Hakutulokset
- Näytetään 1 - 50 / 11 838
- Siirry seuraavalle sivulle
Digitaalinen yhteistyö huoltajien kanssa Näytä tarkat tiedot
https://aoe.fi/api/v1/d...62767104.pdf (Avointen oppimateriaalien kirjasto)
https://aoe.fi/api/v1/d...62767106.pdf (Avointen oppimateriaalien kirjasto)
https://aoe.fi/api/v1/d...62767135.pdf (Avointen oppimateriaalien kirjasto)
Digitaalinen yhteistyö huoltajien kanssa -koulutus oli Opetushallituksen rahoittama ja Laurea-ammattikorkeakoulun toteuttama täydennyskoulutus, joka toteutettiin vuonna 2022. Koulutus oli kohdennettu varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen henkilöstölle. Koulutuksessa käsiteltiin huoltajien kanssa tehtävän yhteistyön velvoittavuutta sekä sen digitaalisen toteuttamisen mahdollisuuksia. Osallistujat toteuttivat digitaalisen yhteistyön tapahtuman tai tilaisuuden omissa työyhteisöissään.
Naapurikahvit – Toimintamalli matalan kynnyksen asukastoimintaan Näytä tarkat tiedot
Naapurikahvit on matalan kynnyksen kohtaamispaikka Helsingin kaupunginosien eri toimijoiden sekä uusien ja vanhojen asukkaiden välillä. Tämä julkaisu kertoo sinulle, miten toimintamalli on kehitetty sekä tarjoaa ohjeet ja materiaaleja Naapurikahvit-tilaisuuksien toteuttamiseksi. Julkaisu on tuotettu osana Naapurikahvit-hanketta, jota rahoitettiin Helsingin kaupungin asukasosallisuuden toiminta-avustuksella vuonna 2021.
Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksessa Näytä tarkat tiedot
https://urn.fi/URN:ISBN...52-328-342-8 (Avointen oppimateriaalien kirjasto)
Tutkitun tiedon hyödyntäminen korostuu jatkuvassa muutoksessa kuten teknologian kehitysharppauksissa, palveluiden järjestelmäuudistukisissa sekä ennalta arvaamattomissa mullistuksissa. Näin on etenkin arjen käytännöissä. Tällöin ratkaisevan tärkeää on yhteistoiminta, jossa sidosryhmien ja kansalaisten aktiivinen osallistuminen kuntoutuksen tutkimusprosessiin mahdollistuu. Yhteistoiminnallisessa tutkimusryhmässä jäsenet ovat yhdenveroisia ja vastavuoroisia kumppaneita. Julkaisussa esitellään Osallistuva tutkimuskumppanuus -malli, sen lähtökohdat ja kehittämisprosessi. Malli kuvaa yhteistoimintaa tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa sisältäen kehittävän ja eettisen arvioinnin. Tutkimuskumppanit voivat mallissa olla kuntoutuksen ammattilaisia, kuntoutujia ja heidän läheisiään sekä muita toimijoita, joita tutkimusaihe jollakin tapaa koskettaa. Malli on hyödynnettävissä erilaisissa yhdessä tutkimisen lähestymistavoissa ja otteissa. Se suuntaa yhdessä tehtävään hyvään tulevaisuuteen ja vahvistaa tutkimustiedon merkityksellisyyttä ja saavutettavuutta sekä vaikuttavuutta hyvinvoinnin sekä työ- ja toimintakyvyn edistämisessä. Löydät julkaisusta työpohjat, joiden avulla voit soveltaa mallia omassa tutkimusprojektissasi. Työpohjat sisältävät interaktiivisia osioita, jossa on tietokoneella täytettäviä teksti- ja kuvalaatikoita. Täyttäminen vaatii PDF-tiedoston avaamisen Adobe Acrobat Reader -ohjelmistolla. Kuvien lisääminen on mahdollista vain PC- tai Mac-ympäristössä. Osallistuva tutkimuskumppanuus -malli kehitettiin osana Metropolia Ammattikorkeakoulun laadukasta ja vaikuttavaa kuntoutuksen soveltavaa tutkimusta edistävää REcoRDI-hanketta (Platform ecosystem for strengthening of RDI activities in multidisciplinary rehabilitation).
The term Writers’ Room is used to refer to the collaboration of multiple scriptwriters in the writing process of a TV series: sometimes it means the collaboration of a small team and sometimes a writing group of more than ten people. It appears that each head writer, series production and production culture has its own version of the writers’ room. Although the concept has no one definition, the success of streaming services has inspired a constantly growing number of writers’ rooms, also in Finland. This publication verbalizes the key features of the writers’ room, describes the Virtual Writers Room model and discusses thoughts that came up during the Virtual Writers’ Room project. This publication is more of a conversation opener than an attempt to describe all the possible nuances associated with the writers’ room. It is written for students, professionals and anyone interested in the industry. This publication is also available in Finnish: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-293-3
Konsultatiivisen työskentelyn malli sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa Näytä tarkat tiedot
Konsultatiivisen työskentelyn malli on kehitetty pedagogiseksi ratkaisuksi vahvistamaan sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden yhdessä työskentelyn osaamista. Tässä oppaassa kuvattu toimintamalli on tarkoitettu tukemaan moniammatillisten konsultatiivisten työpajojen suunnittelua ja toteutusta, ja sitä voivat hyödyntää sekä opetusta suunnittelevat opettajat että toimintaan osallistuvat opiskelijat.
Ammattien välinen yhteistyöosaaminen ja sen arviointi sosiaali- ja terveysaloilla Näytä tarkat tiedot
Sosiaali- ja terveysalalla on käynnissä työn murros. Murros kohti uudenlaista ja monipuolisempaa työn maailmaa, joka muuttaa työtehtäviä, toimintatapoja ja työn organisointia. Se edellyttää monitoimijaista yhteistyötä, johon harjaannutaan yhdessä oppimalla jo koulutuksen aikana. Sujuvan yhteistyön kannalta on tärkeää ymmärtää ja kunnioittaa eri ammatillisten näkökulmia, jotta työn tulokset ovat asiakkaan/potilaan näkökulmasta tarkoituksenmukaisia. Tässä teoksessa keskitytään yhteistyöosaamiseen ja moniammattillisen työskentelyn osaamiseen ja tarjotaan välineitä näiden arvioimiseen. Julkaisu on tuotettu osana Hyvissä handuissa himassa -hanketta, jota rahoittivat Euroopan sosiaalirahasto ja Hämeen ELY-keskus. Hankkeen tavoitteena oli vahvistaa sote-alan ammattikorkeakouluopiskelijoiden moniammatillista ja -alaista työelämäosaamista ja verkostoissa toimimista sekä sujuvoittaa opintojen suorittamista ja siirtymistä työelämään. Hanketta toteuttivat Metropolia Ammattikorkeakoulu, Helsingin kaupungin Itäinen kotihoito ja Stadin ammatti- ja aikuisopisto. Hanketta toteutettiin vuosina 2019–2022.
Opettajaksi: Opettajien yhteistyö joustavasti muunneltavassa oppimisympäristössä- podcast Näytä tarkat tiedot
Yhdessä kohti osaajien Suomea - oivalluksia maahanmuuton vastuukorkeakoulutoiminnasta Näytä tarkat tiedot
urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-264-3 (Avointen oppimateriaalien kirjasto)
Suomalainen yhteiskunta tarvitsee osaajia. Ratkaisuksi tähän kansalliseen haasteeseen maahanmuuton vastuukorkeakoulut yhteistyöverkostoineen ovat kehittäneet uusia jatkuvan oppimisen toimintamalleja. Yhdessä työskennellen turvaamme Suomen kasvua, hyvinvointia ja innovaatiokykyä sekä tuemme kaikkia yhteiskuntamme osaajia löytämään omat koulutus- ja urapolkunsa. Tässä teoksessa esitellään vuonna 2016 käynnistynyttä maahanmuuton vastuukorkeakoulutoimintaa (SIMHE – Supporting Immigrants in Higher Education in Finland) tuoden esiin laajan toimijaverkon näkökulmia ja kokemuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman toiminnan tavoitteena on ollut kehittää malleja, jotka tukevat korkeakoulutettujen ja korkeakoulukelpoisten maahanmuuttajien korkeakoulutukseen pääsyä ja Suomeen työllistymistä. Teos kokoaa yhteen strategiakauden 2017–2020 oivallukset, parhaat käytännöt ja tunnistetut kehitystarpeet. Toimintaa tarkastellaan niin maahanmuuton vastuukorkeakoulujen, eri hankkeiden kuin monitoimijaisen yhteistyöverkoston näkökulmasta. SIHME-ohjausta ja muita palveluja hyödyntäneet kansainväliset osaajat kertovat myös opiskelemisesta ja uran rakentamisesta Suomessa. Teos tarjoaa näin laaja-alaisen katsauksen SIMHE-toimintaan ja toimii hyvänä apuna palveluiden käynnistämisessä ja kehittämisessä tulevaisuudessa.
