Hakutulokset
- Näytetään 1 - 50 / 66
- Siirry seuraavalle sivulle
Bengtskär : majakka, koti ja taistelutanner Näytä tarkat tiedot
Psychosomatic connections:mind-body histories in Finnish medicine, ca. 1945–2000 Näytä tarkat tiedot
Abstract This dissertation explores how the psychosomatic concept brought together medical experts, patients and policymakers in twentieth-century Finland (ca. 1945–2000). The meanings of psychosomatics are multiple, but, in essence, the concept addresses the alleged psychosocial causes of illness and their therapeutic implications. Based on printed and archival sources, the original articles study how the psychosomatic concept figured in the Christian views on health, diagnostics of thyroid disease, socio-medical debates on children’s health and maternal employment, and in discussions on musculoskeletal pain. The dissertation builds on histories of medicine, concepts and knowledge as well as science and technology studies to argue that the psychosomatic concept should be explored as a vehicle for communication and a catalyst of new associations. I stress that boundary-crossings (or attempts at such crossings) are central to understanding how the concept has functioned on scientific, social and cultural levels. Further, the concept has been defined by its divergence from biomedicine, and this departure has taken many forms. This dissertation argues that the concept of psychosomatics has given rise to a contact zone where different medical (sub-)disciplines and alternative and unorthodox approaches have been able to meet and exchange ideas. The shape and location of the zone has varied a lot following the movement of the concept across time and space. All in all, the dissertation foregrounds negotiations about the standards of medical knowledge and their relationship to the world-readings of historical actors. By doing so, it extends the study of problems of scientific communication to the multiple margins of medicine.
Augusti filii et filiae : The Role of Antonine Offspring in Negotiations of Roman Imperial and Local Power Näytä tarkat tiedot
Väitöskirja käsittelee valtasuhteiden ja sosiaalisen aseman määrittelyä ja rakentamista Rooman valtakunnassa. Tarkastelu tapahtuu keisariperheen jälkeläisistä tehtyjen kuvausten kautta, mikä tarjoaa uuden näkökulman Rooman keisariajan sosiaalihistoriaan. Väitöskirjan tutkimuskysymyksenä on, kuinka valtaa ja asemaa määriteltiin julkisissa representaatioissa. Tutkimuskysymystä tarkastellaan kahdelta tasolta: kuinka Rooman keisari rakensi ja oikeutti valtaansa ja asemaansa valtakunnan huipulla kuvaamalla lapsiaan, ja kuinka keisarin alamaiset kaikkialla valtakunnassa määrittelivät omaa asemaansa suhteessa keisarikunnan valtarakenteisin keisarin lapsista tehtyjen kuvausten kautta. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti viestinnän suuntia keisarilta alamaisille ja alamaisilta keisarille sekä toisille alamaisille. Tutkimus lähtee siitä oletuksesta, että käyttämällä keisarin lapsia vallan ja aseman osoittamiseen voidaan viestiä niistä jotakin sellaista, mitä pelkkää keisaria kuvaamalla ei voida tuoda ilmi. Lasten käyttö osana vallan ja aseman kuvauksia oli tietoista toimintaa, jonka syitä tutkimus selvittää. Tutkimuksessa tarkastellaan numismaattisia lähteitä (kolikoita ja mitaleita), julkisia monumentteja (piirtokirjoituksia ja veistoksia) sekä kirjallisia lähteitä. Monipuolisen aineiston kautta voidaan tavoittaa kokonaisvaltainen käsitys siitä, kuinka keisariperheen lapsia käytettiin vallan ja