Hakutulokset
- Näytetään 1 - 50 / 1 053
- Siirry seuraavalle sivulle
Kotona asuvan ikäihmisen perheen hyvä vointi -Fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9524-3
https://trepo.tuni.fi/bitstrea...4-9524-3.pdf (Tampereen yliopisto - Trepo)
Tämän fenomenologis-hermeneuttisen tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja ymmärtää kotona asuvan ikäihmisen perheen kokemaa hyvää vointia ja tuottaa perheen hyvän voinnin ilmiötä kuvaava merkitysrakenne. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa kotona asuvan ikäihmisen perheen voinnista, mikä auttaa terveydenhuollon ammattilaisia ymmärtämään perheen hyvää vointia perheen omasta näkökulmasta. Tutkimuksessa tuotettua merkitysrakennetta voidaan hyödyntää kehitettäessä kotona asuville ikäihmisille suunnattuja palveluja, joilla tuetaan ikäihmisen selviytymistä kotona ja hänen lapsensa perheen jaksamista. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat yli 75-vuotiaat ikäihmiset ja heidän aikuiset, perheelliset lapsensa. Tutkimusaineisto kerättiin kerronnallisilla haastatteluilla kahdeltatoista perheeltä. Viisi perheistä haastateltiin kahteen kertaan. Aineisto analysoitiin soveltaen Ricoeurin filosofiaan perustuvaa fenomenologis-hermeneuttista analyysimenetelmää. Tutkimustulosten mukaan kotona asuvan ikäihmisen perheen hyvä vointi ilmenee perheen elinvoimaisuutena, arvokkuuden säilymisenä, perheen yhtenäisyyden kokemisena ja paineen alla elämisenä. Teemat ovat vahvasti toisiinsa kietoutuneita muodostaen monikerroksisen kudelman. Elinvoimaisuus rakentuu uskosta Jumalaan, vakaasta parisuhteesta, säännöllisestä arjesta sekä huumorista ja myönteisestä elämänasenteesta. Arvokkuuden säilyminen muodostuu tarpeellisuuden kokemisesta, turvan saamisesta kotoa ja vastapalveluksen antamisesta vanhemmille. Yhtenäisyyden kokeminen rakentuu hyvää oloa tuovasta isovanhemmuudesta, perhettä vahvistavasta yhteenkuuluvuudesta sekä perhesuhdetta vahvistavasta kodin perinteestä. Paineen alla eläminen ilmenee alituisessa muutoksessa elämisenä, kuormittavan huolen kantamisena, pelossa elämisenä sekä huolehtimisvastuun epätasaisena jakautumisena. Tämä tutkimus on tuottanut uutta tietoa kotona asuvan ikäihmisen perheen voinnista. Fenomenologis-hermeneuttinen lähestymistapa oli hyödyllinen tässä tutkimuksessa, sillä kotona asuvan ikäihmisen perheen voinnin kuvaaminen ja ymmärtäminen antoivat uutta tietoa tästä tutkimusaiheesta. Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa kotona asuvan ikäihmisen perheen kotiin suunnattuja palveluja, joissa koko perhe huomioidaan. Tulokset tuovat uutta tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöille toiminnan kohdentamisesta oikeisiin asioihin. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää myös kehitettäessä sosiaali- ja terveysalan koulutusta ja näin lisätä nuorten terveysalan ammattihenkilöiden mielenkiintoa kotona asuvien ikäihmisten auttamiseen ja hoitamiseen.
www.urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504223785
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstrea...lv200511.pdf (Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto)
Väestön ikääntyessä ympäristön esteettömyydestä merkittävästi hyötyvien henkilöiden määrä kasvaa. Ympäristön ominaisuudet, asiointimatkojen pituus ja liikennepalvelujen esteettömyys ovat usein ratkaisevassa asemassa ikääntyneiden itsenäisen selviytymisen ja avuntarpeen kannalta. Liikkumisympäristön ongelmakohtien ratkaiseminen henkilökohtaisten palveluiden käyttöä lisäämällä tai omaisten apuun turvautumalla aiheuttaa huomattavia kustannuksia. Tässä työssä on esitutkimuksen tavoin kartoitettu liikkumisympäristön ja lähipalveluverkon puutteiden aiheuttamia kustannuksia ja niiden kohdentumista. Työn lähtökohtana ovat empiiriset tapaustutkimukset.