Kirjoittajahuone Näytä tarkat tiedot
urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-298-8 (Avointen oppimateriaalien kirjasto)
Writers’ Room -nimitystä käytetään, kun puhutaan useamman käsikirjoittajan yhteistyöstä televisiosarjan käsikirjoitusprosessissa: joskus sillä tarkoitetaan pienen tiimin yhteistyötä ja joskus yli kymmenen hengen kirjoitusryhmää. Vaikuttaa siltä, että jokaisella pääkirjoittajalla, sarjatuotannolla ja tuotantokulttuurilla on oma versionsa writers’ roomista eli kirjoittajahuoneesta. Vaikka käsitettä ei ole yksiselitteisesti määritelty, suoratoistopalveluiden menestyksen siivittämänä Suomessakin tehdään kirjoittajahuonetyöskentelyä jatkuvasti enemmän. Kirjassa sanallistetaan kirjoittajahuoneen keskeiset piirteet sekä kuvaillaan kirjoittajahuoneen siirtämistä virtuaaliseen tilaan. Julkaisu on enemmänkin keskustelunavaus kuin yritys kuvata kaikkia mahdollisia kirjoittajahuoneeseen liittyviä nyansseja. Kirja on suunnattu opiskelijoille, ammattilaisille ja alasta kiinnostuneille. Julkaisu on tuotettu osana 6Aika: Virtual Writers’ Room -hanketta. ESR-rahoitteisen hankkeen tavoitteena oli kouluttaa vaikeassa työllistymistilanteessa olevia käsikirjoittajia työskentelemään ammattimaisissa kirjoittajahuoneissa. Lisäksi hankkeessa järjestettiin Masterclass-tapahtumia ja tutkittiin virtuaalista kirjoittajahuonetyöskentelyä. Hanketta toteuttivat Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Tampereen ammattikorkeakoulu vuosina 2018 – 2021.
Käsikirja teknologian ja kulttuurin rajapintatoiminnan fasilitointiin Näytä tarkat tiedot
Tässä kirjassa johdattelemme Teidät kulttuurin ja uusien teknologioiden rajapintatoiminnan fasilitoimisen maailmaan. Kirja on muodoltaan käsikirja, ja oppilaitosten ja ammattikenttien toimijat voivat käyttää sitä suunnitellessaan uusien teknologioiden ja kulttuurin rajapintakohtaamisia. Sen toivotaan helpottavan toiminnan taustatekijöiden sekä fasilitoinnin muotojen, tavoitteiden, tavoiteltavien vaikutusten ja välineiden valitsemista Kirjoittajat ovat työskennelleet CreathonCoreForumissa, kehittäjäyhteisössä ja tämä julkaisu on tehty osana Creathon-hankketta. Creathonin tavoitteena on tukea kulttuuri- ja taidealojen toimijoita teknologisen osaamisen vahvistamisessa. Tämän lisäksi tarkoituksena on etsiä keinoja lisätä ICT:n ja kulttuurialan kohtaamista ammattikorkeakoulun koulutusrakenteissa. Creathon on Euroopan sosiaalirahasto (ESR) rahoittama hanke, joka toteutettiin 1.8.2018–30.6.2020. "
Valkotaulu- ja yhteistyöalustat (ThingLink) Näytä tarkat tiedot
Yhteistyö ja ammatilliset vuorovaikutustaidot -itseopiskelumateriaali (5 op) Näytä tarkat tiedot
Tämä Yhteistyö ja ammatilliset vuorovaikutustaidot -itseopiskelumateriaali (5 op) on kehitetty Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Tuetaan yhdessä! Monialainen ja digitaalinen yhteistyö oppimisen tukena -hankkeessa vuonna 2019-2020. Kokonaisuus on suunniteltu niin, että sen voi käydä läpi itsenäisesti omassa aikataulussa ilman lähiopetusta ja ohjausta. Voit opettajana hyödyntää tätä kokonaisuutta 5 opintopisteen laajuisena opintojaksona, jolloin opiskelijat palauttavat suorituksena loppuesseen. Itseopiskelumateriaalin tavoitteena on lisätä ymmärrystä monialaisesta yhteistyöstä koulun arjessa sekä antaa välineitä ammatillisen vuorovaikutuksen ja onnistuneen monialaisen yhteistyön kehittämiseen. Yhteistyö ja ammatillinen vuorovaikutus korostuu, kun toteutetaan inklusiivista kasvatusta, joten materiaali on suunnattu erityisesti koulussa nyt tai myöhemmin työskenteleville. Materiaalin opiskelusta hyötyvät kuitenkin myös muut ihmissuhdetyötä tekevät. Materiaalissa keskeisiä käsitteitä ovat ammatilliset vuorovaikutustaidot, voimavarakeskeisyys, yhteisopettajuus, pedagoginen konsultaatio ja inkluusio.
Ammatilliset vuorovaikutustaidot ja voimavarakeskeisyys Näytä tarkat tiedot
Teemu Suorsan ammatillisia vuorovaikutustaitoja ja voimavarakeskeisyyttä käsittelevä videoluento on tuotettu Oulun yliopiston hallinnoimassa Tuetaan yhdessä! Monialainen ja digitaalinen yhteistyö oppimisen tukena -hankkeessa. Videossa tekstitys sekä suomen että englannin kielellä. Video lecture concerning professional interaction skills and solution-focused practice by Teemu Suorsa was produced in "Supporting together! Multidisciplinary and digital cooperation in supporting learning" project. Subtitles also in english.
Pedagoginen konsultaatio Näytä tarkat tiedot
https://aoe.fi/api/v1/d...49493314.mp4 (Avointen oppimateriaalien kirjasto)
Lea Veivon pedagogista konsultaatiota käsittelevä videoluento on tuotettu Oulun yliopiston hallinnoimassa Tuetaan yhdessä! Monialainen ja digitaalinen yhteistyö oppimisen tukena -hankkeessa keväällä 2020. Video lecture concerning pedagogical consultation by Lea Veivo is produced in "Supporting together! Multidisciplinary and digital cooperation supporting learning" project in spring 2020.
https://upseeriliitto.fi/verkkolehti/ (Kansalliskirjasto - Arto)
Yhteistyöllä potilaan ääni kuuluviin Näytä tarkat tiedot
"Yhteistyö perusterveydenhuollon kanssa on yksi työni hienoimista asioista" Näytä tarkat tiedot
Neuvolat yhteistyökumppaneina Näytä tarkat tiedot
Hajaannuksesta yhteistyöhön Näytä tarkat tiedot
Miksi suuresta tuli niin pieni - pohdintoja Makropilotista ja sen arvioinnista Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3198-6
https://trepo.tuni.fi/bitstrea...3-3198-6.pdf (Tampereen yliopisto - Trepo)
Kiertotalous mahdollistaa taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävän kasvun. Siksi se on saanut sekä poliittisten päättäjien että yritysten huomion ympäri maailmaa ja eri toimialoilla. Yrityksille kiertotalousliiketoiminta tarjoaa kilpailuetua ja kustannussäästöjä sekä sitouttaa avainkumppaneita. Vakiintuneilla yrityksillä on kuitenkin yhä vaikeuksia toteuttaa kiertotalousliiketoimintaa sen pitkän aikavälin vaikutukset huomioiden, sillä kiertotalous edellyttää nykyisten liiketoimintamallien, liiketoimintastrategioiden ja organisaatiorajat ylittävän yhteistyön perustavanlaatuista uudelleenajattelua. Yritysten tuleekin omaksua strateginen näkökulma johtaakseen onnistuneesti monimutkaista ja -tahoista strategisen kiertotalousliiketoiminnan kehitysprosessia. Kiertotaloutta liiketoimintaparadigmana käsittelevä tutkimusala keskittyy kiertotalousliiketoiminnan operatiiviseen ja staattiseen toteutukseen, mutta epäonnistuu yrityksien kiertotalousliiketoimintamallien ja -strategioiden pitkän tähtäimen kehitysprosessien ohjaamisessa. Yhteistyö on näissä prosesseissa välttämätöntä, mutta sen oikea-aikaiset roolit ovat jääneet vähälle empiiriselle tarkastelulle. Tutkimus vastaa tutkimusaukkoihin yrityskeskeisessä, mutta yhteistyöhön perustuvassa strategisessa kiertotalouden toteutuksessa aiemmin puuttuneella, käytännön pioneeritapauksiin perustuvalla strategisen johtamisen prosessiviitekehyksellä. Strategista kehitystä kohti kiertotalousliiketoimintaa tarkastellaan kolmen tutkimuskysymyksen kautta: Kuinka vakiintuneet yritykset voivat (i) kehittää kiertotalousliiketoimintastrategiaansa ja (ii) innovoida sen kanssa yhteensopivia kiertotalousliiketoimintamalleja? (iii) Miten yhteistyö voi tukea vakiintuneita yrityksiä niiden kiertotalousliiketoiminnan strategisessa kehityksessä? Tämä pragmaattiseen tieteenfilosofiaan nojaava, neljästä julkaisusta koostuva tutkimus tarkastelee