aseman osoittamisen välineenä. Väitöskirja on laadullinen tapaustutkimus, jonka kohteeksi on valittu yksi keisarillisen Rooman dynastioista, Antoninusten dynastia (138-192 jKr.). Dynastian valtakausi on erityinen tutkimuskohde useiden perheeseen syntyneiden tai adoptoitujen lasten ja näistä säilyneiden monipuolisten lähteiden takia, mutta myös, koska aikakausi edustaa siirtymää adoptiokeisareiden ajasta biologiseen vallan periytymiseen. Vallanperimystä leimaa kuitenkin epävarmuus, mikä tekee dynastian rakennusprosessista ja keisarin alamaisten reaktioista siihen valaisevan tarkastelukohteen. Keisarin lasten käyttöä vallan ja aseman osoittamisen välineenä tarkastellaan tutkimuksessa useasta näkökulmasta. Näitä ovat pienten lasten ja lapsiryhmien käyttö representaation välineenä, vallanperijöiden ja keisarinnaksi nostettujen lasten kuvaukset, sekä lapsuuden rajautuminen kuolemaan tai aikuisuuteen. Tutkimuksessa lapsuus käsitetään ikäkautena ennen aikuisuutta, mutta myös vanhempien ja lasten välisenä suhteena. Tutkimus osoittaa, että tärkeimmät yhteiskunnalliset ryhmät, joille keisarin valtaa osoitettiin jälkeläisten kuvia käyttämällä olivat senaattorisäätyjen jäsenet, sotilaat ja Rooman kaupungin plebeiji-väestö, joka edusti symbolisesti koko valtakunnan väestöä. Alamaisten joukosta nousevat esille tietyt ryhmät, jotka valitsivat keisareiden lapset välineiksi valtansa ja asemansa rakentamiseen. Näitä olivat etenkin provinssien paikallinen eliitti eli julkista valtaa käyttävät neuvostojen jäsenet, senaattorisäätyyn kuuluvat valtakunnan kreikankieliseltä alueelta kotoisin olleet yksityishenkilöt ja paikalliset virkamiehet. Tutkimus myös osoittaa, että keisareiden lasten kuvaukset olivat osa Rooman imperialistisia pyrkimyksiä. Tutkimus todistaa jälkeläisten merkityksen vallan ja aseman osoittamisessa Antoninusten ajalla. Tutkimus osoittaa, että lasten käyttö osana keisari Antoninus Piuksen ja Marcus Aureliuksen politiikkaa oli laajempaa ja monipuolisempaa, kuin aikaisemmassa tutkimuksessa on tunnistettu. Lasten käyttö osana dynastisen vallan oikeuttamista tarkoitti vanhemmuuden, perheen ja eri ikäkausiin liittyvän kaikkien roomalaisen kulttuurin piirissä olleiden jakaman yhteiskunnallisen kuvaston hyödyntämistä ja näiden käyttö teki viestistä tehokkaamman. Tutkimus on ensimmäinen, jossa analysoidaan kattavasti keisariperheen jälkeläisten käyttöä osana keisarin alamaisten vallan ja aseman rakentamista. Lasten kuvausten käyttö oli harvinaista verrattuna keisarin kuvaamiseen, mikä teki siitä alamaisille erinomaisen keinon erottautua paikallisyhteisössään ja viestiä läheisestä suhteesta keisariperheeseen. Lasten kuvaaminen oli tehokas väline sekä keisareille että näiden alamaisille.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:ula-20111141040
https://lauda.ulapland.fi/bitstrea...b6skirja.pdf (Lapin yliopisto - Lauda)
Metsä työllisti ja sieltä saatiin rakennus- ja kotitarvepuut. Metsätulot olivat sysäys maatalouden modernisoitumiselle. Tuotanto tehostui ja Suomen maatalous ajautui ylituotantoon. Osa asutustilallisistakin joutui lopettamaan maataloustuotannon, mutta osa tiloista jatkaa yhä. Tutkimuksessa tarkastellaan asutustilallisten identiteettejä ja toimijuutta. Elämänkertomusten avulla pyritään ymmärtämään ja tulkitsemaan, miksi toiset asutustilat selvisivät yhteiskunnan muutoksissa ja toiset eivät. Miten asutustilalliset asennoituivat toimintaympäristön muutoksiin? Miten he arvioivat tulevaisuuden mahdollisuuksiaan? Mitä metsä on heille, korpeen rakentaneille, merkinnyt?
