostusta ja kuntoutumisen etenemisen seurantaa. Johdon haastattelussa todettiin tarvetta tehostaa kuntoutuksen koordinointia. Erityisesti riskiryhmät ja palvelujen suurkuluttajat tulisi saada moniammatillisiin selvittelyihin ja kuntoutuspalvelujen piiriin tarpeeksi varhain tavoitteena parempi vaikuttavuus, resurssien kohdentuminen ja kustannussäästö. Keinoina ehdotettiin ennakoivia, helposti saavutettavia, kaikille ikäihmisille määräajoin kohdennet-tuja neuvontapalveluja ja tarkastuksia. Lisäresursointia pidettiin tärkeänä. Kaikki haastateltavat, iäkkäät, omaiset, työntekijät ja johto toivoivat varhaisempaa puuttumista ja systemaattisempaa kuntoutumisen seurantaa.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504023882
www.theseus.fi/bitstrea...bergAnne.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Opinnäytetyön aiheena oli ryhmämuotoisten ensitietotilaisuuksien kehittäminen Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Opinnäytetyö koostuu neljästä osasta. Ensimmäisessä osassa kuvataan kuntoutusohjaajien koordinoimien ensitietotilaisuuksien kehittämishanketta, joka toteutui toimintatutkimuksen viitekehyksessä vuosina 2012- 2013 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Kehittämishankkeen tuloksena syntyi ensitietotilaisuuden palvelukuvaus sekä toimintaohjeistus kuntoutusohjaajille. Opinnäytetyön toinen osa on artikkeli syöpään sairastuneiden ensitietotilaisuuksiin osallistuneiden potilaiden kokemuksista Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Moniammatillisen työryhmän toteuttamat tilaisuudet tavoittavat n. 350 osallistujaa vuodessa. Artikkelia varten analysoitiin 161 potilaan antama palaute, jonka mukaan oikeaan aikaan saatu luotettava ja asiallinen tieto vähentää potilaan pelkoja sekä lisää luottamusta hoitoa ja hoitohenkilökuntaa kohtaan. Kolmas osa on näyttöön perustuvaan toimintaan perustuva kirjallisuuskatsaus ensitieto-orientoituneista menetelmistä syöpään sairastuneilla aikuisilla. Systemoitujen kirjallisuuskatsausten mukaan orientoivat ohjelmat voivat vähentää syöpäpotilaiden ahdistusta, mutta näytön aste on heikkoa. Toisaalta lyhyelläkin puhelimitse tai kasvokkain annetulla tuella ja ohjauksella on positiivisia vaikutuksia potilaan elämänlaatuun. Neljäs osa sisältää kokoavaa pohdintaa kehittämishankkeesta sekä ensitietolaisuuksista syöpäpotilaan kuntoutumisen tukena.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121820945
www.theseus.fi/bitstrea...lm_Elina.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämä opinnäytetyö syntyi kiinnostuksesta tutkia ajankohtaisia ilmiöitä, liittyen työllistymisen ja työurien pidentämisen ympärillä käytyyn keskusteluun vuonna 2016. Opinnäytetyöhön liittyi asiakaskysely, joka lähetettiin Verve Turussa vuosina 2013 ja 2014 ohjausprosessinsa päättäneille kuntoutujille (n 182). Asiakasrekisteristä poimittiin taustatiedoksi, kohdejoukon syntyneitä ammatillisia suunnitelmia. Rekisteritietojen perusteella 89 %:lle ohjatuista henkilöistä, saadaan ammatillinen suunnitelma laadittua. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää, miten vastaajat ovat työllistyneet ohjausprosessin päättymisen jälkeen ja mikä oli heidän tilanteensa kesällä 2016, jolloin ohjausprosessin päättymisestä oli kulunut 2-3 vuotta. Tämän lisäksi vastaajilta tiedusteltiin heidän näkemyksiään ja mielipidettä saamastaan ammatillisen kuntoutuksen ohjauksesta Verve Turussa. Vastaajilta saatua asiakaspalautetta hyödynnetään Verven ohjauksen kehittämisessä valtakunnallisesti. Kyselyyn vastasi määräajassa 74 henkilöä, jolloin vastausprosentiksi muodostui 46 %. Vastaajista 62 % oli naisia. Vastaajista 45 % oli yli 50-vuotiaita. Ennen ammatillista kuntoutusta työsuhteessa oli ollut 43 %, työttömiä oli 13 %, kuntoutustuella oli 24 % ja sairauslomalla 39 % vastaajista. Tulosten perusteella ohjausprosessin päättymisen jälkeen 16 % vastaajista oli työllistynyt ja 31 % vastaajista jatkoi ammatillisen kuntoutuksen ohjelmassa. Kun ohjausprosessin päätymisestä oli kulunut 2-3 vuotta, työllistyminen oli selvästi lisääntynyt. Vastaajista oli kesällä 2016 työssä 34 %, joista suurin osa oli työssä uudella työnantajalla. Vastaajista noin 5 % pystyy jatkamaan ohjausprosessin jälkeen entisellä työnantajalla ja luku oli pysynyt lähes samana 2-3 vuotta ohjausprosessin päättymisen jälkeen. Työllistyminen oli 90 %:ssa tapahtunut 1-6 kk ammatillisen kuntoutuksen päättymisetä. Työllistyneistä 65 % työskenteli kokoaikatyössä. Vastaajista kolme neljäsosaa vastasi olevansa tyytyväinen tai melko tyytyväinen saamaansa ohjaukseen, kun ohjausprosessin päättymisestä oli kulunut 2-3 vuotta. Osana opinnäytetyötä toteutettiin ammatillisen kuntoutusohjaajan osaamisen kehit-tämisen projekti, johon osallistuvat Verve Turun ammatilliset kuntoutusohjaajat. Projektissa kartoitettiin ammatillisen kuntoutusohjaajan osaamisen kehittämisen tarpeita keväällä 2016 sekä laadittiin osaamisen kehittämisen suunnitelma syksyllä 2016. Osaamisen kehittämisen tarpeita olivat mm. ohjaustaitojen kehittäminen ja alueellisen työmarkkinatietouden lisääminen.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112317955
www.theseus.fi/bitstrea...i_Riikka.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tilastotietojen mukaan Suomessa yli 65-vuotiaiden määrä on 25% koko väestöstä. Mitä iäkkäämpi on, sitä enemmän tarvitsee sosiaali- ja terveyspalveluita. Vuoteen 2030 mennessä yli 85-vuotiaiden osuus tulee tuplaantumaan verrattuna tähän hetkeen. Tämä elinvuosien nousu ja ikäihmisten määrän kasvu on nähtävä saavutuksena ja yhteiskunnallisena haasteena. Laadukkaan ja tasavertaisen hoidon takaamiseksi on keksittävä uusia toimintatapoja ja palveluja. Teknologian kehitys toiminee yhtenä ratkaisuna. Teknologian käyttö ikäihmisillä ei ole itsestäänselvyys. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää PT Momentumin ja tabletin käytettävyyttä ikäihmisten kuntoutuksen työkaluna. Opinnäytetyöni aihe on ajankohtainen ikääntyneiden palvelurakenteiden muuttuessa ja hyvinvointiteknologian palvelumallien kasvaessa ja kehittyessä. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä on laadullinen tutkimus. Tutkimusmateriaalin muodostavat Rauman ikäkeskuksen järjestämän kuntouttavan päivätoiminnan neljän asiakkaan haastattelut, toimintakykymittaukset ja havainnointimuistiinpanot. Aineistokerättiin syksyllä 2016 ja analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Analyysin perusteella löydettiin keskeiset osa-alueet, jotka vaikuttavat PT Momentumin ja tabletin käytettävyyteen. Nämä tekijät olivat asiakkaiden asenteet, motivaatio, toimintakyky, oppiminen, käyttökokemukset, tuki, opetus ja sovelluksen toimivuus. Teknologian käytön onnistumisen kannalta on tärkeää kartoittaa potentiaaliset käyttäjät. Ohjauksen, opastuksen ja tuen saaminen on myös tärkeää. Jatkossa tablettiavusteisen kuntoutuksen järjestämisessä on tärkeää taata käyttäjien ja eri toimijoiden välinen yhteistyö.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505045830