www.urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-3390-7
https://www.utupub.fi/bitstrea...6/1/D768.pdf (Turun yliopisto - Utupubin väitöskirjat)
<b>Laaja-alaisen kaatumisenehkäisyn vaikutukset kaatumisten psyykkisiin vaaratekijöihin</b> Psyykkiset tekijät, kuten masennus tai masennusoireet ja kaatumisen pelko ovat yhteydessä kaatumisiin ikääntyneillä. Aikaisemmissa tutkimuksissa molempien on todettu lisäävän kaatumisten vaaraa. Lisäksi sekä masennus tai masennusoireet ja kaatumisen pelko voivat rajoittaa yksilön osallistumista kaatumisenehkäisyohjelmiin. Psyykkisiä tekijöitä on harvoin tutkittu kaatumisten ehkäisyn yhteydessä, huolimatta niiden vakavista seurauksista ja yleisyydestä ikääntyneiden keskuudessa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää laaja-alaisen kaatumisenehkäisyohjelman vaikutuksia kaatumisten psyykkisiin vaaratekijöihin: masennusoireisiin ja kaatumisen pelkoon. Ohjelman vaikutuksia tarkasteltiin kotona tai palveluasunnossa asuviin ikääntyneisiin, joilla oli kohonnut kaatumisen riski. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät ennustavat korkeaa osallistumisaktiivisuutta kaatumisenehkäisyinterventioon. Tutkimukseen osallistui vapaaehtoisia, jotka olivat kaatuneet vähintään kerran tutkimusta edeltävän vuoden aikana. Tutkittavat (n=591) satunnaistettiin interventio- tai kontrolliryhmään. Interventioryhmäläiset osallistuivat laaja-alaiseen kaatumisenehkäisyohjelmaan, johon sisältyi geriatrin arviointi, yksilöllistä neuvontaa kaatumisten ja murtumien ehkäisystä, ryhmäliikuntaa, kotivoimistelua, psykososiaalista ryhmätoimintaa, luentoja sekä kodin vaaratekijöiden kartoitus. Aineisto kerättiin itse täytettävin lomakkein. Kun tarkasteltiin koko aineistoa, laaja-alaisella kaatumisenehkäisyohjelmalla ei ollut kertaneuvontaa suurempaa vaikutusta masennusoireisiin tai kaatumisen pelkoon. Alaryhmäanalyyseissa selvisi kuitenkin, että masennusoireet vähenivät tilastollisesti merkitsevästi enemmän interventioryhmän miehillä sekä yli 75-vuotiailla kuin kontrolliryhmän vastaavissa alaryhmissä. Kaatumisenehkäisyohjelmaan osallistumista puolestaan lisäsivät naissukupuoli, korkea kognitiivinen ja fyysinen toimintakyky ja vähäiseksi koettu kaatumisen todennäköisyys. Laaja-alaisen kaatumisenehkäisyohjelman vaikutukset kaatumisten psyykkisiin vaaratekijöihin jäivät vähäisiksi. Erityisesti huonokuntoisten iäkkäiden osallistumisaktiivisuutta tulisi edistää.