Yksimielisyydestä yhteiseen sopimiseen Paikallisyhteisön poliittinen kulttuuri ja Kokemäen kivikirkon rakennusprosessi 1730-1786 Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0096-8
https://trepo.tuni.fi/bitstrea...3-0096-8.pdf (Tampereen yliopisto - Trepo)
Kokemäen kivikirkon suunnittelu- ja rakennushankkeesta muodostui monimutkainen hallinnollinen prosessi, joka kulminoitui neljään päätökseen kirkon rakennusmateriaalista, sijoituspaikasta, rakennusmestarista ja rakennustoimikunnan valinnasta. Nämä neljä kiistanalaista päätöstä käynnistivät politiikkaprosessin ja nostivat kysymykset vallankäytöstä, osallistumisesta ja päätöksenteosta, paikallishallinnon ja keskushallinnon välisestä suhteesta sekä hallinnon ja politiikan välisestä rajanvedosta. Kokemäen uuden kirkon rakennushanke osui julkisen rakentamisen lainsäädännön murrokseen. Ruotsin valtakunnassa annettiin 1776 asetus, joka velvoitti seurakunnat rakentamaan kivikirkkoja. Piirustukset piti tarkistuttaa Tukholman yli-intendentin virastossa, mikäli seurakunta anoi valtakunnallista rahoitusta. Päätöksen takana olivat hyödynaikakauden idea metsien säästämisestä sekä halu luoda kestävä julkinen kivirakennuskanta. Samalla otettiin askel kohti keskitettyä rakennusvalvontaa. Tutkimukseni osoittaa, miten kirkon rakentamista koskevaa lainsäädäntöä sovellettiin pitäjänkokouksissa ja miten poliittinen kulttuuri tältä osin muuttui. Kokemäkeläiset kannattivat yksimielisesti edullisen puukirkon rakentamista, sillä kirkko oli yhteisön ylläpitämä yleinen rakennus, jonka rakentaminen ja korjaustyöt koskivat kaikkia taloja ja tilattomia ruokakuntia. Talot toimittivat kirkkoa varten rakennustarvikkeita ja maksuja normaalin verorasitukseen päälle. Tukholmasta tuli kuitenkin määräys rakentaa uusklassinen kivikirkko. Keskusjohtoisella päätöksenteolla oli pitkäkantoisia vaikutuksia paikalliseen päätöksentekoon, hallintoon ja paikallispolitiikkaan sekä ihmisten arkielämään. Luonnontieteiden ja talouden kehitys nostivat asiantuntijuuden osaksi hallintoa. Kirkon rakennusmateriaalin ja paikan valinnat perustuivat maastossa tehtyihin katselmuksiin sekä paikallisten kuulemiseen pitäjänkokouksessa, mikä on osoitus uudenlaisesta tutkivasta ja valistuneesta päätöksenteosta. Keskiaikainen kirkonpaikka päätettiin muuttaa Kokemäenjoen etelä rannalle, mikä aiheutti pitäjäläisissä voimakkaita reaktioita. Kun keskushallinnon avulla oli määritelty kirkon rakennusmateriaali- ja paikka, siirtyi päätöksenteon painopiste paikallistasolle. Kirkonrakennushanke käynnisti politiikkaprosessiin, jonka kautta tarkennettiin lopulta pitäjänkokouksen toimintaperiaatteita sekä muutettiin poliittista toimintakulttuuria. Vanhakantaisia toimintatapoja ja hallintokäytäntöjä muutettiin avoimemmaksi ja osallistavammaksi pitäjänmiesten vaatimuksesta: pitäjänkokousten asema korostui, hallinto tehostui ja kokouskäytännöt uudistuivat ja päätösten dokumentointi tarkentui. Ymmärrys hyvästä hallinnosta oli olemassa 1700-luvun jälkipuoliskolla länsisuomalaisella maaseudulla. Pitäjäläiset tarkkailivat kirkkohankkeen virallista tiedottamista osallistuaksensa tehokkaasti päätöksentekoon. Tämä osoittaa vapauden ajan poliittisen