www.theseus.fi/bitstrea...Pauliina.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Työterveyshuollon vastuu on lisääntynyt kuntoutuksen ohjauksessa työikäiselle väestölle. Uudistunut lainsäädäntö edellyttää työterveyshuollolta entistä enemmän ja varhaisempaa puuttumista kuntoutuksen ohjauksessa. Viimeisimmissä hallitusohjelmissa painotetaan työkyvyttömyyden ehkäisemistä ja osatyökykyisten työmahdollisuuksien parantamista sekä työurien pidentämistä. Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 mukaan väestön ikärakenteen muutos, taloudellinen globalisoituminen ja teknologian kehitys muuttavat sosiaaliturvan toimintakenttää ja haastavat vanhat toimintatavat. Tämän edellytyksenä on työterveyshuollon, kuntoutuksen ja työelämän kehittäminen ja terveyden edistäminen. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää Terveystalo Pulssin työterveyshuollon käyttöön toimiva kuntoutuksen palveluohjauksen prosessimalli, jonka avulla asiakkaalle tuotetaan hänen arvojensa ja tavoitteidensa mukainen palvelukokemus sekä yrityksille liiketaloudellista hyötyä. Kirjallisuuskatsauksen avulla arvioitiin Suomessa toteutettuja kuntoutuksen ja palveluohjauksen hankkeita, joissa työterveyshuolto on ollut osallisena. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena ei ollut luoda uutta tietoa, vaan kartoittaa olemassa olevasta tiedosta perustelut ja hyväksi koetut toimintamallit sekä kehittämiskohteen työterveyshuollon kuntoutuksen palveluohjauksen prosessin kehittämisen näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä käytin palvelumuotoilua. Palvelumuotoilun metodit ovat erikoistuneet palvelukokemuksen suunnitteluun, kuvaamiseen ja visualisointiin. Näillä metodeilla helpotetaan monimutkaisien palveluorganisaatioiden hahmottamista. Menetelmä tukee tiedonkeruumenetelmänä prosessimallin kehittämistä. Työterveyshuollon moniammatillisen tiimin kehittämistyön tuloksena syntyi kuntoutuksen palveluohjauksen prosessimalli, jossa palveluprosessi mallinnettiin uimaratakaavioon ja prosessista tehtiin kirjallinen kuvaus. Kuvauksesta käy ilmi asiakkaan palveluprosessin eteneminen työterveyshuollon palvelujärjestelmässä sekä työroolit joissa prosessiin osallistujat toimivat aikajanalla asiakkaan kuntoutuksen palveluohjauksessa. Lisäksi kirjoitettiin auki henkilöasiakkaan saamat palvelut, työterveyshuollon ammattilaisten ja asiantuntijoiden roolit sekä tuote, jonka asiakasyritys ostaa. Kehittämistyö on pilottihanke Terveystalo Pulssissa, prosessimallinnuksen avulla pyritään jatkossa kehittämään työterveyshuoltopalvelun laatua, asiakaslähtöisyyttä, kustannustehokkuutta, resurssien käyttöä ja yhteistyötä eri palvelujärjestelmään kuuluvien tekijöiden kanssa. Tämän kehittämistyön puitteissa ei pystytä vielä seuraamaan ja arvioimaan kuntoutuksen palveluohjauksen toteutumisen onnistumista tai taloudellista hyötyä, koska prosessimalli on tarkoitus ottaa käyttöön vasta syksyllä 2015. Jos malli todetaan arvioinnissa ja seurannassa toimivaksi, tulee se osaksi Terveystalon laatu ja toimintajärjestelmää.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503062829
www.theseus.fi/bitstrea...io_Tuija.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämän kehittämistyön tavoitteena oli tuottaa Porin perusturvakeskuksen yhteistoiminta-alueen käyttöön lääkinnällisen kuntoutuksen toimintaperiaatteet ja saatavuus-perusteet. Tavoitteena oli myös kuntoutussuunnitelmien juurruttaminen käytäntöön ja kuntoutuspäätösten tekemisen keskittäminen Porin perusturvakeskuksen yhteistoiminta-alueella. Kehittämishankkeen tavoitteena oli tuottaa työväline, jolla tuetaan yksilöllisten päätösten tekemistä. Tällaista ohjaavaa ja tukevaa toimintamallia ei ole aiemmin ollut Porin perusturvakeskuksen lääkinnällisen kuntoutuksen kuntoutustyöryhmän käytössä. Yksilön näkökulmasta tässä toteutuu tasa-arvoinen ja kuitenkin yksilöllinen päätöksenteko sekä yhteiskunnan näkökulmasta olemassa olevien resurssien oikea-aikainen ja tarkoituksenmukainen kohdentaminen. Opinnäytetyössä sovellettiin kehittävää työntutkimusta, joka on osallistava ja jossa työntekijät analysoivat ja muuttavat omaa työtään. Historiasta ja nykytilan kartoituksessa tuli selkeästi esille tarve kyseiselle kehittämistyölle. Pitkään on toimittu samankaltaisesti ja kehitys on tuonut haasteita, kuten pe-rusturvan yhteistoiminta-alueen laajeneminen. Tulevaisuuden haasteina on kuntoutussuunnitelmien juurruttaminen käytäntöön, ryhmäterapian kehittäminen ja henkilökunnan koulutukseen panostaminen erityisesti neurologisen kuntoutuksen osalta. Yhtenäisten mittarien kehittämisellä tulevaisuudessa pystyttäisiin yhdenvertaisesti mittaamaan ja arvioimaan kuntoutuksen tarvetta ja sen vaikuttavuutta. Yhtenäiset toimintakyky- sekä muut mittarit mahdollistavat entistä tarkempien kuntoutussuunni-telmien tekemisen sekä vaikuttavuuden seurannan.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605096576
www.theseus.fi/bitstrea...ius_timo.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää kulttuurikuntouttaja koulutukseen osallistuneiden opiskelijoiden henkilökohtaisen osaamisen kehittymistä. Koulutus oli Sastamalan opiston järjestämä pilottihanke 2012-13.Selvitin, miten opiskelijat näkivät oman ammatillisuutensa kehittyneen ja kuinka koulutuksesta saatuja malleja on voitu hyödyntää työyhteisössä opiskelun jälkeen? Lisäksi halusin tuoda esiin opiskelijoiden ajatuksia kulttuurikuntoutuksen tulevaisuudesta. Lähetin sähköpostilla haastattelukysymykset kaikille koulutukseen osallistuneille, myös niille, jotka olivat keskeyttäneet opintonsa. Vastauksen sain viideltä opintonsa loppuun asti suorittaneelta. Opinnäytetyössäni on laadullisen tutkimuksen elementtejä. Etsiessäni vastauksia tutkimuskysymyksiini hankin laadullista aineistoa eri tavoilla. Tein koulutukseen osallistuneille teemakyselyn, sen lisäksi osallistuin havainnoimalla verkostoitumistapaamisiin sekä lopputöiden esittelyihin, tarkastelin koulutuksessa tuotettua aineistoa ja tein muutamia puhelinhaastatteluja. Tutkimusmenetelmänä käytin teemahaastattelua ja tutkimusanalyysinä sisällön analyysiä. Lisäksi olen käyttänyt havainnointia ja analysoinut havaintojani. Projektityöni mukaan kulttuurikuntoutuksen suorittaneet kokivat koulutuksen merkittävänä voimaannuttavana kokemuksena