kvalitatiivisesti ja prosessuaalisesti empiirisiä moni- ja yksittäistapaustutkimusasetelmia. Runsas haastattelu- ja dokumenttiaineisto on kerätty 12 kiertotalousedelläkävijäyrityksestä, jotka toimivat ympäristöä kuormittavilla toimialoilla kiertotaloudelle suotuisissa institutionaalisissa konteksteissa Suomesta ja Italiasta, ja sen analyysi nojaa abduktiiviseen logiikkaan. Päälöydökset tiivistyvät yhdeksäksi propositioksi ja prosessimalliksi, jossa kiertotalousliiketoimintastrategiaa, kiertotalousliiketoimintamalli-innovaatiota kiertotalousliiketoiminnan yhteistyötä johdetaan yli ajan vakiintuneiden yritysten proaktiivisessa, usein radikaalissa kiertotalousliiketoiminnan strategisen kehityksen prosessissa dynaamisesti toisiinsa kietoutuen. Kiertotalousliiketoimintastrategiaa kehitetään eri painopisteitä sisältävillä strategiasykleillä ja eri ajalliset näkökulmat huomioivalla strategisella päätöksenteolla. Kiertotalousliiketoimintastrategian proaktiivisuutta ja radikaaliutta lisää ympäristöä kuormittava, aikasidonnainen konteksti ja sen toteutus peilautuu kiertotalousliiketoimintamalliin, joka voi rakentua erilaisista linkittyvistä innovaatioista varsinkin radikaaleissa tapauksissa ja tuottaa uutta liiketoimintaa joko kiertotalouslähtöisen yritysstrategian osana tai spin off -hankkeina johdettavaksi. Yhteistyön merkitys kasvaa ajassa: sen erilaiset tunnistetut johtamiskäytännöt mahdollistavat kiertotalousliiketoimintamallin, se tukee kiertotalousliiketoimintastrategian kehittämistä kiihdyttämällä palautepohjaista oppimista ja radikaalia muutosta ja se saa ekosysteemin seuraamaan yrityksen omaa kiertotalousvisiota ohjailemalla toimialan, markkinoiden ja regulaation kehitystä. Tämä tutkimus luo ja täydentää tietoa kiertotalouden liiketoimintaparadigman tutkimusalalla korostaen kiertotalouden strategisia vaikutuksia vakiintuneiden yritysten liiketoiminta- ja yritysstrategioihin ympäristöä kuormittavissa konteksteissa, peräänkuuluttaen muutoksen proaktiivisuutta, radikaaliutta, systeemisyyttä ja aikasidonnaisuuksia. Kiertotalousliiketoimintastrategian osalta tutkimus luo aiemmin puuttuneen määritelmän sen kehitysprosessille ja avaa sen proaktiivista tyyppiä samalla vaihtoehtoisten tyyppien jatkotutkimukselle pohjaa luoden. Kiertotalouden liiketoimintamallien tutkimus täydentyy prosessuaalisella ymmärryksellä erityisesti liittyen niiden radikaaliin innovointiin osana kiertotalousliiketoimintastrategian toteuttamista. Kiertotalousliiketoiminnan yhteistyön tutkimukseen tulokset tuovat uusia näkemyksiä oikea-aikaisen, erilaisia rooleja ajassa saavan yhteistyön valjastamiseen kiertotalousliiketoimintastrategian ja liiketoimintaekosysteemin kehityksen tahtien yhteensovittamiseksi. Tulokset ohjeistavat yritysjohtajia, mihin toimiin heidän tulee ryhtyä ja milloin selviytyäkseen ja rakentaakseen yritykselleen ennakoivasti kilpailuetua eri toimialoilla disruptoivassa kiertotaloussiirtymässä. Päättäjille ja muille organisaatioille tutkimus osoittaa rooleja ja keinoja tukea oikea-aikaisesti yritysten kiertotalouspyrkimyksiä ja samalla yhteisiä talouselämän ja yhteiskunnan kestävän kehityksen tavoitteita. Lopuksi summataan tutkimuksen rajoitteet ja niistä ammentavat houkuttelevat jatkotutkimuskohteet.
Autonomic arousal to a direct gaze, cooperative behavior and reactive aggression among children with autism spectrum disorders : Associations with impairments in social skills Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0479-9
https://trepo.tuni.fi/bitstrea...3-0479-9.pdf (Tampereen yliopisto - Trepo)
Tässä tutkimuksessa selvitettiin autismikirjon lasten autonomisia virittymisreaktioita suoraan katseeseen (osatyöt I ja II), yhteistyökäyttäytymistä (osatyö III) ja reaktiivisen aggressiivisuuden säätelyä (osatyö IV). Lisäksi tutkittiin edellä mainittujen tekijöiden yhteyksiä sosiaalisten taitojen vaikeuksiin, jotka ovat autismikirjon häiriöille ominaisia (osatyöt I-III). Osatöissä I ja II autonomisia virittymisreaktioita ja niiden vaimenemista (habituaatiota) tutkittiin 23 autismikirjon lapselta sekä 21 verrokilta mittaamalla muutoksia ihonsähköjohtavuudessa lapsen nähdessä elävän ihmisen kasvoilla esitettynä katseärsykkeitä (suora katse, sivulle käännetty katse, ja suljetut silmät). Osatöissä III ja IV 27 autismikirjon poikaa ja kahdeksan autismikirjon tyttöä sekä 35 sukupuolen, iän ja kokonaisälykkyysosamäärän suhteen kaltaistettua verrokkia tekivät yhteistyökäyttäytymistä tutkivan Vangin dilemmasta (engl. the Prisoner’s dilemma) muokatun tehtävän ja reaktiivisen aggressiivisuuden säätelyä kartoittavan Pulkkinen Aggression Machine (PAM) –tehtävän. Osatyön III tulokset raportoitiin ainoastaan autismikirjon poikien ja heidän verrokkiensa osalta. Sosiaalisten taitojen vaikeuksia selvitettiin haastattelemalla lasten vanhempia 3Di-haastattelulla (engl. the Developmental, Dimensional and Diagnostic Interview) osatöissä I-III. Autismikirjon lapset eivät eronneet verrokeista tilastollisesti merkitsevästi suoran katseen aikaansaamien autonomisten virittymisreaktioiden tai näiden virittymisreaktioiden vaimenemisen suhteen. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että mitä vähemmän autonomiset virittymisreaktiot vaimenivat toistettaessa suora katse -ärsykettä, sitä enemmän autismikirjon lapsilla oli vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa kielen ja muun sosiaalisen kommunikaation käytön, eleiden käytön ja ei-kielellisen leikin sekä sosiaalisen ilmaisukyvyn alueilla. Autismikirjon pojat sitoutuivat yhteistyöhön yhtä usein kuin verrokkipojat. Tilanteessa, missä päätös yhteistyöhön sitoutumisesta piti tehdä tietämättä parin valintaa, autismikirjon pojan ja verrokkipojan valinnat yhteistyöhön sitoutumisen suhteen erosivat toisistaan yli puolessa kaltaistetuista pareista. Autismikirjon pojat reagoivat voimakkaammilla aggressiivisilla puolustusreaktioilla kuin tavanomaisesti kehittyneet pojat tilanteissa, joissa heitä vastaan kohdistui voimakkuudeltaan heikko hyökkäys, tai joissa hyökkääjä oli vastakkaista sukupuolta. Autismikirjon tytöt eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi kaltaistetuista pareistaan aggressiivisten reaktioiden suhteen. Sosiaalisten taitojen vaikeuksien ei havaittu olevan yhteydessä yhteistyökäyttäytymiseen tai reaktiivisen aggressiivisuuden tasoon autismikirjon pojilla. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että poikkeava autonomisten virittymisreaktioiden vaimeneminen katsekontaktin aikana voi olla yksi niistä mekanismeista, jotka liittyvät epätyypilliseen sosiaaliseen käyttäytymiseen autismikirjon häiriöissä. Lisää tutkimusta tarvitaan siitä, liittyykö poikkeava autonomisten virittymisreaktioiden vaimeneminen katsekontaktin aikana autismikirjon häiriöiden patogeneesiin. Tutkimuksen perusteella autismikirjon pojat kykenevät huomioimaan tasapuolisuutta yhteistyökäyttäytymisessä sellaisissa tilanteissa, joissa epäoikeudenmukaisuus aiheuttaa vahinkoa itselle tai toiselle. On kuitenkin epäselvää, millaisia strategioita autismikirjon pojat hyödyntävät yhteistyövalintoja tehdessään, ja missä määrin nämä strategiat mahdollisesti eroavat tavanomaisesti kehittyneiden poikien käyttämistä strategioista. Lisätietoa tarvitaan myös mekanismeista, jotka voivat aiheuttaa aggressiivisten puolustusreaktioiden voimakkuuden lisääntymistä autismikirjon pojilla.