julkisuuden heijastuneen myös paikallistasolle. Kokemäen tilat kantoivat huomattavan osan kivikirkon rakennuskustannuksista, arvoltaan noin yli puolet yhden vuoden verorasituksesta. Suoritukset jakaantuivat usealle vuodelle (1780, 1784–86), mutta ne kavensivat talonpoikien taloutta ja suunnittelumahdollisuuksia. Talonpojat halusivat kontrolloida heille lankeavia velvoitteita osallistumalla itse päätöksentekoon ja sopia niistä avoimesti yhteisissä pitäjänkokouksissa. Pitäjänmiesten osallistumisoikeudesta muotoutui poliittinen agenda, joka yhdisti taloudelliset ja poliittiset intressit. Talonpojat siirtyivät eliitin hiljaisesta myöntelystä ja peitellystä vastarinnasta avoimeen, oikeutensa tuntevaan toimintaan, joka käytiin julkisilla poliittisilla areenoilla. Johtohahmoksi nousi ratsutilallinen Matti Eerikinpoika Köönikkä, jonka toimintaa motivoi henkilökohtainen osallistumishalu paikallispolitiikkaan. Hän sai taustatukea muilta ratsuväen ylläpitoon liittyviltä tiloilta, mikä osaltaan selittää ratsutilallisten poliittista vaikutusta. Tutkimus osoittaa myös tilojen perinnöksiostojen merkityksen. Tutkimuksessa on käytetty James C. Scottin safety first –periaatetta, jonka mukaan talonpoikaisväestö vältteli riskejä, jotka saattoivat vaarantaa kotitalouden selviytymisen sekä Scottin kehittämiä public transcript ja hidden transcript -käsitteitä, jotka kuvaavat alamaisten ja esivallan vuorovaikutusta. Lisäksi käytetään polittisen kulttuurin käsitettä sekä pohditaan interaktio- ja konfliktinäkökulmia, jotka ovat keskeisiä pohjoismaisessa talonpoikaistutkimuksessa. Kokemäen kirkkohanketta tarkastellaan tapaustutkimuksena. Kivikirkko-hanke tuotti monipuolisen lähdemateriaalin, joka läpäisi hallintohierarkian aina kuninkaasta paikallistasolle. Tutkimuksessa on käytetty lähteinä kuninkaallisen majesteetin, yli-intendentin viraston, Turun tuomiokapitulin ja Turun ja Porin läänin maaherran kirjeitä ja pöytäkirjoja, alioikeuden pöytäkirjoja sekä pitäjänkokousten pöytäkirjoja ja kirkossa luettuja rakennuskuulutuksia.
Talousautonomia sekä yksityisyritteliäisyyttä ja hallinnon hajauttamista tukenut NEP-politiikka loivat 1920-luvulla pohjan Neuvosto-Karjalan suomalaiselle johdon tavoitteille luoda Neuvosto-Karjalan (KASNT) alueesta taloudellisesti kehittynyt kokonaisuus, jolle esimerkkinä oli naapuri-Suomi. Usko itsenäiseen taloudelliseen kehitykseen ja sitä kautta koko Neuvostoliiton kehittämiseen sai väistyä kun Neuvostoliitossa siirryttiin suunnitelmatalouteen vuonna 1928. Neuvosto-Karjala sidottiin 1930-luvulla osaksi Neuvostoliiton taloussuunnitelmaa. Neuvosto-Karjalasta tuli osa laajaa kollektiivia, jonka ensisijainen tehtävä oli Neuvostoliiton teollistaminen. Odotetun taloudellisen kehityksen asemesta Neuvosto-Karjala suistui kurjistumisen kierteeseen, mikä tuntui erityisesti tavallisten ihmisten elämässä. Palkanmaksuongelmat, elintason lasku ja vankityövoiman käyttö olivat arkipäivää suunnitelmatalouden käytännössä. Paikallistason roolista tuli merkittävä Neuvostoliiton teollistamisessa ja paikallistaso maksoi kovimman hinna Neuvostoliiton modernisaatiosta. Tämä tutkimus perustuu venäläiseen alkuperäiseen arkistoaineistoon, jota