oman luovuuden kehittämisessä. Omaan työhönsä he saivat taide- ja kulttuuriosaamista sekä taitoja kehittää omaa arkityötään kulttuurilla kuntouttamisen suuntaan. Vastaajat kokivat oman ammatillisuutensa kehittyneen. Työyhteisön saaminen mukaan kulttuurilla kuntouttamiseen koulutuksen jälkeen on käynnistynyt hitaasti. Resursointi ja työajan käyttö koetaan ongelmalliseksi, koska kyseiseen kuntoutusmuotoon ei ole varattu omaa aikaa tai henkilöä. Tulevaisuudessa vastaajat näkivät kulttuurikuntoutuksen suurena mahdollisuutena luoda asiakkaille parempaa elämänlaatua. Koulutukseen suhtauduttiin hyvin positiivisesti ja vastaajat toivoivat saavansa sekä itselleen että työyhteisölleen lisää koulutusta kulttuuriosaamisesta. Kulttuurikuntoutus on epävirallinen kuntoutusmuoto ja se jää usein kolmannen sektorin vapaaehtoistoiminnoksi. Ohjauksella on kuitenkin suuri merkitys tuotettaessa asiakkaille taide- ja kulttuurielämyksiä. Koulutettujen kulttuurikuntouttajien osaamista ohjauksessa voitaisiin hyödyntää laajemmin ja verkostoitumisen rakentamista kannattaisi jatkaa hyvän alun jälkeen. Pilottikoulutuksella pohja on rakennettu ja toivottavasti se saa jatkoa tulevaisuudessa.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017101115965
www.theseus.fi/bitstrea...ala_Eija.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämä opinnäytetyön ja siihen kiinteästi liittyvän tieteellisen artikkelin tavoitteena oli selvittää, minkälaisia muutoksia vuonna 2011 voimaantullun Valtioneuvoston asetus selkäydinvammapotilaiden hoidon, akuuttivaiheen kuntoutuksen ja elinikäisen seurannan keskittämisestä kolmeen yliopistosairaalaan on aikaansaanut Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Keskittämisen jälkeen käynnistettiin toimenpiteitä selkäydinvammapotilaiden hoito- ja kuntoutusprosessin parantamiseksi, lopullisena tavoitteena oli potilaiden hyvän elämänlaadun ja pärjäämisen tukeminen. Erikoissairaanhoidossa toteutuvan hoidon ja kuntoutuksen aikana aloitetaan kotiutumiseen tähtäävä yhteistyö potilaan kotipaikkakunnan sosiaalitoimen ja terveydenhuollon kanssa. Kuntoutusosastolla toimiva vertaiskuntouttaja opastaa arkisissa toimissa ja vapaaehtoistoimintana toteutettavien vertaistukihenkilöiden ja potilaiden tapaamisia on lisätty jo sairaalahoitojakson aikana. Potilaiden kotiutusvaihetta tuetaan kuntoutusohjauksen toimenpitein ja elinikäinen seuranta mahdollistaa pitkäaikaiset hoitokontaktit. Tieteellisessä artikkelissa käsiteltiin akuuttivaiheen hoitoon ja osastokuntoutusjaksoon rajattua tutkimusta. Tutkimuksen aineistona ovat kaikki 1.5.2011–31.12.2015 vammautuneet selkäydinvammapotilaat, jotka ovat olleet hoidossa ja/tai kuntoutuksessa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Vertailuaineistona käytettiin kahta aiemmin samankaltaisen vamman saaneista potilaista poimittua ryhmää. Tutkimuksella selvitettiin, miten pitkiä keskittämisen jälkeen sairaalahoitojaksot ovat olleet, miten pian vammautumisen jälkeen potilaat ovat päässeet kuntoutusjaksolle ja miten usein potilailla esiintyi tavallisimpia selkäydinvammapotilaille tyypillisiä komplikaatioita, painehaavaumia ja nielemisvaikeuksia. Pitkittäistutkimuksen tulokset pyritään julkaisemaan tieteellisessä julkaisussa, julkaisuoikeudellisista syistä tulosten julkaiseminen opinnäytetyöraportissa voi olla mahdotonta. Tutkimuksen tuloksena saatiin ensimmäisen kerran tietoa keskittämisen vaikutuksista selkäydinvammapotilaiden hoito- ja kuntoutusprosessiin. Tuloksia ja niihin vaikuttaneita muutostoimenpiteitä voidaan hyödyntää sekä paikallisesti että valtakunnallisesti kyseisen potilasryhmän hoidon ja kuntoutuksen kehittämistyössä
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016110715791
www.theseus.fi/bitstrea...n_Annika.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaiselle aikuisten lääkinnällisen kuntoutuksen moniammatilliselle työryhmälle on tarve Helsingin sosiaali- ja terveysvirastossa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää avoterveydenhuollon moniammatillista työryhmätoimintaa Helsingin sosiaali- ja terveysvirastossa. Opinnäytetyö toteutettiin kyselytutkimuksena. Tutkimusjoukkona oli Helsingin sosiaali- ja terveysviraston avoterveydenhuollon lääkäreitä, kuntoutussuunnittelijoita, kuntoutusohjaaja, fysio-, toiminta- ja puheterapeutteja sekä vammaispalvelun sosiaalityöntekijöitä. Kyselylomake lähetettiin sähköpostitse verkkolomakkeena. Vastauksia saapui 41 kappaletta, jolloin vastausprosentiksi muodostui 46 %. Vastaajien joukossa olivat kaikki ammattiryhmät edustettuina. Kyselytutkimuksen perusteella lääkinnällisen kuntoutuksen moniammatilliselle työryhmälle on selvästi tarvetta Helsingin sosiaali- ja terveysvirastossa. Moniammatillinen työryhmä koettiin tarpeelliseksi kuntoutujille, joiden toimintakyky ja kyky selviytyä arjesta ovat selvästi alentuneet sekä kuntoutujille, joilla on usean palvelun tarve. Työryhmän toiminnan koettiin tukevan kuntoutussuunnitelman laatimista. Moniammatilliseen työryhmään tulisi osallistua eri asiantuntijoita kuntoutujan tarpeen mukaan. Lisäksi työryhmän kokoonpanossa olisi hyvä olla vakinainen jäsenistö. Yhteyshenkilöksi moniammatillisen työryhmän ja kuntoutujan välillä soveltuisi parhaiten kuntoutussuunnittelija tai -ohjaaja. Kuntoutujan asian voisi lähettää työryhmän käsittelyyn kuka tahansa, joka tarpeen tunnistaa. Moniammatillinen työryhmä voi olla hyvä työkalu, jota voidaan hyödyntää lääkinnällisen kuntoutuksen arvioinnissa, suunnittelussa, seurannassa ja palveluiden koordinoinnissa. Työryhmän on hyvä olla joustava, matalan kynnyksen ryhmä, jotta sen toiminta perustuu kuntoutujan tarpeeseen. Tämän opinnäytetyön pohjalta pystytään kehittämään lääkinnällisen kuntoutuksen moniammatillista työryhmätoimintaa ja luomaan kuntoutujalähtöinen toimintaprosessi moniammatillisen työryhmän toiminnasta.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202401101282
www.theseus.fi/bitstrea...isi_taru.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton Satakunnan piirille työkokeiluun tulevia varten esitietolomake ensitapaamiseen. Opinnäytetyön toimeksiantaja on Mannerheimin Lastensuojeluliiton Satakunnan piiri. Opinnäytetyössäni etsin yleistä tietoa työkokeilusta sekä työkokeilijoiden että työpaikkaohjaajien kokemista yleisistä haasteista kirjallisuudesta löytyvän tiedon avulla. Tämän opinnäytetyön päätarkoituksena on tuoda tietoa ja ymmärrystä työkokeilijan mahdollisista haasteista sen lukijoille, ja näitä haasteita tutkimalla luoda esitietolomake MLL Satakunnan piirin työntekijöiden avuksi työkokeilijan ensitapaamiseen. Haasteita ymmärtämällä voi jo ensitapaamisessa kysyä oikeanlaiset kysymykset, jotta tiedetään työkokeilijan soveltuvuuden juuri Mannerheimin Lastensuojeluliiton Satakunnan piirille työkokeilijaksi.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112317311