Vanhusten hoiva ja eriarvoisuus, sosiaalisen ja taloudellisen taustan yhteys avun saamiseen ja palvelujen käyttöön Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9568-7
https://trepo.tuni.fi/bitstrea...4-9568-7.pdf (Tampereen yliopisto - Trepo)
Väitöskirjassa tutkitaan asettuvatko vanhukset taloudellisten ja sosiaalisten resurssiensa perusteella eriarvoisiin asemiin tarvitessaan hoivaa. Hoivaa tuetaan yhteiskunnallisella tasolla siksi, että hoivan tarpeisiin vastaamista pidetään yhtenä hyvinvoinnin edellytyksenä. Tuottamalla hoivaa julkisin palveluin halutaan edistää oikeudenmukaisuutta, vastuun jakamista sekä ihmisten riippumattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. Suomessa julkisia hoivapalveluja ensin laajennettiin voimakkaasti 1900-luvun jälkipuoliskolla, sittemmin niitä on supistettu. Samalla vastuun hoivasta voidaan sanoa ensin siirtyneen lähiyhteisöiltä julkiselle sektorille ja viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana taas alkaneen liukua takaisin julkiselta sektorilta perheille ja läheisille. Hoivavastuun painopisteen siirtyminen liittyy laajempiin hyvinvointivaltioissa käynnissä oleviin muutoksiin. Valtion ja julkisen sektorin roolia ja vastuuta on alettu supistaa palvelujen järjestämisessä. Ihmisten, muun muassa hoivaa tarvitsevien vanhusten, odotetaan toimivan aktiivisina, valintoja tekevinä ja osallistuvina kansalaisina. Hoivapalvelujen rahoittaminen ja allokoiminen on edelleen julkisen sektorin vastuulla, mutta niitä järjestetään yhä useammin yksityisten palveluntuottajien toimesta ja ihmisiä ohjataan ostamaan tarvitsemiaan hoivapalveluja yksityiseltä sektorilta kotitalousvähennystä hyödyntäen. Samaan aikaan sosiaalinen eriarvoisuus on yhteiskunnassa lisääntynyt, tuloerot ovat kasvaneet ja vanhojen ihmisten pienituloisuus on yleistä. Siksi on ajankohtaista kysyä, miten paljon henkilökohtaiset resurssit vaikuttavat hoivan järjestämiseen ja ovatko vanhukset taustatekijöistään riippumatta tasa-arvoisessa asemassa hoivaa tarvitessaan. Empiirinen tutkimukseni osoittaa, että vanhukset saavat useimmiten apua läheisiltään, mutta toivoisivat avun tarpeiden mahdollisesti lisääntyessä saavansa apua julkisista palveluista. Oma ja lähipiirin ensisijainen vastuu siis toteutuu jo nyt, mutta ihmiset eivät kuitenkaan haluaisi olla läheisistään riippuvaisia, jos avuntarpeet lisääntyvät. Tutkimukseni mukaan pieni, mutta kuitenkin huomionarvoinen osa vanhuksista, 14 prosenttia, koki jäävänsä ilman riittävää apua. Tämä joukko koostui pääosin yksinasuvista, terveydentilaltaan huonokuntoisista naisista. Myös tulotaso oli yhteydessä avun riittämättömyyteen. Pienituloisista noin 20 prosenttia kertoi jäävänsä ilman riittävää apua kun parempituloisista vain 7 prosenttia ei saanut tarpeeksi apua. Tutkimukseni mukaan hoivaan, apuun ja palveluihin liittyvä eriarvoisuus on yhteydessä sekä taloudellisiin että sosiaalisiin resursseihin. Informaalia apua saavat eniten huonokuntoiset vanhukset, mikä on loogista. Julkiset palvelut kohdistuvat niin ikään paljolti niitä eniten tarvitseville, huonokuntoisille ja yksinasuville vanhuksille. Nämä hoivan tarpeita selittävät taustatekijät ovat yhteydessä myös yksityisten palvelujen käyttöön, mutta vielä merkittävämpi yhteys on korkealla tulotasolla ja yksityisten palvelujen käytöllä. Yksityisiä palveluja ostavat siis varakkaammat, kuten voi olettaa. Tutkimukseni osoittaa myös, että apua ja hoivaa saadaan usein eri lähteistä eli kunnallisten palvleujen saaminen ja yksityisten palvelujen käyttö on yhteydessä informaalin avun saamiseen ja päinvastoin. Voidaan siis olettaa, että omaiset ja läheiset sekä heidän käytössään olevat tiedolliset, taidolliset ja taloudelliset resurssit ovat tärkeä osa palvelujen hankkimista vanhuksille, olivatpa palvelut julkisia tai yksityisiä.