Turvattomuuden kokemisesta kohti arjen helpottumista : Substantiivinen teoria perheen arjesta selviytymistä edistävästä perheen ja sairaanhoitajan yhteistyöstä hoidettaessa äkillis... Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0512-3
https://trepo.tuni.fi/bitstrea...3-0512-3.pdf (Tampereen yliopisto - Trepo)
Perheen selviytyminen lapsen sairaudesta ja sairaalassaolosta edellyttää hoitotyössä perhelähtöistä ja yhteisöllistä lähestymistapaa. Perheen osallistumisen mahdollistaminen lapsen sairaalahoidon aikana tukee lapsen ja perheen hyvinvointia, mutta perheen osallistumisen onnistuminen vaatii myös terveydenhuoltohenkilöstöltä panostusta. Perheen ja henkilökunnan välinen sujuva yhteistyö edesauttaa hyvän hoidon toteutumista ja lisää perheiden tyytyväisyyttä hoitoon. Kotisairaalassa on mahdollista toteuttaa sairaalajohtoista toimintaa lähellä perhettä ja lasta sekä vahvistaa perheen osallistumista lapsen hoitoon onnistuneella yhteistyöllä. Sosiaali- ja terveysministeriön kansallisessa kehittämisohjelmassa painotetaan palvelujen järjestämistä asiakaslähtöisesti, joten on tärkeää kehittää ja tutkia erilaisia toimintamalleja myös erikoissairaanhoitoa vaativien lapsipotilaiden osalta. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää substantiivinen teoria perheen arjesta selviytymistä edistävästä perheen ja sairaanhoitajien yhteistyöstä hoidettaessa äkillisesti sairastunutta lasta kotisairaalassa. Tutkimuksessa tuotetun tiedon avulla voidaan kehittää lasten kotisairaalahoitoa sekä perheen ja sairaanhoitajien välistä perheen arjesta selviytymistä edistävää yhteistyötä sairaalahoitoa vaativan lapsen hoidossa. Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 2007–2009 esseekirjoituksin (n=13), havainnoimalla (n=15) ja haastattelemalla (perhehaastattelu n=26, hoitajahaastattelu n=22). Tutkimukseen osallistui perheitä (n=26), joiden lasta oli hoidettu lasten kotisairaalassa äkillisen sairauden takia, sekä sairaanhoitajia (n=13), joilla oli kokemusta työskentelystä lasten kotisairaalassa. Aineisto analysoitiin grounded theory menetelmällä ja analyysin tuloksena tuotettiin substantiivinen teoria perheiden arjesta selviytymistä edistävästä yhteistyöstä lasten kotisairaalassa. Vuonna 2016 lasten kotisairaalan hoitajat (n=3) arvioivat tulosten ajankohtaisuutta ja ymmärrettävyyttä. Teorian ydinkategoriaksi muodostui turvattomuuden kokemisesta kohti arjen helpottumista ja käsitteiksi perheen turvattomuuden kokeminen, perheen turvallisuuden tunteen vahvistaminen, perheen jaksamisen horjuminen, perheen jaksamisen varmistaminen, pettyminen perheen ja hoitajan yhdessä toimimiseen, perheen ja hoitajan yhdessä toimimisen sujuminen, perheen arjen häiriintyminen ja perheen arjen helpottuminen. Ydinkategoria kuvaa teorian perusprosessia ja etenee prosessina yhteistyön tarpeesta lapsen kotisairaalahoidon aikana, yhteistyön toteutuksena ja päättyen yhteistyön tuloksena syntyneeseen perheen arjesta selviytymiseen lasten kotisairaalassa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lasten kotisairaalahoito ja perheen arjesta selviytyminen luovat tarpeen perheen ja sairaanhoitajan väliselle yhteistyölle. Yhteistyön toteutumista kuvataan tässä tutkimuksessa pettymisenä perheen ja hoitajan yhdessä toimimiseen tai yhdessä toimimisen sujumisena. Yhteistyöllä on merkitystä perheen arkeen joko perheen arkea häiriten tai sitä helpottaen. Tutkimuksen tulokset auttavat käytännön hoitotyön tekijöitä ymmärtämään hoitajien roolin merkitystä perheen ja hoitajien välisessä yhteistyössä sekä sitä, miten hoitajan rooli on erilainen hoidettaessa lasta kotisairaalassa perinteisen osastolla hoidon sijasta. Tutkimus tuo uuden näkökulman kotona toteutettavaan sairaalahoitoon suomalaisessa hoitokulttuurissa lapsipotilaiden osalta ja lisää tutkittua tietoa perhehoitotyöhön. Perheen ja sairaanhoitajien yhteistyöllä helpotetaan perheen arkea ja edesautetaan perheen hyvinvointia lapsen sairaalahoitoa vaativasta äkillisestä sairaudesta huolimatta. Yhteistyön tulee olla sellaista, jossa molemmat osapuolet ovat aktiivisia toisensa huomioivia toimijoita. Perhehoitotyön toteuttamisen tärkeys korostuu lasten kotisairaalassa. Hoitajan perhekeskeiset toimintatavat ovat avainasemassa, jotta lapsen ja perheen hyvä hoito toteutuu lasten kotisairaalassa. Jatkossa olisi tärkeää tutkia lasten ja nuorten omia kokemuksia perheen arjesta selviytymistä edistävästä yhteistyöstä, perheiden arjesta selviytymistä edistävää yhteistyötä eri potilasryhmien osalta lasten kotisairaalassa sekä perhekeskeisen hoitotyön vaikutuksista lasten kotisairaalassa.
Työterveyshuollon ja työpaikan yhteistyö työpaikan tarpeiden arvioinnissa Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9845-9
https://trepo.tuni.fi/bitstrea...4-9845-9.pdf (Tampereen yliopisto - Trepo)
Työterveyshuollon toiminta perustuu työpaikan tarpeiden arviointiin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja kehittää työpaikkojen ja työterveyshuollon yhteistyötä työpaikkojen tarpeiden arvioinnissa. Tutkimusote oli laadullinen ja tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin kehittävää työntutkimusta ja sen taustana olevaa toiminnan teoriaa. Tutkimus kohdistui yhteen terveyskeskuksen alaiseen työterveyshuoltoyksikköön ja sen asiakasyrityksiin. Tutkimus koostuu neljästä osatutkimuksesta, jotka on julkaistu vuosina 2003–2008. Ensimmäisessä osatutkimuksessa selvitettiin terveyskeskuksen työterveysyksikön työn muutosta ja kehitysjännitteitä. Toisessa osatutkimuksessa selvitettiin työpaikan tarpeiden arviointia ja työterveysyksikön ja työpaikan yhteistyötä sopimusneuvottelussa. Kolmannessa osatutkimuksessa arvioitiin työterveyshuollon käytössä olevia työpaikan tarpeiden arviointi- ja yhteistyövälineitä ja neljännessä osatutkimuksessa kokeiltiin kehittävän työntutkimuksen välineitä työpaikan tarpeiden arvioinnissa. Tutkimuksen tulosten perusteella terveyskeskuksen työterveyshuoltoyksikön toiminta laajeni aina 1990-luvulle asti. Työterveyshuoltonormien edellyttämä työterveyshuollon laaja-alainen toiminta ja integrointi asiakasorganisaatioiden prosesseihin eivät kuitenkaan toteutuneet 1990- ja 2000-luvulla, vaan työterveyshuollon toiminta kohdistui yksilöihin. Työterveyshuollon käyttämät työpaikkojen tarpeiden arviointivälineet ja asiakasyhteistyön toimintamallit voivat ainakin osittain selittää, miksi työterveysyksikön oli vaikea ottaa toiminnan perustaksi asiakasorganisaatioiden tarpeita. Ensinnäkin työterveyshuollon käyttämä tarpeen käsite on vaikea ja epäselvä. Tarpeesta puhuttaessa voidaan tarkoittaa ”varsinaista tarvetta”, palveluiden tarvetta tai resurssien tarvetta. Työterveyshuollon tarve-käsite ei myöskään kohtele työpaikka-asiakkaan ja työterveyshuollon näkökulmia tarpeisiin tasavertaisesti. Epäselvä tarve-käsite ei luo kehikkoa sille, mistä asiakasyhteistyötilanteissa pitäisi tarpeita arvioitaessa keskustella työpaikan ja työterveyshuollon toimijoiden kesken. Toiseksi työterveyshuollon tietojärjestelmät eivät tukeneet työterveyshuollolle kertyneen tiedon (työpaikkakäynnit, terveystarkastukset, neuvottelut, sairausvastaanotto) systemaattista käsittelyä, joten kertynyttä tietoa ei pystytty kunnolla hyödyntämään yhteistyötilanteissa ja työpaikkatasoisessa toiminnassa. Kolmanneksi työterveyshuollon käyttämien tarpeiden arviointivälineiden kautta työpaikka jäsentyi altisteiksi tai altistuviksi, akuutteja tai kroonisia sairauksia sairastaviksi ja eri tavoin elintavoistaan huolehtiviksi työntekijöiksi. Työpaikan jäsentäminen pelkästään altisteiksi tai kuormitustekijöiksi (tai sairauksiksi) ei tue sitä, että yhteistyötilanteissa työpaikan tarpeista muodostettaisiin työpaikan ja työterveyshuollon yhteinen jaettu kohde. Terveys-, sairaus- tai riskilähtöisen näkökulman perusteella työterveyshuollon oli myös vaikea tuottaa sellaista tietoa, joka olisi tukenut työpaikkoja ongelmien (erityisesti psykososiaalisten ongelmien) ratkaisemisessa ja työpaikan oman toiminnan kehittämisessä. Tutkimuksessa kokeiltiin kehittävän työntutkimuksen välineitä työpaikan tarpeiden arvioinnissa. Välineiden avulla työpaikka hahmotettiin ja jäsennettiin muuttuvana toimintana. Tämä mahdollisti yhteistyötilanteissa yhteisen kohteen luomisen työpaikan eri toimijoille ja työterveyshuollolle eikä johtanut vain ongelmien luettelointiin, vaan tuotti tietoa ongelmien synnystä ja konkreettisia ehdotuksia psykososiaalisen ongelman ratkaisemiseksi.