www.theseus.fi/bitstrea...ard_Anri.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämä opinnäytetyö on toteutettu yhdessä Satakunnan sairaanhoitopiirin hallinnoiman Kaste-rahoitteisen ”Yhteisvoimin kotona” -hankkeen kanssa. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa iäkkään ihmisen ja hänen omaistensa mahdollisuuksia vaikuttaa heille järjestettävien sosiaali- ja terveyspalveluiden sisältöön ja toteuttamistapaan, sekä lisätä heidän toimijuuttaan ja osallistumistaan kehittämällä palautejärjestelmää. ”Yhteisvoimin kotona” -hankkeen toiveena on tämän opinnäytetyön kautta saada kuvaus siitä, miten iäkkään ihmisen kuntoutusketju tällä hetkellä toimii, mitkä tekijät ketjussa eivät toimi, ja miten näihin ongelmakohtiin voidaan puuttua. Opinnäytetyö on toteutettu tapaustutkimuksena. Työtä varten on teemahaastateltu kolmea potilasta kuntoutusketjun eri vaiheissa. Keskeisiä teemoja ovat olleet toimintakyky, osallisuus omaan hoitoon, kuulluksi tuleminen ja jatkohoidon järjestyminen. Työtä varten on käyty läpi myös siirtovaiheen epikriisit kultakin potilaalta. Näistä on haettu tietoa kuvatusta toimintakyvystä, kuntoutussuunnitelmasta sekä tiedonkulusta eri organisaatioiden välillä. Opinnäytetyössä on kuvattu kunkin potilaan kohdalla toteutunut kuntoutusketju potilaan kertomana ja kokemana. Potilaiden kertomaa on täydennetty potilasasiakirjojen perusteella. Kerättyä tietoa on verrattu kirjallisuudesta löytyviin kuntoutusketjumalleihin sekä näyttöön perustuviin toimintamalleihin. Toimintakykyä on opinnäytetyössä verrattu eri tapausten kesken kuntoutusketjun eri vaiheissa ICF-luokittelua hyväksikäyttäen. Luokittelussa on rinnakkain aseteltu haastatteluista saatu tieto, sekä potilasasiakirjoista löytyvä tieto. Kuvatut ketjut ovat hyvin erilaisia, eikä niiden pohjalta voida tehdä yleistyksiä. Kuvatut kuntoutusketjut poikkeavat teoreettisista malleista jatkohoidon järjestämisen ja kuntoutussuunnitelman laatimisen osalta. Kuvatuissa tapauksissa nousee selvästi näkyviin tiedonkulun puutteet eri organisaatioiden välillä, sekä potilaan heikot mahdollisuudet vaikuttaa jatkohoitoonsa. Tutkimuksessa mukana olevien potilaiden kohdalla ei ole hyödynnetty olemassa olevia toimintakykymittareita ja ICF-vertailun perusteella voidaan todeta potilaan kertoman poikkeavan potilasasiakirjoista löytyvän tiedon kanssa. Lisäksi voidaan todeta potilasasiakirjoista löytyvän toimintakykykuvauksen olevan osittain puutteellista, eikä potilaan jatkohoitoa palvelevaa.
www.urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019112043233
www.theseus.fi/bitstrea...litation.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112317917
www.theseus.fi/bitstrea...ola_Anni.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Opinnäytetyöni tavoitteena oli yhtenäistää Kelan ammatillisen kuntoutusselvityksen ryhmämuotoisesti toteutettava ohjelma Vervessä. Verve on valtakunnallisesti toimiva, ammatillista kuntoutusta tuottava yritys. V. 2016 Verve ja KK-kunto yhdistyivät ja tämän yhdistymisen jälkeen haluttiin yhtenäistää palveluprosessit sekä käytössä olevat materiaalit sisältöä ja ulkoasua myöten. Opinnäytetyöni on osa Verven ammatillisen kuntoutusselvityksen kehittämisprojektia. Kelan ammatillinen kuntoutusselvitys on ammatilliseen kuntoutukseen kuuluva yksilöpalvelu, mutta siihen voi sisällyttää ryhmämuotoisesti toteutettavaa osuutta eli ns. yleisöluentoja. Kelan ammatillisen kuntoutusselvityksen perusteella kuntoutuja laatii yhdessä moniammatillisen työryhmän kanssa kuntoutussuunnitelman. Kelan ammatillisen kuntoutuselvityksen runko koostuu teemoista, joita ovat työssä- ja opinnoissa selviytyminen sekä omien voimavarojen tunnistaminen. Ryhmämuotoisesti toteutetut yleisluennot ja infot tukevat ammatillisen kuntoutusselvityksen perusteelle laadittavaa ammatillista- ja lääkinnällistä kuntoutussuunnitelmaa sekä lisäävät kuntoutujien kuntoutumisvalmiuksia. Opinnäytetyöni oli kehittämistehtävä, jonka toteutin toiminnallisena opinnäytetyönä. Kehittämistehtävän alkuvaiheessa keräsin Verven eri yksiköiden toteuttamaa ryhmämuotoisen toiminnan materiaalia ja jaoin materiaalin Kelan ammatillisen kuntoutuselvityksen teemojen alle. Seuraavana tehtävänä oli yhtenäistää ja ajanmukaistaa materiaali sekä muokata materiaalin PowerPoint -esitysten ulkoasut Verven viestintäosaston oheistuksen mukaan. Tuloksena oli yhteensä 14 PowerPoint -esitystä, joista 4 sijoittuu ammatillisen kuntoutusselvityksen alkujaksolle ja 10 jatkovaiheen nimettyihin teemapäiviin. Esitysten aiheina olivat standardin mukaiset alkuinfot, ammatillinen- ja lääkinnällinen kuntoutus, koulutus, kuntoutuksen ajan sosiaaliturva sekä tämän päivän työelämä. Lisäksi oli esityksiä kuntoutusprosessiin liittyvään muutokseen ja motivaatioon. Opinnäytetyön teoriapohjana ovat kuntoutus, ammatillinen kuntoutus ja kelan standardi ammatilliselle kuntoutusselvitykselle. Teoreettisen osuuden tietolähteinä käytin kirjallisuutta, internetin tietolähteitä sekä Kelan julkaisemaa materiaalia. Opinnäytetyöni sisältää kaksi osaa: raporttiosuuden kehittämistyön prosessista sekä tuotoksen, joka on Kelan ammatillisen kuntoutusselvityksen ryhmämuotoisen ohjelman materiaalikansio Verven käyttöön. Tuotos on luottamuksellinen.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018101415983
www.theseus.fi/bitstrea...elt_Nina.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Ammatillista kuntoutusta on järjestetty ammatillisissa erityisoppilaitoksissa jo pitkään. Ammatillinen kuntoutus on prosessi, jonka tavoitteena on ylittää ne esteet, joita yksilöllä on työhön pääsemisessä, työssä jatkamisessa tai työhön palaamisessa. Ammatillinen kuntoutus, kuten kuntoutus yleensäkin, alkaa usein yksilön toimintakyvyn määrittelyllä. Toimintakykyä voidaan määrittää asiantuntijalähtöisesti, mutta yhtä tärkeä on myös asiakkaan itsearvio omasta toimintakyvystään. Ammatillisten erityisoppilaitosten verkosto on kehittänyt toimintakyvyn kartoittamiseen ICF-pohjaisen Ruori – ohjauksen ja tuen tarpeen arviointityökalun. Tässä opinnäytetyössä on tavoitteena tuoda esiin kuntoutuksen näkökulmaa ammatillisessa erityisoppilaitoksessa. Opinnäytetyö on työelämälähtöinen tapaustutkimus, joka on toteutettu yhteistyössä Ammattiopisto Luovin kanssa. Opinnäytteen tavoitteena on ollut saada kokemuksia Ruorin käytöstä ammatillisessa erityisoppilaitoksessa. Opinnäytetyössä Ruoria kokeiltiin opiskelijan jatkosuunnitteluvaiheessa. Opinnäytetyö alkoi tapaustutkimukseen valikoitujen opiskelijoiden Ruori-perehdytyksellä ja jatkui varsinaiseen Ruori-kyselyyn ja sen jälkeen pidettyyn opiskelijan haastatteluun, jossa Ruorin tuloksia käytettiin pohjana opiskelijan jatkon suunnittelussa. Opiskelijoilta kerätyn aineiston pohjalta käytiin asiantuntijaryhmän haastattelut Ruorin käyttökelpoisuudesta ammatillisessa erityisoppilaitoksessa. Opinnäytetyön tuloksena voidaan sanoa, että kokemukset Ruorista olivat positiivisia. Tapaustutkimukseen osallistuneet opiskelijat kokivat Ruori-kyselyyn vastaamisen selkeäksi ja melko helpoksi. Tulokseksi saatiin myös, että Ruori on käyttökelpoinen työkalu erityisesti opiskelijan itsetuntemuksen ja osallisuuden lisääjänä ammatillisessa erityisoppilaitoksessa. Jatkon suunnittelussa Ruorin katsottiin toimivan keskustelunavaajana ja tukevan opiskelijaa siirtymävaiheessa.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404043901