Hoidon menoja hillitsemässä. Heikkokuntoisten kotona asuvien ikäihmisten palvelujen käyttö, omaishoito ja kuntoutus Näytä tarkat tiedot
Suurien vanhusikäluokkien hoidon järjestäminen kasvattaa tulevina vuosina hoitomenoja ja luo paineita julkisen terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen rahoituksen kestävyydelle. Kun etsitään keinoja vaikuttaa ikäsidonnaisten menojen kasvuun, on oleellista tietää, mitkä tekijät käytännössä ovat yhteydessä vanhojen ihmisten palvelujen käyttöön ja menoihin. Niitä selvitettiin tässä tutkimuksessa. Tutkimus kuuluu terveystaloustieteen alaan, jonka menetelmiä tutkimuskysymysten tarkasteluun sovellettiin. Aineisto kerättiin Kelan Ikääntyneiden kuntoutuksen vaikuttavuustutkimuksen (IKÄ-hanke 2002–2007) yhteydessä ja sitä täydennettiin THL:n Hoitoilmoitusrekisterin tiedoilla terveyspalvelujen käytöstä ja Kelan etuusrekisterien tiedoilla. Tutkimus osoittaa, että omaishoito laskee merkittävästi hoidon menoja. Ilman omaisten apua olisivat ikääntyneiden hoidon menot vuosittain 2,8 miljardia euroa nykyistä suuremmat. Omaishoidon tukea olisi taloudellisesti perusteltua maksaa useammalle hoitajalle, koska tuen menot ovat vain pieni osa omaishoidolla aikaansaadusta säästöstä. On arvioitu, että sitovaa ja raskasta omaishoitotyötä tekee 60 000 hoitajaa, mutta heistä joka kolmas ei saa omaishoidon tukea. Tutkimuksessa toteutettu vanhojen heikkokuntoisten ihmisten ryhmämuotoinen laitoskuntoutus ei osoittautunut kustannusvaikuttavaksi. Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että panostamalla vanhusten sosiaalipalveluihin on mahdollista vähentää terveyspalvelujen käyttöä ja menoja. Tämä tulos osoittaa, että työnjakoa vanhusten pitkäaikaishoidon ja terveydenhuollon välillä tulisi tarkastella uudelleen kokonaisuutena, jossa painopistettä voitaisiin siirtää enemmän sosiaalipalvelujen suuntaan.
www.urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7181-0
https://trepo.tuni.fi/bitstrea...4-7181-0.pdf (Tampereen yliopisto - Trepo)
Tutkimus tuottaa uutta yhteiskuntatieteellistä tietoa siitä, mitä sosiaalityön asiakkaan kansalaisuus on sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmien kohtaamisissa. Aihe on ajankohtainen, sillä kansalaisen äänen kuulemista on tärkeää tarkastella nykyisissä muutoksessa ja murroksessa olevissa palvelujärjestelmissä. 