on analysoitu sisällöllisen (historiallis-kvalitatiivinen metodi) ja tilastollisen analyysin (historiallis-kvantitatiivinen metodi)avulla. Tavoitteena tutkimuksessa on ollut suunnitelmatalouden seurausten ja käytännön tutkimus, jota teemaa on lähestetty talous- ja sosiaalihistoriallisesta näkökulmasta. Paikallistason roolia Neuvostoliiton teollistamisessa on lähestytty keskus-periferia-teeman kautta. Tämän lievän teoreettisen viitekehyksen avulla Neuvosto-Karjala on määritelty sekä itsenäiseksi toimijaksi että esimerkiksi paikallistasosta Neuvostoliitossa. Näin Neuvosto-Karjalan kehitys 1928-1941 osoittaa paitsi suunnitelmatalouden käytännön ja seuraukset myös paikallistason roolin Neuvostoliiton teollistamisessa. Tämä tutkimus tuo uuden näkökulman ja ennentutkimatonta tietoa suunnitelmatalouden käytännöistä paikallistasolla ja tavallisen ihmisen arjesta suunnitelmataloudessa. Tutkimus osoittaa paikallistason merkittävän roolin Neuvostoliiton teollistamisessa sekä empiriatason keskus-periferia-suhteissa Neuvostoliitossa. Tutkimus auttaa ymmärtämään Neuvostoliittoa sekä Venäjällä yhä käytössä olevia, joskus ongelmallisiakin käytäntöjä niiden syntyhistorian kautta.
www.urn.fi/URN:ISBN:978-952-345-737-9
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstrea...3%a4inen.pdf (Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto)
Euroopan unioni on tunnuslauseensa mukaan ”moninaisuudessaan yhtenäinen”. 2010- luvulla kriisi toisensa jälkeen kuitenkin koetteli unionia ja sen yhtenäisyyttä. Millaisia vaikutuksia eurokriisillä, pakolaiskriisillä, Brexitillä ja koronapandemialla on ollut? Entä kuinka unioni pystyy vastaamaan tuleviin haasteisiin ilmastonmuutoksesta oikeistopopulismin nousuun? Moninaisuudessaan yhtenäinen? kartoittaa EU:n politiikan muodostumista ja muutoksia sekä pohtii unionin tulevia ratkaisuja. Tarkastelun ytimessä on kysymys, pystyykö EU uudistumaan ja toteuttamaan sen tavoittelemaa yhtenäistä politiikkaa. Teos esittelee laajasti EU:n viimeaikaista kehitystä ja avaa politiikan sektoreiden entistä tiiviimpiä yhteyksiä. Näin se luo kattavan kuvan unionin nykytilasta ja soveltuu myös oppimateriaaliksi yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin.
www.urn.fi/urn:nbn:fi:tkk-007005
https://aaltodoc.aalto.fi:443/bitstrea...12282062.pdf (Aalto-yliopisto - Aaltodoc)
https://aaltodoc.aalto.fi:443/bitstrea...article1.pdf (Aalto-yliopisto - Aaltodoc)
https://aaltodoc.aalto.fi:443/bitstrea...article2.pdf (Aalto-yliopisto - Aaltodoc)
https://aaltodoc.aalto.fi:443/bitstrea...article3.pdf (Aalto-yliopisto - Aaltodoc)
https://aaltodoc.aalto.fi:443/bitstrea...article4.pdf (Aalto-yliopisto - Aaltodoc)
https://aaltodoc.aalto.fi:443/bitstrea...article5.pdf (Aalto-yliopisto - Aaltodoc)
https://aaltodoc.aalto.fi:443/bitstrea...article6.pdf (Aalto-yliopisto - Aaltodoc)
https://aaltodoc.aalto.fi:443/bitstrea...article7.pdf (Aalto-yliopisto - Aaltodoc)