www.theseus.fi/bitstrea...la_Virpi.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
SYRJÄYTYMISTÄ EHKÄISEVÄ YLI HYVÄ JUTTU -TOIMINTAMALLI - Palokuntanuorisotyötä kehittämässä Hurula Virpi Satakunnan ammattikorkeakoulu Kuntoutuksen koulutusohjelma Maaliskuu 2014 Ohjaaja: Mäkilä Päivi Sivumäärä: 67 Liitteitä: 12 Asiasanat: syrjäytyminen, osallisuus, sosiaalinen kuntoutus, palokuntanuorisotyö ______________________________________________________________ Tämän kehittämistehtävän tarkoituksena on levittää Yli Hyvä Juttu -toimintamalli Länsi-Suomen Pelastusalan Liiton palokuntiin. Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmasta Yli Hyvä Juttu -toimintamalli luo mahdollisuuden vapaaehtoiselle palokunta-toiminnalle olla mukana lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä. Maassamme tarvitaan sektorirajoja ylittävää yhteistyötä turvataksemme yksilöiden mahdolli-simman yhdenvertaiset osallistumisen edellytykset yhteiskuntamme toimintaan. Toimintatutkimuksen avulla selvitettiin millaista tukea palokuntanuorten kouluttajat kaipasivat toimintansa tueksi. Toimintatutkimus tutkimusmenetelmänä mahdollisti kouluttajilta vaadittavan osaamisen tarpeiden kartoittamisen yhteistyössä mukana olleiden kouluttajien kanssa. Kehittämistehtävän aikana järjestettiin kuusi palokuntanuorten kouluttajille suunnattua tiedotus- ja koulutustilaisuutta, joihin osallistui 135 kouluttajaa. Tilaisuuksista yksi oli valtakunnallinen, kolme tilaisuuksista järjestettiin Länsi-Suomen Pelastusalan Liiton alueella sekä yksi Hämeen Pelastusliiton ja yksi Pohjanmaan Pelastusalan Liiton kouluttajille. Tilaisuuksista kerättiin tietoa ryhmähaastatteluin, havainnoin sekä kirjallisilla palautteilla. Vastaajista (n=74) 86 % piti järjestettyjä koulutuksia melko tärkeinä, tärkeänä tai erittäin tärkeinä. Tulevaisuuden koulutustarpeina kouluttajat toivoivat uusia koulutusideoita, tietoa ohjaamisesta, oppimisesta ja erityislapsista. Lisäksi kouluttajat toivoivat muiden kouluttajien tapaamista ja säännöllistä jatkokoulutusta nykyistä useammin. Yli Hyvä Juttu -toimintamalliin suhtautuminen oli pääosin myönteistä ja vastaajat pitivät toimintatapaa tärkeänä. Useat kouluttajat halusivat toimintamallista lisätietoa. Lähes puolet vastaajista 41 % oli valmiita ottamaan toimintamallin omaan palokuntaansa. Toimintamallin käyttöönottoa hidastaviksi tekijöiksi mainittiin resurssipula ja tällä hetkellä toiminnassa mukana olevien nuorten suuri määrä. Kehittämistehtävässä saadut tulokset luovutetaan Suomen Pelastusalan Keskusjärjestölle kouluttajakoulutusuudistuksen kehittämistä varten.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017062914052
www.theseus.fi/bitstrea...elaHenna.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Kehittämistyön aiheena oli aikuisopiskelijoiden lukivaikeus ja lukitaitojen tukeminen. Kehittämistehtävä toteutettiin toisen asteen ammattioppilaitoksessa, Winnovassa. Tarkoituksena oli kartoittaa, minkälaisia esteitä ja haittoja lukivaikeus on aiheuttanut aikuisopiskelijan opiskelussa ja minkälaista tukea hän on saanut. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, millaisia lukivaikeuksia aikuisopiskelijoilla on. Teemahaastattelujen avulla selvitettiin käytännön selviämiskeinoja ja saatua tukea. Lisäksi etsittiin näyttöön perustuvia lukivaikeuden tukimuotoja. Kehittämistyö toteutettiin hyödyntäen palvelumuotoilua. Sillä tarkoitetaan systemaattista tapaa lähestyä palveluiden kehittämistä samaan aikaan analyyttisesti ja intuitiivisesti. Palvelumuotoiluprosessi koostuu määrittelystä, tutkimuksesta, suunnittelusta, tuotannosta ja arvioinnista. Määrittelyn avulla selvitetään, minkälaisesta ongelmasta on kysymys. Kehittämistehtävässä ongelma määritettiin teemahaastattelujen ja näyttöön perustuvan toiminnan avulla. Tutkimuksen tarkoituksena on saada aikaan ymmärrys projektista. Suunnitteluvaiheessa ideoidaan erilaisia ratkaisumahdollisuuksia. Toteutusvaiheessa palvelua kokeillaan käytännössä. Kehittämistehtävässä nostettiin esiin muutamia toimintamalleja aikuisopiskelijan lukivaikeuden tukemiseksi. Haastatteluissa ja kansallisissa aikuisten lukivaikeutta koskevissa tutkimuksissa nähtiin lukivaikeuden vaikuttavan paitsi lukemiseen ja kirjoittamiseen myös koko personallisuuteen. Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus näkyi lukemisen ja kirjoittamisen hitautena ja työläytenä, virheinä kirjoittamisessa, vieraiden kielien oppimisen vaikeutena sekä työmuistin kapeutena. Lukivaikeus oli vaikuttanut käsitykseen itsestä oppijana, koulutus- ja uravalintoihin ja harrastuksiin. Lukivaikeuden myötä aikuisopiskelijat olivat oppineet sinnikkyyttä ja vähitellen löytäneet itselleen tyypillisiä tapoja oppia. Aikuisen lukivaikeuden tukemisessa nousi esiin erilaisia selviytymiskeinoja ja korvaavia toimintoja. Haastateltavat nostivat tärkeiksi tukitoiminnoiksi teknisten apuvälineiden käytön, lähipiirin antaman tuen sekä erilaisten opetusmateriaalien ja -järjestelyjen käytön. Tutkimuksissa nostettiin esiin myös erilaiset tenttijärjestelyt, kun taas haastatteluissa ei tenttijärjestelyjä mainittu. Haastatteluissa pidettiin tärkeinä tukimuotoina tekemällä oppimista ja oppimista monikanavaisesti. Aikuisille tuki lukivaikeuteen pitäisi räätälöidä kunkin opiskelijan henkilökohtaisten tarpeiden mukaisesti. Tavoitteena on tuottaa myönteisiä kokemuksia oppimisesta jokaiselle. Lukivaikeuden tukemiseksi tarvitaaan aikuisopiskelijoille mahdollisuutta osallistua lukivaikeuden testaukseen. Ruotsin korkeakoulujen toimintamallin mukaisesti olisi hyödyksi, jos aikuisopiskelijalla olisi mahdollisuus työskennellä lukivaikeuteen perehtyneen opettajan kanssa. Opettaja ja opiskelija suunnittelisivat yhdessä yksilöllisiä ratkaisuja lukivaikeuden tukemiseksi. Tieto lukivaikeudesta ja yksilöllisistä tukimuodoista tulisi kirjata opiskelijan oppimissuunnitelmaan. Tiedon lisäämisen lisäksi tarvitaan ennakkoluulojen vähenemistä.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403113045