2000-luvulla sosiaali- ja terveyspoliittiset linjaukset ovat korostaneet kansalaisen vastuuta, aktiivisuutta ja oman elämän hallintaa. Julkisissa palveluissa on siirrytty kohti yksilölähtöisyyttä ja kuluttajuutta sekä on kehitetty markkinaperustaisia palveluita. Kaikki asiakkaina olevat kansalaiset eivät kykene tai halua toimia näiden odotusten mukaisesti. Tutkimusaineistona on ikääntyneiden ja lakia rikkoneiden ihmisten kommentointia kohtaamisista palvelujärjestelmien työntekijöiden kanssa. Aineisto koostuu vanhuspalveluissa, kriminaalihuollossa ja asuntoloissa kerätyistä haastatteluista sekä 75 vuotta täyttäneille, kotona asuville ikääntyneille suunnatun kyselyn avovastauksista. Palvelujärjestelmissä vanhusten ja lainrikkojien kansalaisuuden toteutumista määrittävät osallisuus (ja osallistumattomuus) sekä kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet. Tutkimuksen perusteella asiakkaana olevan kansalaisen osallisuus muodostaa jatkumon, jonka toisessa päässä on kansalaisen vaativa ja hyvin aktiivinen toimintatapa ja toisessa päässä on palvelujärjestelmien ulkopuolelle ajautunut ja palvelujärjestelmistä irtisanoutunut toimintatapa. Näiden ääripäiden väliin sijoittuvat kansalaisuuden neuvotteleva ja yhteistyötä tekevä, palveluita käyttävä, alistuva sekä vetäytyvä ulottuvuus. Kansalaisuuteen liittyvät yhteiskunnallisesti määritellyt kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet. Asiakkaina kansalaiset neuvottelevat oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä tarpeenmukaisten palvelujen järjestämisestä ja niiden sisällöistä. Kohtaamistilanteissa kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet voivat olla tasapainossa, jolloin niistä ei tarvitse neuvotella erikseen. Argumentointi merkitsee sitä, että kansalainen arvioi, puntaroi ja keskustelee oikeuksista ja velvollisuuksista palvelujärjestelmän työntekijän kanssa. Irrallisuus kuvaa tilanteita, joissa oikeudet ja velvollisuudet eivät esiinny kommentoinnissa. Palvelujärjestelmien kentillä oikeudellinen sääntely ja lainopilliset perusteet ovat yhä tärkeämpiä. Sopimuksellisuus on osa tätä oikeudellistumiskehitystä, jossa sosiaalisiin tarpeisiin ja ongelmiin pyritään varautumaan ennakolta. Tämä kehitys merkitsee aktiivisten ja toimintakykyisten kansalaisten oikeuksien toteutumisen vahvistumista ja kääntöpuolena taas hiljaisten ja toimintakyvyltään heikkojen kansalaisten ääni jää helposti kuulumattomiin. Tutkimukseni tulosten perusteella osalla asiakkaista on potentiaalia neuvottelevaan ja sopimukselliseen kumppanuuteen palveluiden piirissä, mutta suuri osa jää tämän toimintatavan ulkopuolelle. Hiljainen sekä hyvin äänekäs toimintatapa johtavat heikkoon osallisuuteen ja kansalaisuuden toteutumiseen. Asiakkaat ja sosiaalityöntekijät eivät saa arkipäivän kohtaamisiinsa tukea alussa mainituista uusliberaalin ajattelumallin mukaisista doktriineista, vaan kuuntelevista ja aidosti kohtaavista vuorovaikutuskäytännöistä sekä vahvasta ammattietiikasta. Tämän toteuttaminen vaatii työkäytäntöjä sekä organisatorisia ja yhteiskunnallisia puitteita, joihin kansalaisen erilaiset tavat toimia mahtuvat.