Maastotietojen hallinnan ratkaiseminen on erittäin tärkeää maanmittauslaitosten tulevaisuuden kannalta. Informaatioyhteiskunta, globalisaatio, hallinnon uudelleen organisointi ja käyttäjävaatimukset tulevat muuttamaan monia maanmittauslaitoksia seuraavien vuosien aikana. Paikkatietoinfrastruktuurien toteuttaminen ja tulostavoitteiden saavuttaminen ovat tärkeimpiä haasteita. Nämä haasteet voivat kuitenkin olla osittain erisuuntaisia. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten perusmaastotietojen hallinta kansallisella ja eurooppalaisella tasolla voisi perustua useiden tiedon tuottajien aineistoihin, sekä, miten tiedon- ja laadunhallinnan periaatteita voitaisiin soveltaa toteutuksessa. Tutkimusaiheet voidaan jakaa neljään eri osaan: maastotietojen hallinnan järjestäminen Suomessa, perusmaastotietojen käyttäjävaatimukset ja niiden laatu, paikkatietojen laadunhallinnan periaatteiden soveltaminen perusmaastotiedoille sekä kansallisten karttalaitosten yhteistyö Euroopassa. Ensimmäisessä osassa käsitellään kansallisen maastokarttatuotannon historiaa Euroopassa ja erityisesti Suomessa. Paikkatietoinfrastruktuurien kehittymistä ja perusmaastotietojen hallintaa tarkastellaan informaationäkökulmasta. Paikkatietojen standardointia tarkastellaan teknologia-, organisaatio-, prosessi- ja aineistonäkökulmista. Paikkatiedon laadun eri osa-alueet kuvataan laadunhallinnan näkökulmien avulla. Harmonisoinnin ja yhteentoimivuuden konsepteja tarkastellaan paikkatietoinfrastruktuurien ja keskeisten paikkatietojen osalta. Tutkimus koostuu seitsemästä eri julkaisusta sekä erillisestä tutkimuksesta, jonka keskeiset tulokset on raportoitu yhteenveto-osassa. Kaksi ensimmäistä julkaisua määrittelevät perusmaastotietojen hallintamallin (Perusmaastotietokehysmalli) usean tuottajan ympäristössä perustuen tietokantapohjaiseen viitekehykseen. Laadunarvioinnin käytäntöjä sekä laadunhallinnan periaatteita tutkittiin eurooppalaisissa karttalaitoksissa (osana EuroGeographics:n laadun asiantuntijaryhmän työtä). Paikkatiedon laadun standardointia tarkasteltiin osallistumalla ISO 19100 sarjan laatimiseen. Maastotietokannan käytettävyyttä arvioitiin kahdessa eri sovelluksessa (maankäyttöluokitus ja 3D -visualisointi). Käyttäjien vaatimuksia arvioitiin mobiilien sovellusten yhteydessä (osana GiMoDig -projektia). Eurooppalaisten referenssiaineistojen tilaa selviteltiin 33 eri maassa karttalaitoksille suunnatulla kyselytutkimuksella (osana EuroGeographics:n Eurospec -hanketta). Perusmaastotietokehysmallin toteutusta arvioitiin kuntien kantakarttatietojen avulla. Lähtökohtana oli yhtenäisen tietomallin kehittäminen Suomen kaikille perusmaastotiedoille. Nykyisiä kohdemäärittelyjä arvioitiin ja niiden välille luotiin yhteys. Empiirisesti kantakarttatietojen käyttöä tutkittiin neljän kunnan alueella ja koealueilla muodostettiin simuloitu maastotietokanta käyttämällä pelkästään kuntien aineistoa. Muodostettujen aineistojen laatua arvioitiin visuaalisesti maastotarkastuksella. Kuntien kantakarttojen tilan arvioimiseksi tehtiin kysely asukasluvultaan 100:lle suurimmalle kunnille sekä osalle pienimistä kunnista (valinta tehtiin teknisen viraston tai vastaavan olemassa olon perusteella). Vastauksia saatiin 135 kunnasta. Käyttäjien vaatimuksia selvitettiin 13 haastattelussa, joihin osallistui 16 Maanmittauslaitoksen merkittävää jälleenmyyjää ja asiakasta. Perusmaastotietoviitekehyksen, joka yhdistää kaikki