www.urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7366-1
https://trepo.tuni.fi/bitstrea...4-7366-1.pdf (Tampereen yliopisto - Trepo)
Perheet kokevat jäävänsä vähälle huomiolle alakoulun kouluterveydenhuollossa. Alakoululaisten vanhempien mukaan terveydenhoitaja tietää perheistä vähän eikä perhetilanteesta keskustella koululaisten kokemuksen mukaan riittävästi esimerkiksi terveystarkastuksissa ja -tapaamisissa. Vanhemmat kokevat, että heillä on vähän tilaisuuksia kertoa asioita, joita he itse pitävät tärkeinä lapsen terveyden kannalta. Toisaalta vanhemmat eivät tunne alakoulun kouluterveydenhuollon palveluita eivätkä tiedä minkälaisissa asioissa kouluterveydenhoitajaan voi olla yhteydessä. Kouluterveydenhoitajan ja perheiden yhteistyö perustuu koululaisen terveysongelmista johtuvalle yhteydenpitämiselle. Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin alakoululaisten vanhempien, kuudesluokkalaisten koululaisten ja alakoulun terveydenhoitajien kokemuksia yhteistyöstä. Tutkimustuloksena syntyi alakoulun kouluterveydenhoitajan ja perheen yhteistyötä kuvaava käytännönläheinen teoria. Tutkimus on osa Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksen tutkimushanketta Koululaisen ja hänen perheensä terveyden edistäminen kouluyhteisössä. Tutkimustulokset osoittavat, että kouluterveydenhoitajat ja perheet arvostavat yhteistyötä ja pitävät sitä koululaisen yksilöllisen terveyden edistämisen kannalta tärkeänä. Lapsen hyvinvoinnin ja terveyden tarkastelu kouluterveydenhuollossa monipuolistuu, kun terveydenhoitajalla on käytettävissään vanhempien tietämys lapsesta ja perheestä. Vanhemmat toivovatkin nykyistä enemmän kontakteja alakoulun kouluterveydenhoitajan kanssa, esimerkiksi mahdollisuuksia osallistua lapsensa terveystarkastuksiin ja tapaamisiin nykyistä useammin. Vanhemmat kokevat tarpeelliseksi myös terveydenhoitajan aktiivisen osallistumisen vanhempainiltoihin ja muihin koulun tapahtumiin sekä keskustelun vanhempien kanssa lapsen ja perheen terveyteen liittyvistä asioista. Myös terveydenhoitajat toivovat saavansa nykyistä enemmän tietoa vanhemmilta koululaisen terveydestä. Koululaisten mukaan heidän mielipiteitään pitäisi kysyä nykyistä enemmän heidän omaan terveyteensä ja hyvinvointiinsa liittyvissä asioissa eikä pelkästään silloin, kun niissä on ongelmia. Tutkimuksen tuottama tieto alakoulun terveydenhoitajan ja perheen yhteistyöstä auttaa ymmärtämään ja jäsentämään nykyistä paremmin yhteistyötä alakoulussa. Tuloksia voidaan hyödyntää, kun kehitetään perheiden kanssa tehtävää yhteistyötä alakoulun kouluterveydenhuollossa. Lisäksi tutkimustuloksia voidaan hyödyntää lasten ja perheiden terveyspalveluita sekä terveydenhoitajakoulutuksen sisältöä kehitettäessä entistä perhelähtöisemmäksi.
www.urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7412-5
https://trepo.tuni.fi/bitstrea...4-7412-5.pdf (Tampereen yliopisto - Trepo)
Väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin tekijöitä, jotka vaikuttavat laajalle maantieteelliselle alueelle hajautuvan ja monialaisen, alueellisen yhteistyön laatuun. Alueellinen yhteistyö oli tässä tutkimuksessa seutukuntien sisäistä ja välistä yhteistyötä, johon osallistui kuntien lisäksi myös valtiollisten toimijoiden paikallistason edustajia kuten poliisi ja hätäkeskus. Tutkimus kohdistui moniulotteiseen, horisontaaliseen ja vertikaaliseen yhteistyöhön; yhteistyöhön alueellisissa kehittäjäverkostoissa ja yksittäisissä organisaatioissa sekä johtajien ja asiakastyötä tekevien työntekijöiden välillä. Tutkimuksen aineisto kerättiin seuraamalla kolmea seudullista kehittämishanketta Kaakkois-Suomessa vuosina 2003-2006. Aineisto koostui haastatteluista, kokousten ja koulutusten nauhoituksista sekä dokumenteista. Aineistolähtöisellä analyysilla tutkittiin yksityiskohtaisesti tekijöitä, jotka edistävät tai ehkäisevät yhteistyötä. Tutkimuksen tulokset paljastivat, että luottamus on keskeinen alueellisen yhteistyön onnistumista ja problematiikkaa selittävä ilmiö. Luottamuksella ja epäluottamuksella oli vaikutuksia alueella tehtävän kehittämistyön kustannustehokkuuteen sekä laatuun, mitkä ilmenivät luottamuskäyttäytymisen seurausten välityksellä. Luottamuskäyttäytymisen positiiviset vaikutukset olivat yhteydessä kehittämistyön nopeaan edistymiseen, korkealaatuiseen kehittämistyöhön, oppimiseen ja innovaatioiden tuottamiseen. Vastaavasti luottamuskäyttäytymisen negatiiviset vaikutukset lisäsivät transaktion kustannuksia muun muassa kehittämistyön hidastumisen vuoksi. Väitöskirjatutkimuksessa päädytään johtopäätökseen, jonka mukaan luottamus on alueellisen yhteistyön haaste ja mahdollisuus. Haasteelliseksi sen tekee luottamuksen ja epäluottamuksen tunnistamisen vaikeus, sillä yhteistyötilanteissa ne ilmenevät välillisesti sitoutumisen, osallistumisen ja tiedon jakamisen ongelmien taustalla. Luottamuksella on myös negatiivisia vaikutuksia kuten epäluottamuksella, mikä lisää ilmiön hyödyntämiseen ja kielteisten vaikutusten ennaltaehkäisyyn liittyvää haasteellisuutta entisestään. Luottamuksen edistäminen on tärkätä alueellisessa yhteistyössä, koska erityisesti epäluottamus leviää herkästi spatiaalisesti organisaatiosta toiseen alueellisiin verkostoihin sekä aluerajojen ylitse. Yksittäisen organisaation sisäisestä ongelmasta muodostuu näin nopeasti laaja-alaisen verkoston ongelma, joka vaikuttaa kielteisesti alueellisen kehittämistyön tehokkuuteen, tuloksellisuuteen ja laatuun. Tutkimuksessa ehdotetaan keinoja, joilla luottamuksen positiivisia vaikutuksia voidaan hyödyntää alueellisessa yhteistyössä. Näihin luottamussensitiivisen johtamisen strategioiden käyttöönottoon kiteytyy alueellisen yhteistyön laadun kehittämisen mahdollisuus.