www.urn.fi/urn:isbn:951-44-4741-7
https://trepo.tuni.fi/bitstrea...4-4741-7.pdf (Tampereen yliopisto - Trepo)
Väitöskirjatyössä tutkittiin 85 vuotta täyttäneiden tamperelaisten virtsatieinfektiota (VTI). Vuonna 1977 Tampereella asui 674 kyseiseen ikäryhmään kuuluvaa henkilöä. Heistä 561 (83%) osallistui alkututkimukseen vuonna 1977. Tutkituista 82% oli naisia. Tutkimus perustui haastattelutietoihin sekä lääkärintarkastus- ja laboratoriolöydösten analyysiin. Yli puolet (54%) tutkituista asui kotona, 22% vanhainkodissa ja 24% oli pysyvästi sairaalapotilaana.Yhden vuoden seurantatutkimukseen osallistui 388 ja viiden vuoden seurantatutkimukseen 167 vanhusta. Heiltä saatiin vastaavasti 519, 343 ja 145 virtsanäytettä, joista tutkittiin virtsan happamuus, ominaispaino, valkuainen, sokeri, ketonit, sedimentti ja bakteerien gram-värjäys. Lisäksi tehtiin bakteeriviljely. VTI osoittautui alkututkimuksessa enemmän vanhojen naisten kuin vanhojen miesten sairaudeksi, jota havaittiin avohoidossa harvemmin kuin vanhainkodissa ja vanhainkodissa harvemmin kuin sairaalassa. Tutkittujen naisten ryhmässä bakteerivirtsaisuutta (BV) tavattiin kolmanneksella (30%) ja vastaavasti miesten ryhmässä kuudenneksella (13%), yhteensä 27%:lla tutkituista. Oireinen BV esiintyi vain yhdeksällä vanhuksella (2%). Tutkimuksessa havaittiin merkitsevän BV:n (100 000 bakteeria/ml) yhteys huonontuneeseen liikuntakykyyn, dementoitumiseen ja laitoksessa asumiseen, mutta ei diabetekseen eikä munuaisten toimintakykyyn. Virtsan happamuus vähensi kuolemanvaaraa. Oireeton BV ei lisännyt kuoleman vaaraa, joten lääkehoito eliniän pidentämiseksi ei ole perusteltua. Lisääntynyttä kuolemanvaaraa ennusti virtsatiekatetrin käyttö, valkuaisen esiintyminen virtsassa (yli 60mg/l), sekä mikroskoopin näkökentässä havaittu (yli 4 solua /näkökenttä) punasolujen tai valkosolujen ylimäärä. Valkuaisen esiintyminen virtsassa oli kuudesta patologisesta virtsalöydöksestä paras kuolemanvaaran osoitin. Väitöskirjatutkimukseen sisältyi myös vuosien 1977, 1988 ja 1996 vertailututkimusaineisto bakteerien lääkeherkkyyksien vertailemiseksi. Aineisto käsitti 404:n 85 vuotta täyttäneen vanhuksen virtsalöydökset. Tämän vertailututkimuksen perusteella voidaan sanoa tavanomaisten lääkkeiden olevan edelleen tehokkaita 85 vuotta täyttäneiden vanhusten VTI:n hoidossa. VTI-lääkkeiden aiheuttamien kustannusten lasku vuoden 1972 78 mmk:sta vuoden 1996 45 mmk:aan on johtunut taudin syntymekanismin selkiytymisestä ja sitä seuranneesta hoitokäytännön muutoksesta: lyhytkestoisempi lääkehoito, estolääkehoidon aloittamiskriteerien tiukkeneminen, jaksottaiseen estolääkehoitoon siirtyminen ja erityiskorvattavuusoikeuden hyväksikäytön väheneminen ennen vuotta 1994. Kyseisen vuoden alusta VTI-lääkkeiden erityiskorvattavuus poistettiin ja siten lääkekustannusten mahdollinen nousu koituu yhä enemmän kroonisesti sairaiden VTI-potilaiden itsensä maksettavaksi. Tämän tutkimuksen mukaan lääkkeet tehosivat hyvin tamperelaisten vanhusten virtsasta havaittuihin bakteereihin vuosina 1977-1996. On kuitenkin tärkeätä seurata paikallista ja alueellista bakteerien esiintyvyyttä ja lääkeherkkyyttä, jotta voidaan välttyä hankalilta sairaalainfektioilta ja osastojen tilapäisiltä sulkemisilta.