perusmaastotiedot yhtenäiseen tietokantaan, toteutus näyttäisi tapaustutkimusten perusteella aiheelliselta. Toteutuksen ehdotetaan perustuvan esitettyyn paikkatietojen laadunhallintamalliin, joka yhdistää paikkatietojen laadunstandardit laadunhallinnan viitekehykseen. Tulokset tukevat ajatusta, että Maanmittauslaitoksen maastotietokanta ja maastotietokannat yleensä ovat keskeisiä paikkatietoinfrastruktuurien toteuttamisessa, sekä maastotietojen osuuden tärkeyttä keskeisissä paikkatiedoissa. Käyttäjävaatimusten perusteella tutkimuksessa esitetään, että eurooppalaisten maanmittauslaitosten tulisi harmonisoida tietotuotemäärityksensä, koska monia kuluttajasovelluksia voitaisiin kehittää laajoille markkinoille, jos yhtenäiset maastotietokannat olisivat saatavissa. Edelleen tulokseen pohjautuen esitetään, että maastotiedot tulisi kytkeä muiden tietokantojen kanssa käyttäjävaatimusten täyttämiseksi. Selvityksessä eurooppalaisista keskeisistä paikkatietoaineistoista tehtiin johtopäätös, ettei harmonisointia vielä ole tehty eikä paikkatietostandardeja otettu käyttöön. Kuitenkin kansallisilla maanmittauslaitoksilla (kartta- ja kiinteistötietojen tuottajilla) on tärkeä merkitys keskeisten paikkatietojen tuottajina Euroopassa. Maastotietoaineistot yhdessä kiinteistötietoaineistojen kanssa todettiin olevan päälähteet keskeisille paikkatiedoille. Tulokset tukevat ajatusta, että yhteiset tietospesifikaatiot voitaisiin määritellä tietylle tasolle. Kuntien kantakarttaaineistot ovat tärkeitä taajama-alueiden osalta kunnille tehdyn kyselytutkimuksen perusteella. Tapaustutkimusten ja kohdemäärittelyjen analysoinnin perusteella voidaan todeta, että Maanmittauslaitoksen maastotietokannan muodostamisessa voidaan käyttää taajama-alueilla kuntien kantakartta-aineistoja, mikä tukee esitettyä perusmaastotietokehysmallia. Ruotsissa ja Tanskassa kehitys näyttää myös kulkevan tähän suuntaan. Erityisesti Tanskassa tehtävä kuntauudistus on painottamassa yhteistyön tärkeyttä. Käyttäjävaatimusten perusteella voidaan esittää joitain parannuksia nykyisiin tietomäärittelyihin.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305036012
www.theseus.fi/bitstrea...nen_Iida.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Opinnäytetyön aiheena oli toteuttaa Satakunnan historiasta kertova esite, jonka toimeksiantajana oli Satakuntaliitto. Satakuntaliitto toivoi selkeää, kiinnostavaa ja maakuntaylpeyttä ja -mielenkiintoa herättävää esitettä, jota sopisi kaikkien satakuntalaisten kotiin luettavaksi. Aluksi työssä esitellään Satakunta ja Satakuntaliiton toiminta. Kolmannessa luvussa kerrotaan työn tavoitteista sekä Satakuntaliiton että työn tekijän näkökulmasta. Neljännessä luvussa käsitellään lyhyesti esitteen markkinointia. Viidennessä luvussa esitellään vaihe vaiheelta kuinka julkaisut, kuten esitteet, tulee suunnitella, toteuttaa ja julkaista. Vaiheiden yhteydessä esitetään Satakunnan historiaesitteen tekovaiheita, joihin sisältyvät muun muassa aikataulu, suunnittelu, taitto ja viimeistely. Opinnäytetyön lopussa esitetään millaiseksi lopputulos muodostui ja kuinka esitettä tullaan käyttämään. Historiaesite on liitetty opinnäytetyön loppuun liitteeksi.