Towards partnership? Studies on public-private collaboration in health and elderly care services in Finland Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9023-1
https://trepo.tuni.fi/bitstrea...4-9023-1.pdf (Tampereen yliopisto - Trepo)
Yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuus ei toteudu sosiaali- ja terveyspalveluissa Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyö terveys- ja vanhuspalveluissa ei näytä olevan sellaista, että se tällä hetkellä palvelisi niitä tavoitteita, joita kunnissa yksityisten palveluiden ostoilla tavoitellaan. Palveluiden tilaajilla ja yksityisillä palveluntuottajilla on keskenään hyvin erilaiset näkemykset yhteistyön luonteesta. Väitöstutkimus avaa uuden näkökulman yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöhön nostamalla esille organisaatio ja yksilötasolla vaikuttavat esteet kumppanuudelle. Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöstä sosiaali- ja terveydenhuollossa keskustellaan nykyään kiivaasti. Yksi viimeisimmistä pinnalle ponnahtaneista yhteistyön muodoista on niin kutsuttu yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuus. Kumppanuudesta puhutaan entistä enemmän, ja siitä on tullut myös osa poliittisen retoriikan sanastoa. Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyösuhteita ei ole Suomessa kuitenkaan juuri tutkittu. Väitöstutkimuksessa tutkittiin julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä terveyspalveluissa ja vanhojen ihmisten palveluissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin 1) millaisia tavoitteita kunnissa asetetaan yksityisten palveluntuottajien kanssa tehtävälle yhteistyölle, 2) millaisia edellytyksiä yhteistyölle on, kun asiaa katsotaan organisaatioiden johtamiskulttuurien näkökulmasta ja 3) miltä yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyö näyttäytyy käytännössä. Kunnissa palveluiden ostojen taustalla on muun muassa halu oppia yksityisiltä palveluntuottajilta ja näin kehittää omaa palveluntuotantoa. Lisäksi halutaan tarjota monipuolisempia palvelukokonaisuuksia palveluiden käyttäjille. Käytännössä yhteistyö ei kuitenkaan näytä olevan sellaista, että se palvelisi yhteistyölle asetettuja tavoitteita. Tulokset osoittivat, että palveluiden tilaajilla ja yksityisillä palveluntuottajilla on hyvin erilaisia näkemyksiä yhteistyön luonteesta. Palveluiden tilaajat kokivat, että he kykenevät luottamaan yksityisiin palveluntuottajiin, että palveluja kehitetään yhteistyössä ja että sopimuksia arvioidaan myös sopimuskauden aikana. Yksityiset palveluntuottajat sen sijaan kokivat yhteistyön luonteen jokseenkin päinvastaisena. Voidaankin todeta, että kun yhteistyötä tarkastellaan palveluja tilaavien julkisten organisaatioiden näkökulmasta yhteistyöstä on mahdollista löytää kumppanuuden elementtejä. Yksityisten palveluntuottajien näkökulmasta, kumppanuuden elementtejä ei sen sijaan ole juuri mahdollista tunnistaa. Tutkimus tarjoaa kuntapäättäjien, poliitikkojen ja palveluntuottajien käyttöön tietoa, jonka avulla yhteistyön eri osa-alueita on helpompi tunnistaa. Tällaisia yhteistyön elementtejä ovat muun muassa yhteistyölle asetetut tavoitteet ja yhteistyön kautta tavoitellut hyödyt, tiedon jakaminen toimijoiden kesken, luottamus, palveluiden yhdessä kehittäminen sekä sopimusten joustavuus. Keskustelu yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöstä on tähän asti keskittynyt Suomessa suurelta osin yhteistyön esteenä oleviin rakenteellisiin ja lainsäädännöllisiin tekijöihin. Väitöstutkimus avaa kuitenkin uuden näkökulman yhteistyöhön ja nostaa esille organisaatio ja yksilötasolla vaikuttavat esteet tiiviimmälle yhteistyölle.
www.urn.fi/urn:isbn:951-44-5989-X
https://trepo.tuni.fi/bitstrea...4-5989-X.pdf (Tampereen yliopisto - Trepo)
TEHOHOIDOSSA OLEVAN POTILAAN LÄHEINEN TARVITSEE MYÖS AUTTAMISTA Väitöskirjatutkimuksen aihe on kriittisesti sairaan potilaan läheisen ja hoitavan henkilön välinen yhteistyö. Tätä aihetta ei ole aiemmin tutkittu ja myös suomalaista tehohoitotyötä koskevaa väitöskirjatasoista tutkimusta on vähän. Tutkimuksen tiedonantajina olivat teho-osastolla olevien potilaiden läheiset, teho-osaston sairaanhoitajat ja lääkärit. Tutkimuksessa yhdistettiin eri tiedonantajien näkemykset tutkittavasta aiheesta yhdeksi kokonaisuudeksi. Tutkittavat ilmaisivat oman näkemyksensä kielen kautta kuvaamalla suullisesti ja kirjallisesti yhteistyötä. Tutkimuksen tuloksena syntyi substantiivisen teoria. Analyysin perustoimintoja olivat kysyminen ja vertaaminen tarkoituksena todellisuuden käsitteellistäminen ja käsitteiden välisten suhteiden löytäminen. Tarkoituksena oli myös löytää sellainen käsite, joka kuvasi tutkittavana olevan aiheen yleistä luonnetta. Tutkimuksen tulosten mukaan yhteistyö on auttavaa kanssakäymistä. Auttavassa kanssakäymisessä myös läheinen on avuntarvitsija potilaan lisäksi. Hän tarvitsee apua hoitavalta henkilöltä selvitäkseen vaikeasta tilanteesta ja jaksaakseen auttaa potilasta tämän sairaudessa. Avun antaminen on läheisen kanssa keskustelemista, hänen huolenpitoaan, uskon vahvistamistaan ja lohduttamistaan. Keskeistä on hoitavan henkilön tiedon antaminen potilaasta läheiselle. Tiedon tulee olla realistista, rehellistä ja oikea-aikaista. Tulosten mukaan sairaanhoitajilla on suuri vastuu tiedon antamisessa potilaan läheiselle, koska lääkäri on ajallisesti vähemmän läheisen kanssa. Läheiselle on tärkeää se, että hän saa tarvitsemansa tiedon, jolloin oleellista ei ole se antaako tiedon sairaanhoitaja vai lääkäri. Kuitenkin lääkärin tehtävänä on antaa yksityiskohtainen lääketieteellinen tieto. Avun tarvitsijan lisäksi läheinen on potilaan auttaja. Hän vaikuttaa osaltaan potilaan terveydentilaan. Auttaminen on sekä konkreettisia toimintoja että läsnäoloa potilaan kanssa. Konkreettisesti läheinen voi osallistua potilaan hoitoon antamalla tietoa potilaasta hoitavalle henkilölle, osallistumalla pieniin arkipäivän hoitoihin ja ottamalla osaa potilaan hoitoa koskevaan päätöksentekoon. Mitä läheisempi potilaan ja läheisen välinen suhde on, sen tärkeämpää on läheisen kanssakulkeminen potilaan elämäntilanteessa. Tällöin läheinen läpikäy yhdessä potilaan kanssa tehohoitoon ja sairauteen liittyviä asioita. Läheinen on yhteys potilaan elämään sairaalan ulkopuolella antaen tuttuutta ja turvallisuutta. Hoitavalla henkilöllä tulee olla kykyä kohdata potilaan läheinen inhimillisesti ja samanarvoisesti. Hänen tulee olla aito ja avoin. Hoitavan henkilön tulee olla läsnä kohtaamistilanteessa ja hänen tulee omata kykyä ymmärtää läheistä: missä tilanteessa tämä on ja millaista apua hän tarvitsee. Sairaanhoitajalla ja lääkärillä on oma tehtävänsä läheisen kohtaamisessa. Sairaanhoitajan tehtävä on kokonaisvaltainen läheisen auttaminen, kun lääkärin tehtävänä on antaa tietoa ja tehdä päätöksiä potilaan hoidossa. Onnistunut yhteistyö synnyttää läheisessä luottamusta potilaan hoitoa ja hoitavia henkilöitä kohtaan. Luottamus on läheisen sekä kokemusta että arviointia hoidon ja hoitavan henkilön hyvyydestä ja ammattitaidosta sekä hoitopäätösten oikeellisuudesta. Tutkimuksen tuloksia voidaan suoraan hyödyntää käytännön tilanteissa, jossa kriittisesti sairaan potilaan läheinen ja hoitava henkilö kohtaavat. Ne auttavat tiedostamaan kohtaamisen moninaisen luonteen ja antaa välineitä läheisen auttamiseksi. Kuka tahansa meistä voi olla jonakin päivänä läheisenä teho-osastolla, jolloin jokainen meistä haluaa tulla kohdatuksi ja autetuksi ehkäpä elämän vaikeimmassa tilanteessa.