www.urn.fi/urn:isbn:951-44-4810-3
https://trepo.tuni.fi/bitstrea...4-4810-3.pdf (Tampereen yliopisto - Trepo)
Keuhkosyöpä on yleisin sypäkuolemien aiheuttaja maailmassa. Arviolta kolmasosa potilaista voidaan leikata toteamisvaiheessa, ja parhaassakin tapauksessa jopa kolmasosasalla leikatuista tauti uusii viiden vuoden kuluessa. Tupakointi aiheuttaa 80-90% keuhkosyövistä. Vanhusväestön kasvaessa lisääntyy myös keuhkosyöpään sairastuvien riskiryhmä. Uusilla leikkaustekniikoilla voidaan tietyissä tapauksissa välttää keuhkon poisto, iäkkäitä potilaita on leikattu parantavasti ja hyvin tuloksin, ja uusia menetelmiä tutkitaan jotta ne potilaat joilla on korkea riski saada uusimiseen voitaisiin tunnistaa. Tämä erityisesti siksi että yhdistämällä solunsalpaajahoito leikkaukseen on pienissä aineistoissa julkaistu hyviä tuloksia. Tutkimuksessa selvitettiin keuhkoputkea muovaavan (bronkoplastisen) tekniikan soveltuvuutta keuhkosyövän hoidossa, yli 75-vuotiaiden keuhkosyöpäpotilaiden leikkaustuloksia, syöpäsolujen jakautumisen estävän p53 geenin toimimattomuuden aiheuttavan mutaation ennusteellista merkitystä, mikroskooppisia imusolmukkeiden etäpesäkkeitä havaitsevan immunohistokemiallisen värjäustekiinkan antamaa lisätietoa levinneisyydestä, sekä tietokonekerroskuvauksen luotettavuutta imusolmukelevinneisyyden arvioimiseksi. Tietyissä tapauksissa keuhkon ylälohkon kasvain, joka leviää pääkeuhkoputkeen, voidaan poistaa luotettavasti bronkoplastisella menetelmällä välttäen koko keuhkon poisto. Yli 75-vuotiailla, ja jopa yli 80-vuotiailla on mielekästä pyrkiä parantavaan keuhkosyöpäleikkaukseen, mutta lohkonpoistoa suuremmissa toimenpiteissä leikkaushaitan riski kasvaa huomattavasti. Mutaation vuoksi toimimaton p53 geeni oli yhteydessä huonoon ennusteeseen adenokarsinooma-solutyypin keuhkosyövässä, mutta ei epidermoidityypissä. Immunohistokemia ei osoittanut mikroskooppista levinneisyyttä imusolmukkeisiin mutta silti syöpä saattoi levitä agressiivisesti. Tietokonekerroskuvauksella ei voi täysin luotettavasti arvioida imusolmukelevinneisyyttä, vaikka leikattavuus voidaankin ennustaa suurella varmuudella. Kirurgian kehitys mahdollistaa keuhkonpoiston välttämisen joskin vain tietyissä tapauksissa. Vanhustenkin keuhkosyöpäkirurgiaan tulee suhtautua aktiivisesti mutta harkiten. Geenimutaatioiden osoittamisen kasvainkudoksessa, ja syöpäsoluihin sitoutuvien vasta-ainevärjäysten (immunohistokemia) käyttöä on aiheellista tutkia lisää, että korkean uusitumisriskin omaavat potilaat voidaan tunnistaa, erityisesti kun syövän yhdistelmähoidoissa on tapahtunut kehitystä. Tietokonekerroskuvaus ei ole täysin luotettava menetelmä imusolmukelevinneisyyden arvioimiseksi, vaan tämä tulee selvittää leikkauksen yhteydessä järjestelmällisen imusolmukepoiston avulla.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112616443
www.theseus.fi/bitstrea...en_Pessi.