www.theseus.fi/bitstrea...ine_satu.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Länsi-Suomen Diakonialaitoksella alkoi syksyllä 2011 uutena palveluna CorusCardio –sydänkuntoutus, jonka liikuntatieteen tohtori Merja Perhonen on kehittänyt CorusFit –yrityksessään. Tämän tutkimuksen aihe tuli PDL-Palvelut Oy Diavireltä ja sen tarkoitus on toimia asiakastyytyväisyyden kehittämisvälineenä. Tässä laadullisessa tutkimuksessa haastateltiin seitsemää CorusCardio –sydänkuntoutukseen osallistunutta henkilöä sekä tehtiin yksi ryhmähaastattelu CorusCardio –ryhmien ohjaajille. Haastattelun avulla kartoitettiin asiakkaiden ja henkilökunnan kokemuksia CorusCardiosta sekä selvitettiin mahdolliset ongelmatilanteet, kehitysalueet sekä lisäkoulutustarpeet. Uudesta kuntoutusmuodosta pidettiin kokonaisuudessa ja se koettiin hyvänä lisänä kolmannen sektorin tuottamissa kuntoutuksissa. Erityisesti niille, jotka kokivat liik-kumisen pelkoa, kinesiofobiaa, ohjattu toiminta ja sydämen monitorointi toi haluttua turvaa. Toisaalta asiakkaat ja henkilökunta olisivat hyötyneet pilottiryhmästä. Pilotti-ryhmän avulla olisi vältytty monilta teknisiltä ongelmilta ja ohjaajat olisivat olleet valmiimpia maksavien asiakkaiden aloitettua. Kritiikkiä sai osakseen esimerkiksi ravinto-ohjaus, jonka sisältö ei vastannut odotuksia. Asiakkaat toivoivat myös palautetta toiminnasta ja jotakin, joka toimisi motivaationa jatkamaan CorusCardiota.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605239371
www.theseus.fi/bitstrea...nenTeija.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Opinnäytetyö oli työelämälähtöinen kehittämistyö, jonka tarkoituksena oli tuottaa avomuotoisen päihdekuntoutuskurssin toimintamalli A-klinikkasäätiön Länsi-Suomen palvelualueen Salon avopalveluihin kuuluvalle Salon A-klinikalle. Kehittämistyön tavoitteena oli suunnitella avomuotoisen päihdekuntoutuskurssin rakenne ja sisältö, toteuttaa suunniteltu päihdekuntoutuskurssi sekä arvioida sen toteutusta, sisältöä ja vaikuttavuutta yhtenä Salon A-klinikan palvelumuotona. Kehittämistyön teoreettisena taus-ta-ajatuksena toimi päihteiden käytön muutostyöhön kiinteästi liitetty Prochaskan & DiClementen kehittämä muutoksen transteoreettinen muutosvaihemalli. Tietoisuus päihteidenkäytön muutostyöhön sisältyvistä eri vaiheista toimi ohjaavana tekijänä koko kehittämistyön prosessin aikana. Kehittämistyö toteutettiin osallistavaa toimintatutkimusta soveltaen. Kehittämistyön vaiheet etenivät päihdekuntoutuskurssitoiminnan suunnittelusta toiminnan toteutukseen ja toteutuneen toiminnan arviointiin. Ensimmäinen avomuotoinen päihdekuntoutuskurssi järjestettiin Salon A-klinikalla syksyllä 2015 neljän viikon mittaisena kurssijaksona, jossa kurssipäiviä oli neljänä päivänä viikossa, kolme tuntia kerrallaan. Päihdekuntoutuskurssille osallistui kahdeksan henkilöä, joiden käyttämä päihde oli alkoholi. Päihdekuntoutuskurssin toteutuksen aikana kurssilaisilla oli mahdollisuus tuoda esiin kokemuksiaan ja ajatuksiaan kurssitoiminnasta, jolloin he päihdepalvelujen käyttäjinä osallistuivat palvelumuodon suunnitteluun, arviointiin ja sen edelleen kehittämiseen. Tiedonkeruun välineitä kehittämistyössä olivat muun muassa päihdekuntoutuskurssilaisten teemahaastatteluina toteutetut alku- ja loppuhaastattelut, alkoholinkäyttöä mittaavat testit, kirjalliset palautteet sekä havainnointi. Kehittämistyön tuloksena Salon A-klinikalle tuotettiin avomuotoisen päihdekuntoutuskurssin toimintamalli, mikä pitää sisällään suunnitellun päihdekuntoutuskurssin rakenteen ja sisällön, toimintaan liittyvän dokumentoidun kirjallisen materiaalin, kurssin toteutukseen liittyvän sisällön havainnollistamisaineiston sekä päihdekuntoutuskurssitoiminnasta tehdyt palvelu- ja prosessikuvaukset. Päihdekuntoutuskurssitoiminta liitetään osaksi Salon A-klinikan tarjoamia päihdepalveluja ja henkilökunnan osaamista tullaan vahvistamaan ryhmämuotoisen kurssitoiminnan toteuttamisen mahdollistamiseksi.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052915043
www.theseus.fi/bitstrea...oriHanna.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Green care on luontoon pohjautuvaa toimintaa, joka tähtää yksilön hyvinvoinnin ja elämänlaadun edistämiseen. Tässä opinnäytetyössä testattiin erilaisia Green careen pohjautuvia menetelmiä pitkään työtä hakeneille, jotka ovat kuntouttavan työtoiminnan ryhmäpalvelussa Oulussa. Työtoimijoille järjestettiin viisi erilaista luonto-, eläin-, puutarha- ja maatila-avusteista toimintapäivää ja heidän kokemuksiaan ja kehittämisehdotuksiaan kartoitettiin. Toimintapäiviin osallistuneita ohjaajia haastateltiin keräten sekä toimintapäivien kehittämistarpeita että mahdollisia havaintoja työtoimijoista toiminnan aikana ja sen jälkeen. Kehittämistehtävän tavoitteena oli selvittää, miten pitkään työtä hakeneet kokevat Green careen pohjautuvat menetelmät ja minkälaisia luonto- ja eläinavusteisia toimintoja he haluaisivat sisällyttää kuntouttavaan työtoimintaan. Työllä pyrittiin löytämään viitteitä siitä, onko Green careen pohjautuvalla toiminnalla vaikutuksia työtoimijoiden sosiaaliseen toimintakykyyn, toimijuuteen sekä osallisuuden ja pystyvyyden kokemuksiin. Kehittämistehtävän tarkoituksena oli kerätä kokemuksia Green careen pohjautuvasta toiminnasta erilaisten toimintapäivien kautta sekä työtoimijoiden että ohjaajien näkökulmasta kuntouttavan työtoiminnan sisällön laajentamiseksi, monimuotoistamiseksi ja kehittämiseksi. Tarkoituksena oli myös tuottaa tietoa ja ideoita Green care -menetelmien käytöstä, hyödyistä ja hyödyntämisestä osana kuntouttavaa työtoimintaa. Tutkimuksen tulokset vahvistavat aikaisempien tutkimusten rinnalla sen, että Green careen pohjautuvalla toiminnalla on hyvinvointivaikutuksia. Ne lisäävät pitkään työtä hakeneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja toimijuutta sekä edistävät sosiaalista toimintakykyä.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200806242784