www.urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8237-3
https://trepo.tuni.fi/bitstrea...4-8237-3.pdf (Tampereen yliopisto - Trepo)
Poliisin ja syyttäjän yhteistyö rikosprosessissa alkaa tutkinnanjohtajan johdolla suoritettavassa esitutkinnassa. Syyttäjälle on säädetty oikeus huolehtia esitutkinnan riittävyydestä oman toimintansa ja rikosprosessin jatkumisen varmistamiseksi. Yhteistyön nykytilaan ovat vaikuttaneet erityisesti tehdyt muutokset lainsäädännössä ja organisaatiorakenteissa. Poliisien ja syyttäjien yhteinen nimismiesorganisaatio lopetettiin ja tilalle perustettiin laajempina organisaatioina kihlakunnanvirastot. Kihlakunnanvirastojen tilalle ovat rakentuneet poliisilaitokset ja syyttäjänvirastot, joiden toiminta-alueet ovat vieläkin laajemmat. Oman lisänsä yhteistyön luonteeseen on antanut se, että julkishallinnon virastojen tulosjohtaminen ja yhteisen prosessin johtaminen ei ole ongelmatonta. Julkishallinnon toiminnan laadun ja vaikuttavuuden arvioiminen ja mittaaminen on yleisellä tasolla todettu vaikeaksi. Poliisin ja syyttäjän yhteistyö on eri ministeriöiden taholta tulosjohdettua, joten sen arvioiminen ja mittaaminen on erityisen vaikeaa. Yhteisten ja sopusointuisten tavoitteiden kehittämistä edistää avoin ja toisten roolit tiedostava vuorovaikutus. Tutkimus tuo esille yhteistyön kehittymisessä ilmenneitä yksityiskohtia. Tutkimuksen avulla vahvistuu muun muassa olettamus, että lopputuloksen laatua kehittävät konkreettinen yhteistyö paikallistasolla sekä esimiesvirastojen aktiivinen ja yhdenmukainen toiminta. Näiden kehittämiselle on eduksi mahdollisimman yhdenmukaiset strategiset linjaukset. Esitutkinnan laadulla on myös oma merkityksensä rikosprosessin laatuun ja osaltaan myös sen nopeuteen.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023092626389
www.theseus.fi/bitstrea...Alhosalo.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Omaisyhteistyö on merkittävä osa arjen työtä kehitysvammaisten asumispalveluyksikössä. Tässä opinnäytetyössä selvitettiin asukkaiden omaisten kokemuksia omaisyhteistyöstä. Tavoitteena oli tiivistää ymmärrys siitä, miten omaiset näkevät omaisyhteistyön nykytilanteen sekä löytää suunta sen kehittämiselle. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena, ja tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla asumispalveluyksikössä asuvien kehitysvammaisten omaisia. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen, minkä perusteella saatiin luotua neljä pääluokkaa: omaisyhteistyön nykyiset toimintatavat, keskeiset asiat omaisyhteistyössä, omaisten kuulluksi tuleminen sekä toiveet omaisyhteistyön kehittämiseksi ja asukkaiden tukemiseksi. Haastatteluissa selvitettiin myös itsemääräämisoikeutta, joka kaikkien haastateltavien mielestä toteutuu heidän läheisensä kohdalla hyvin, vaikka se ei aina ole yksinkertaista ja helppoa. Tutkimuksen tulosten perusteella omaisille on ensisijaisen tärkeää tietää miten heidän läheisensä voi, kuten myös se, että heille annetaan aikaa ja tukea. Lisäksi keskeistä omaisyhteistyössä on uskallus puhua asioista henkilökunnan kanssa sekä suhteessa vallitseva molemminpuolinen luottamus. Asukkaiden viihtyminen asumispalveluyksikössä sekä omaisten arvostus ja henkilökunnan tavoitettavuus olivat haastateltujen mukaan hyvin toimivia asioita. Omaiset kokevat useimmiten tulevansa hyvin kuulluiksi ja mielipiteensä huomioon otetuiksi. Tosin joskus tieto ja mielipiteet saattavat jäädä kulkematta, mihin syynä arveltiin olevan työntekijöiden vaihtuminen sekä sijaisten käyttäminen. Omaiset toivoivat asukkaita autettavan ja neuvottavan niin, että he pärjäisivät niin itsenäisesti kuin se yksilön ikä- ja kehitystaso huomioon ottaen on mahdollista. Tutkimustulosten perusteella omaisyhteistyössä kehitettävää olisi asioista tiedottamisessa. Kuitenkin tämän toimivuudesta muodostui hieman ristiriitainen kuva. Osa omaisista oli sitä mieltä, että tiedottaminen toimii hyvin, kun taas osa oli sitä mieltä, että se on riittämätöntä. Toisaalta näkemyksiä yhdisti se, että tiedottamista on aina mahdollista parantaa. Toiveina esitettiin henkilökunnan, asukkaiden ja omaisten yhteisiä tapaamisia tai muunlaisia rentoja ja vapaamuotoisia tilaisuuksia. Omaisten haastatteluissa saatiin laajasti myös sellaista tietoa asukkaiden menneisyydestä, mitä tutkimusta suunniteltaessa ei osattu odottaa.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023092926593
www.theseus.fi/bitstrea...na-Kaisa.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tässä vanhustyön ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä tutkittiin läheisyhteistyön toteuttamista Attendon ikäihmisten ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä. Läheisten kohtaaminen on jokapäiväistä ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä. He ovat tärkeä osa asukkaan hoitoa tämän asuessa hoivakodissa. Hyvää läheisyhteistyötä on aktiivinen tiedottaminen, rauhallinen kohtaaminen ajan kanssa ja omaisten hoitoon mukaan ottaminen. Tavoitteena oli kartoittaa työntekijöiden osaamista toteuttaa laadukasta läheisyhteistyötä ja kartoittaa, mitä ja minkälaista tukea työntekijät tarvitsisivat toteuttaakseen laadukasta läheisyhteistyötä. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Kyselyyn vastasi 189 työntekijää. Tutkimuksen tulosten perusteella työyhteisön ja esihenkilön tuki läheisyhteistyön toteuttamisessa ovat merkittävässä roolissa. Työntekijät tarvitsevat lisää tukea kohdata haastavia tilanteita hoivakodeissa. Lisäksi kyselytutkimuksessa selvisi, että Attendolla ei ole yhtenäistä toimintamallia toteuttaa läheisyhteistyötä hoivakodeissa. Tutkimuksen tulosten perusteella pidettiin työpaja, jossa syntyi toimintamalli – säännölliset keskustelutuokiot, tukemaan työntekijöiden jaksamista kohdata henkisesti kuormittavia tilanteita.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023102928106
www.theseus.fi/bitstrea...ja-maria.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
”Mä oon aina ollu valmis kuolee mun lasten takia, mutta en ollu valmis elää niitten takia.” Näin lausui minulle yksi KRIS Satakunta ry:n yhteisön jäsen. Lauseeseen kiteytyy hyvin addiktiosairauden syvin olemus. Päihde- ja rikostaustaisille apua tarjoava KRIS Satakunta ry on kolmannen sektorin toimija päihdehoidon avopalveluissa. KRISin työntekijät kokivat jäävänsä paitsioon kohderyhmänsä verkostoista laitoskuntoutus- ja vankilajaksojen aikana ja tähän tarpeeseen tämän opinnäytetyön tein. Opinnäytetyön toiminnallinen osuus oli KRIS Satakunnan käyttöön tehty opas yhteistyökumppaneiden henkilöstölle. Oppaan tarkoitus oli nitoa yhteen KRISin toiveet ja tavoitteet tiiviimmästä yhteistyöstä jo vankeus- tai kuntoutusaikana. Tiiviimmällä yhteistyöllä tavoitellaan kohderyhmän oikea-aikaista kiinnittymistä avohuollon palveluihin ja näin pyritään minimoimaan nivelvaiheessa herkästi syntyviä ongelmia. Vahva kontakti avohuoltoon ennen kotiutumista luo turvallisuutta ja varmuutta siviilielämässä selviämisestä. Opinnäytetyössä käydään läpi addiktiosairauden eri ulottuvuuksia, sekä puhutaan riippuvuutta aiheuttavista päihteistä. Päihderiippuvuus on sairaus siinä missä mikä tahansa muukin ICD-tautiluokituksessa oleva sairaus. Sen stigmaan on saatava pienennettyä avun piiriin hakeutumisen helpottamiseksi ja ihmisten asenteiden muuttamiseksi. Toivon, että tämän opinnäyteyön lukevat henkilöt ymmärtävät lukemansa jälkeen paremmin sairauden todellista luonnetta.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023110828883
www.theseus.fi/bitstrea...pp%c3%a4.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
The purpose of the thesis was to find out the organizations experiences of cooperation with OLKA. The goal was to produce information for OLKA point with possible development targets in mind. The research questions of the thesis sought to find out what kind of experiences the organizations have with OLKA’s activities and how the organizations would develop cooperation between OLKA and them. The thesis was carried out using a qualitative approach. The target group of the study was the organizations that operated through the OLKA point of Satasairaala, which had participated in the theme days organized by OLKA in 2022. The data collection took place with the help of Microsoft Forms and the survey was sent to 26 organizations. 11 organizations responded to the survey, i.e. the response rate was 42%. The content analysis of the data was carried out based on the data. The thesis results showed that the organizations consider cooperation with OLKA necessary and meaningful. The theme days were also perceived as successful and participation in them was seen as important. According to the results, peer support and information could be possible development targets. In addition, the respondents hoped that the division of responsibilities would be clarified and that OLKA points could be used to carry out the activities of associations in a more versatile manner. However, most of the respondents were satisfied with the current cooperation, and they did not find anything to improve the cooperation. Further development ideas for the topic could be research on the development of peer support activities. In addition, you could interview volunteers and ask about their experiences with OLKA’s activities. They might have different views and new development proposals for the operation.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120133328