www.theseus.fi/bitstrea...onnqvist.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Turun työvoimatoimiston Professin ammatillisen suunnittelun asiantuntijapalveluyksikössä vuonna 2005 olleiden asiakkaiden kuulumisia. Tarkoituksena oli kartoittaa sitä, miten asiakkaan ammatillinen kuntoutusprosessi oli edennyt Professissa ja miten se oli vaikuttanut asiakkaan ammatilliseen tilanteeseen. Tutkimuksessa selvitettiin myös asiakkaan tyytyväisyyttä Professissa saamaansa palveluun. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena syksyllä 2007. Kyselylomake lähetettiin 113 asiakkaalle. Vastauksia tuli 51 kpl, jolloin vastausprosentiksi saatiin 45%. Ammatillisen kuntoutuksen asiakkaat koostuvat ammattitaudin vuoksi alaa vaihtavista, vajaakuntoisista ja liikenne- ja tapaturman vuoksi ammatillista kuntoutussuunnitelmaa tarvitsevista asiakkaista. Toiminnan tavoitteena on henkilön ammatillisten resurssien selvittäminen, uudelleen kouluttaminen ja/tai työkokeilun ja työhönvalmennuksen kautta uuden ammatin löytyminen tai eläkeratkaisu. Tutkimukseemme vastanneista naisten ja miesten osuus jakautui tasaisesti. Iältään vastaajista suurin osa oli 41- 50 -vuotiaita. Tutkimuksestamme saatujen tulosten mukaan ammatillinen kuntoutus oli selkeyttänyt asiakkaiden tilannetta. Työttömien, sairauslomalla ja kuntoutustuella olevien määrä oli pienentynyt ammatillisen kuntoutusprosessin aikana. Asiakkaat ovat ohjautuneet opiskelemaan, uusiin työtehtäviin tai heidän työkykynsä on todettu työelämään riittämättömäksi ja he ovat saaneet eläkeratkaisun. Asiakkaiden tyytyväisyyttä Professin toimintaan kysyttiin kolmella kysymyksellä. Vastauksien perusteella näyttää siltä, että asiakas otetaan hyvin mukaan kuntoutussuunnitelman laadintaa ja he ovat melko tyytyväisiä Professista saamaansa palveluun. Lopputulokseen tyytyväisiä vastaajista oli noin puolet. Opinnäytetyömme oli Turun työvoimatoimiston Professin ammatillisen suunnittelun asiantuntijapalveluyksikön tilaustyö. Tuloksia on tarkoitus käyttää toiminnan esittelemiseen ja työn kehittämiseen.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605015711
www.theseus.fi/bitstrea...ggeKirsi.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Kehittämistehtävän tarkoitus oli selkeyttää kuntoutusvastaavien toimenkuvaa ja toimia ponnahduslautana Kristiinankaupungin perusturvakeskuksen kuntoutusosaston kehittämiseen. Kehittämistehtävän aihealue määräytyi kuntoutusosaston tarpeesta ja mielenkiinnostani aihetta kohtaan sekä pohjautui tämän hetkisiin yleisiin linjauksiin ja säädöksiin. Kehittämistehtävän menetelmänä oli Engeströmin kehittävä työntutkimus ja vaiheistuksen pohjana käytettiin ekspansiivista oppimissykliä, jossa päästiin kehittämisen aikana vaiheeseen kolme. Kehittävässä työntutkimuksessa osallistetaan työntekijä analysoimaan ja muuttamaan omaa tekemistään. Kuntoutusvastaavat ovat hoitajia ja valikoituneet muusta henkilöstöstä osastonhoitajan kautta kuntoutusosaston muuton yhteydessä. Heidän toimintaansa ja toimenkuvaansa ei panostettu valinnan yhteydessä ja sille koettiin olevan tarvetta. Alkukartoituksessa kyselyjen ja haastattelujen kautta tuli selvästi ilmi, että henkilökunnasta kaikki eivät olleet tietoisia kuntoutusvastaavien olemassaolosta tai heidän toimenkuvastaan. Kuntoutusvastaavien haastattelujen myötä kävi selväksi, että kuntoutusvastaavatkaan eivät osanneet hahmottaa toimenkuvaansa ja rooliaan työyhteisössä. Henkilökunnan ja lähijohdon tuen kautta kuntoutusvastaavat ymmärsivät, että heidän tulee nousta esiin muusta henkilökunnasta tietoisemmin. Kuntoutusvastaavat loivat yhteistyössä osastonhoitajan kanssa toimenkuvan raamit ja heidät tuotiin henkilöstön tietoisuuteen. Toimenkuvan selkiytymisen kautta heidän on helpompi toimia työyhteisössä kuntouttavan hoitotyön periaatteita eteenpäin vievinä ja muita ohjaavina työkavereina. Tämän kautta oli tarkoitus vaikuttaa samalla koko kuntoutusosaston kuntouttavaan hoitotyöhön ja luoda sille toimintamalli sekä omalta osaltaan siten edistää henkilöstön työhyvinvointia.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202301231536
www.theseus.fi/bitstrea...to_henna.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämä toiminnallinen opinnäytetyö toteutettiin erään yhdistyksen ylläpitämässä tuetun asumisen yksikössä kesän ja syksyn 2022 aikana. Opinnäytetyön aihe nousi yksikön tarpeista ja tilanteesta, jossa systemaattista asukkaiden toimintakyvyn arviointitapaa ei ollut. Opinnäytetyö oli osa pidempää kehittämisprosessia, joka alkoi jo loppuvuonna 2021. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää yhdessä asumisyksikön henkilökunnan kanssa yksikössä asuvien asukkaiden toimintakyvyn arviointikäytäntöä ja tavoitteena oli saada aikaan konkreettinen toimintakyvyn arviointimalli. Opinnäytetyössä haettiin vastausta tutkimusongelmaan: Minkälaiseksi asiakkaiden toimintakyvyn arviointiin liittyvä toimintatapa kohteena olevassa asumisyksikössä muodostuu? Opinnäytetyön viitekehyksessä ammatilliseen tietoperustaan liitettiin teoreettiset käsitteet toimintakyvystä ja sen arvioinnista, hyvästä kuntoutuskäytännöstä, tuetusta asumisesta, sosiaalisesta kuntoutuksesta ja toipumisorientaatiosta. Keskeiset käsitteet valikoituivat ammatilliseen tietoperustaan huomioiden alaan liittyvä aiempi tutkimus ja ammatillinen keskustelu sekä kohdeorganisaation toimintaympäristö ja toiminta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin toimintatutkimusta ja toimintatutkimuksellisia syklejä toteutui kaksi. Tutkimusaineisto muodostui tutkimussyklien aikana syntyneestä laadullisesta aineistosta. Tutkimusaineisto analysoitiin kaksivaiheisesti ja tuloksena syntyi käytännön työtä palveleva toimintamalli tavoitellun mukaisesti sekä aineistolähtöisen teemoittelun pohjalta nousseet teemat asiakaslähtöisestä ja yksilöllisestä sekä kehittyvästä toimintatavasta. Johtopäätöksinä todettiin toimintakyvyn arviointitavan kehittäminen kannattavaksi ja näyttöön perustuvan tiedon, kokonaisvaltaisen toimintakyvyn ymmärryksen ja ammatilliseen osaamiseen ja siihen liittyvän tiedon merkityksellisyys toimintakyvyn arvioinnissa. Avainsanat: toimintatutkimus, toimintakyky, ICF, hyvä kuntoutuskäytäntö, kuntoutus, sosiaalinen kuntoutus, tuettu asuminen
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505188722
www.theseus.fi/bitstrea...en_paivi.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Opinnäytetyöni tavoitteena oli saada selville, minkälaisen merkityksen ja kokemuksen kuntoutujat ovat saaneet ammatillisesti kuntouttavassa työtoiminnassa. Lisäksi kysyttiin kuntoutujan tulevaisuuden suunnitelmista. Haastateltavana oli kahdeksan kuntouttavan työtoiminnan kuntoutujaa, jotka osallistuvat kuntouttavaa työtoimintaan. Heillä oli ammatillinen perustutkinto hankittuna. Tutkimukseni on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä käytin teemahaastattelua ja tutkimusanalyysinä sisällön analyysiä. Tutkimuksen mukaan kuntouttava työtoiminta ei suoranaisesti tue kuntoutujan ammatillista kehittymistä. Tutkimus tuloksista nousi esiin selvästi, että kuntouttavassa työtoiminnassa kuntoutuja saa tukea arjessa selviytymiseen sekä kokemuksen päivärytmistä. Kuntoutujat kokivat kuntouttavan työtoiminnan työtehtävät liian yksinkertaisiksi eikä työtehtävissä ollut riittävästi sisällöllisesti tai ammatillisesti haasteita. Tutkimukseen osallistuvat suhtautuivat positiivisesti tulevaisuuteen. Haastateltavista osa halusi saada lisäkoulutusta sekä saada työpaikan omalta osaamisalueeltaan. Ohjaajan rooli on keskeinen kuntouttavassa työtoiminnassa. Asiantuntevalla ohjauksella voidaan tukea ja lisätä kuntoutujan aktiivisuutta esimerkiksi työpajatoiminnassa. Lisäksi kuntouttavassa työtoiminnassa kuntoutujalla on mahdollisuus kääntyä ongelmissaan eri asiantuntijan puoleen ja saada tukea asioihinsa ja kysymyksiinsä. Käytettävissä on Työ- ja Elinkeinotoimiston, Kelan, kuntoutusohjaajan, sosiaalityöntekijän ja terveydenhoitajan palvelut.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121136136
www.theseus.fi/bitstrea...itaniemi.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
The goal of our thesis is to find out whether the Kotipesä activity of the Tampere parish promotes the rehabilitated person's everyday well-being and functional ability from the rehabilitated person's own perspective. The purpose is to make the rehabilitated person's own voice heard. A qualitative research method was chosen as the research method for the thesis. The data collection method was an individual theme interview. The interviews were conducted twice during spring 2023, at the start and the end of the activity. We were involved in observing Kotipesä's operations for three months. The material was analyzed using content analysis, utilizing thematization and color coding. According to the research results, Kotipesä was perceived as a positive and functional form of activity. The results showed that Kotipesä's community had an effect on strengthening participation, social functioning and every-day well-being for those rehabilitated. In addition, the rehabilitated persons took steps towards becoming active.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505148136
www.theseus.fi/bitstrea...en_Marjo.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Opinnäytetyön tarkoituksena on saada näkyviin Kelan ammatillisen kuntoutuskurssin kuntoutujien omia kokemuksia ja näkemyksiä. Kurssi toteutettiin palveluntuottajalla Vervessä Turun toimipisteessä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mitkä olivat kuntoutujien kurssille hakeutumisen lähtökohdat, miten kurssin sisältö vastasi kuntoutujien omia toiveita ja odotuksia, miten ryhmän merkitys koettiin ja millaisia työllistymisen näkymiä kurssi kuntoutujille toi. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, haastattelemalla kuntoutujia. Kurssin aloitti 10 kuntoutujaa maaliskuussa vuonna 2014. Kurssin keskeytti neljä kuntoutujaa, kaksi työllistymisen vuoksi ja kaksi muista syistä. Kaksi kuntoutujaa kieltäytyi haastattelusta, neljä kuntoutujaa haastateltiin. Aineiston kattavuus oli 40 %. Haastattelun tulokset osoittavat, että ammatillinen kuntoutuskurssi koetaan merkitykselliseksi ja tarpeelliseksi osaksi kuntoutusprosessia. Kuntoutujat kokivat saavansa kurssilta sekä sosiaalista että ammatillista tukea ja lisäksi potkua elämäänsä. Kuntoutujien ammatilliset suunnitelmat hioutuivat kurssin aikana hyvälle mallille ja jokainen haastateltava oli tyytyväinen jatkosuunnitelmiinsa. Lähijaksot koettiin antoisiksi, mutta erityisesti työharjoittelut koettiin tarpeellisiksi. Harjoittelun myötä kuntoutujien ajatukset selkiytyivät ja ammatillinen suunta vahvistui edelleen. Kurssilaisten kokemukset osoittivat, että osa kuntoutujista tarvitsee enemmän ja henkilökohtaisempaa tukea. Tuen tarpeen määrä tulee ryhmämuotoisilla kursseilla huomioida yksilöllisesti ja tukea tulisi tarjota entistä enemmän niille kuntoutujille, jotka kokevat sitä tarvitsevansa. Lisäksi opinnäytetyön myötä tuli esiin verkostoyhteistyön merkitys. Kuntoutusprosessin jatkuvuuden ja toimivuuden kannalta on merkityksellistä, että eri tahojen yhteistyö on saumatonta ja katkeamatonta.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015122221634
www.theseus.fi/bitstrea...pi_pekka.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Perusterveydenhuollossa fysioterapiassa alaraajapotilaiden määrä on suuri ja alaraa-jaoireita aiheuttavien tekijöiden kirjo on laaja. Alaraajojen yleistä toimintakykyä kuvaavaa ICF-pohjaista mittaria ei Suomessa ole ollut laajassa käytössä. Toimintakyvyn arvioiminen on tärkeää esimerkiksi arvioitaessa potilaan alaraajaongelman laajuutta tai hoidon vaikuttavuutta. Vuonna 2012 julkaistiin englanninkielinen Lower Limb Functional Index mittari, joka on potilaan itse täytettävissä oleva ICF-pohjainen toimintakykymittari. LLFI-mittarissa on 25 erillistä toimintakykykyyn liittyvää kysymystä ja vastausten perusteella lasketaan alaraajojen toimintakyvylle numeerinen arvo väliltä 0-100. Tässä toimintatutkimuksessa LLFI-mittari käännettiin suomeksi ja mittaria koekäytettiin kahden eri terveyskeskuksen fysioterapeuttien toimesta 10 viikon ajan. Mittarin koekäytön jälkeen selvitettiin fysioterapeuttien mielipiteitä LLFI-mittarin käytettävyydestä verkkokyselyn sekä teemahaastattelujen avulla. Toimintatutkimuksessa selvitettiin myös, minkä tyyppisille potilaille LLFI-mittari koetaan soveltuvan. Toimintatutkimuksen tulosten perusteella LLFI-mittari koettiin tutkimukseen osallistuneiden fysioterapeuttien toimesta luotettavaksi sekä helppokäyttöiseksi potilaiden ja fysioterapeutin näkökulmasta. Fysioterapeutit kokivat LLFI-mittarin kuvaavan toimintakykyä riittävän laajasti. LLFI-mittari myös lisäsi potilaiden omaa hahmotusta toimintakyvystään ja sen mahdollisista rajoitteista. LLFI-mittarin katsottiin parhaiten soveltuvan alaraajaongelmaisille potilaille poliklinikkaympäristössä, mutta vuodeosastokäytössä mittarin ei katsottu toimivan parhaalla mahdollisella tavalla. LLFI-mittarista muokattiin terveyskeskusten käyttöön alaraajapotilaan esitietolomake. LLFI-mittari tulisi mielestäni kääntää suomeksi ja tarkemmin tutkia sen soveltuvuus mm. alaraajapotilaiden seurantamittarina. Helppokäyttöisiä, ICF-pohjaisia ja kattavia alaraajojen toimintakykyä kuvaavia mittareita ei Suomessa ole käytössä. Luotettavalle mittarille on tarvetta yksittäisessä potilaskontaktissa, hoitoketjuja tutkiessa ja suunnitellessa. LLFI-mittari on helppokäyttöinen sekä kattava ja mikäli se todettaisiin Suomen oloissa validiksi ja luotettavaksi, olisi sille olemassa laajasti käyttökohteita niin julkisessa kun yksityisessäkin terveydenhuollossa.