www.theseus.fi/bitstrea...ki_Nelli.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten vaikuttajien ja matkailuyritysten välinen yhteistyö voisi olla kiinnostavampaa seuraajien näkökulmasta ja miten Instagramissa kasvatetaan yrityksen orgaanista näkyvyyttä. Toimeksiantajana tässä työssä toimi Turun saaristossa sijaitseva matkailuyritys Tackork Gård & Marina. Tutkimuksessa hyödynnettiin laadullisia ja määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Tutkimusaineistoa kerättiin haastattelemalla matkailualan vaikuttajaa sekä toteuttamalla verkkokysely, jota jaettiin toimeksiantajan Instagramissa. Tutkimusaineiston käsittelyssä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Vaikuttajan kanssa käyty haastattelu mahdollisti syvemmän käsityksen siitä, miten vaikuttajat kokevat yhteistyön matkailuyritysten kanssa ja mitkä tekijät matkailualan vaikuttajamarkkinoinnissa ovat tehokkaita. Verkkokyselyn avulla saatiin tietoa ja näkökulmia siitä, miten kuluttajat kokevat vaikuttajamarkkinoinnin matkailualalla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vaikuttajien ja matkailuyritysten yhteistyön onnistumisen avain on arvojen ja brändin yhteneväisyys sekä hyvin suunniteltu yhteistyö. Seuraajille olennaisinta on aito ja persoonallinen sisältö, ja yritysten suositellaan antavan vaikuttajille vapautta ilmaista itseään omalla tyylillään. Opinnäytetyö tarjoaa käytännön suosituksia ja kehitysehdotuksia vaikuttajamarkkinoinnin ja orgaanisen näkyvyyden tehostamiseksi, mikä voi tukea matkailualan yrityksiä tavoittamaan uusia asiakkaita ja vahvistamaan brändiään sosiaalisessa mediassa.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120133485
www.theseus.fi/bitstrea...arssinen.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Monipuolinen ja säännöllinen liikunta on lasten ja nuorten kehityksen kannalta tärkeää. Liikunnan ei tarvitse olla yhtäjaksoinen ponnistus vaan se voi koostua monista eri osuuksista pitkin päivää. Koululiikunnan määrä ei yksinään ole riittävää lasten ja nuorten normaalin kehityksen kannalta. Kodin ja vanhempien rooli korostuu erityisesti lasten ja nuorten tutustuessa liikuntaan. Koko perheen yhteinen liikkuminen on myös tärkeää sosiaalista kanssakäymistä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka Move! -mittausten tuloksia hyödynnetään Porin alueen kouluissa ja luoda kyselyn pohjalta tuotos. Tuotoksen tavoitteena oli innostaa lapsia ja nuoria liikkumaan liikuntasuositusten mukaisesti sekä kertoa liikunnan hyödyistä. Tuotoksella haluttiin myös kannustaa lasten ja nuorten vanhempia osallistumaan yhteiseen liikkumiseen. Kyselyllä haluttiin selvittää, miten Move! -mittausten tuloksia hyödynnetään niiden palautteenannossa ja opetuksessa, kuinka koulujen toimintatavat eroavat toisistaan, kokevatko mittausten toteuttajat saavansa riittävästi tukea ja tekevätkö koulut yhteistyötä mittauksiin liittyen terveydenhoitajien kanssa. Kyselyn tulosten perusteella Porin alueen kouluissa ei ole yhtenäisesti sovittuja menetelmiä palautteenantoon liittyen. Myöskään kukaan vastaajista ei kokenut saavansa riittävästi tukea ja resursseja mittausten jälkeisiin toimenpiteisiin. Lisäksi vastauksissa nousi tarve kolmannesta osapuolesta mittausten apuna. Tuotoksen suunnittelussa yhdistettiin tilaajan ja opinnäytetyön tekijöiden toiveet. Tilaaja toivoi tuotoksen olevan videon muodossa, jotta se on helposti saavutettava. Lisäksi he tarjosivat kuvaus- ja editointiapua tämän tekoon. Videolla haluttiin kertoa, mitä Move! -mittauksilla halutaan mitata, mihin se vaikuttaa lapsen ja nuoren arjessa ja millä lajeilla tai harrastuksilla näitä taitoja voidaan kehittää.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120735231
www.theseus.fi/bitstrea...os_Minna.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Evankelis-luterilaisten seurakuntien tilanne Suomessa muuttuu jatkuvasti vähenevän jäsenmäärän myötä. Seurakuntien on tulevaisuutta ajatellen mietittävä hallintorakennettaan tarkkaan, jotta resurssit toimintaan lähellä seurakuntalaisia turvataan. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, miten pienten ja keskisuurten seurakuntien hallinto- ja talouspalvelut toimivat nyt ja miten niitä tulisi kehittää ottaen huomioon valmistautumisen pohdinnan alla olevaan hallinnolliseen rovastikuntatasoiseen rakennemuutokseen. Opinnäytetyön menetelminä käytettiin Turun arkkihiippakunnan alueelta valittuihin kohdeseurakuntiin lähetettyä sähköpostikyselyä sekä kyselyjen pohjalta pidettyjä teemahaastatteluja. Kyselyllä kerättiin pohjatietoja seurakunnista ja haastattelun teemoina olivat seurakunnan nykyisen hallintorakenteen toimiminen, sen muutostarpeet ja rovastikunnallisen yhteisen hallinnon vaikutusten pohtiminen. Isossa roolissa oli hallinnon työntekijöiden työnjako, mikä vaikuttaa hallinnon henkilöstön resursointiin. Opinnäytetyö avasi seurakuntien hallintorakenteen nykytilaa, jonka todettiin toimivan perusasioiden osalta pääsääntöisesti melko hyvin, mutta kuormittavan erityisesti talouspäälliköitä laajan työnkuvan myötä. Kehittämiskohteita nähtiin erityisesti kiinteistöhallinnon puolella ja hallinnollisen osaamisen kehittämisessä etenkin kirkkoherroilla. Kirkon palvelukeskuksen talous- ja henkilöstöhallinnon palveluista oltiin kiinnostuneita, mutta niiden käytännössä tuomaa apua ajankäyttöön epäiltiin jonkun verran. Digitalisaation tuomaa apua kaivattiin helpottamaan tätä yhteistyötä. Opinnäytetyössä avattiin kohdeorganisaatioiden sihteerityötä tekevien toimenkuvayhdistelmiä, jotta näitä voidaan käyttää apuna mietittäessä etenkin pienten ja keskisuurten seurakuntien henkilöstöresursointia eläköitymisten yhteydessä ja val-mistautuessa mahdolliseen laajempaan yhteiseen hallintomalliin. Rovastikunnallinen yhteinen hallintorakenne pohditutti paljon. Talouspäälliköt toivovat siitä apua omaan työhönsä, mutta monia työntekijöitä ja seurakuntalaisia pohdituttaa, miten kauemmas siirtyvä hallinto tulee vaikuttamaan seurakunnalliseen toimintaan. Tutkimuksen perusteella kuitenkin kävi ilmi, että suuren yksikön kevyempi hallinto antaa resursseja enemmän toimintaan.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023121236325
www.theseus.fi/bitstrea...nen_Mari.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda esille, miten valokuvauksen avulla ohjaaja ja asiakas voivat lisätä luottamuksellista suhdetta toisiinsa: miten valokuvauksen kanssa voidaan kohottaa asiakkaan itsetuntemusta, tulla näkyväksi valokuvaprojektin kautta sekä tuntea yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toiminnallinen sosiaalipedagoginen vuorovaikutus auttaa asiakasta monipuolisesti löytämään itsestään uusia tai piilossa olleita vahvuuksia. Voimavarat kasvavat ja edistävät näin asiakkaan kuntoutumista kokonaisvaltaisesti: sosiaaliset ja yhteisölliset taidot kehittyvät ja asiakkaan itsetuntemus kasvaa, saadessaan tukea ympäristöltään. Asiakkaan oma itsetunto kasvaa valokuvia suunnitellessa ja kuvattaessa; asiakas on pääroolissa, hän määrittää miten ja missä kuvataan. Toiminnallisessa opinnäytetyössä viiden työpajan avulla tarkasteltiin valokuvan käyttöä sosiaalipedagogisen ohjauksen välineenä. Prosessi tehtiin yhteistyössä Hyvis ry:n kanssa yksilöiden asiakastyössä. Työpajoja järjestettiin asiakkaiden toivomissa ympäristöissä. Koronarajoitukset vaikuttivat myös työskentelyn muodostumiseen hidastaen prosessia. Havainnointimenetelmänä käytettiin osallistuvaa havainnointia sekä dialogista vuorovaikutusta. Toiminnallisen opinnäytetyön prosessia kokonaisuutta arvioidessani, valokuvaus oli loistava dialogisen vuorovaikutuksen työmenetelmä, joka auttoi asiakasta, että minua ohjaajana löytämään uusia vahvuuksia itsestämme, kehitimme jo olemassa olevia vahvuuksia, että luovuutta. Prosessi kehitti myös kummankin puolen yhteistyötaitoja, työpajapäivien ollessa tiivistä yhdessäoloa.