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tiivistää ikääntyneiden kaatumisiin liittyvät taustat, syyt ja seuraukset sekä niiden ennaltaehkäisy. Ikääntyvä väestö on kasvava sukupolvi, ja jottei väestön kasvun ohella lisääntyvät kaatumiset ja niistä koituvat yhteiskunnalliset kustannukset kasva liian suuriksi, tulee kaatumisten ennaltaeh-käisyyn kiinnittää huomiota. Ikääntyneiden syyt kaatumisiin voidaan jakaa ulkoisiin sekä sisäisiin tekijöihin. Si-säiset tekijät pitävät sisällään ikääntymisen tuomat muutokset toimintakyvyssä sekä eri sairaudet ja niiden aiheuttamat lääkityksentarpeet. Ulkoiset kaatumisen riskitekijät liittyvät fyysiseen ympäristöön, kuten valaistus tai lattiapinnat. Myös alkoholilla on oma osansa ikääntyneiden kaatuiluun. Kaatumiset eivät kuitenkaan yleensä johdu yhdestä tekijästä, vaan ovat useamman riskitekijän summa. Ennaltaehkäisyssä tulee-kin huomioida useaa eri riskitekijää. Kaatumisten syistä, seurauksista ja ehkäisystä on laajasti lähdemateriaalia. Tämän ta-kia opinnäytetyöhön on koottu tärkeimmät ja yleisimmin lähteissä esiintyneet asiat. Opinnäytetyön tietojen pohjalta tehdään ikääntyneille kaatumisten ennaltaehkäisy -vihko.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302172374
www.theseus.fi/bitstrea...om_Jenna.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämän tutkimuksellisen opinnäytetyön aiheena oli tutkia, millä tavoin ikääntyneiden asukkaiden seksuaalisuus otetaan huomioon tehostetun palveluasumisen yksikössä. Seksuaalisuus ja erityisesti ikääntyvien seksuaalisuus on aihe, josta ei vieläkään osata keskustella avoimesti. Opinnäytetyöllä haluttiin tarttua arkaan aiheeseen. Opinnäytetyön tavoitteena oli tiedon saamisen lisäksi toimia keskustelunherättäjänä sekä olla vastaisuudessa tukena tutkimuksen kohteena olleen yksikön toiminnan kehittämisessä. Teoriaosuudessa käsitellään seksuaalisuutta inhimillisenä ominaisuutena ja kerrotaan, millaisia vaikutuksia ikääntymisellä saattaa olla seksuaalisuuteen. Opinnäytteeseen sisältyvä tutkimus suoritettiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella, johon vastattiin anonyymisti. Tutkimuksen kohteena olleessa yksikössä suhtauduttiin asukkaiden seksuaalisuuteen positiivisesti ja asukkaiden seksuaalisista tarpeista oli keskusteltu yhdessä, mutta yhteisiä toimintamalleja seksuaalisuuden tukemiselle ei ollut.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305015708
www.theseus.fi/bitstrea...ulouAnne.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämän opinnäytetyön aiheena oli potilasturvallisuuden kehittäminen Harjavallan sairaalan vanhuspsykiatriassa. Työssä kerrottiin mitä potilasturvallisuuteen kuuluu ja millainen on uusi Satakunnan sairaanhoitopiirin Laadun ja potilasturvallisuuden suunnitelma. Työ toteutettiin projektina, jossa kolmessa vanhuspsykiatrian yksikössä pidettiin aiheeseen liittyvä informatiivinen osastotunti. Tämän jälkeen työryhmä valitsi kehittämiskohteensa ja työsti sitä alustavasti ennen toista tapaamista. Toisella tapaamiskerralla sovittiin uudet toimintatavat ja ne kirjattiin sekä tiedotettiin koko työryhmälle.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013053112213
www.theseus.fi/bitstrea...ja-leena.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Opinnäytetyön aiheena oli selvittää Diakonialaitoksen palvelualueella asuvien ja siellä kuntoutujien omia toiveita ja odotuksia luonnossa ja ulkona liikkumisesta. Tutkimustuloksia pyritään hyödyntämään Diakoniapuisto-hankkeen suunnittelussa ja toteutuksessa. Diakoniapuisto on Länsi-Suomen Diakonialaitokselle perustettava erityisesti ikäihmisille suunnattu elämys- ja toimintapuisto. Poriin perustettava puisto tarjoaisi elämyksiä ja toiminnallista aktivointia luonnonkauniissa ympäristössä. Puisto suunnitellaan esteettömäksi, jolloin puistossa on turvallista ulkoilla myös erilaisin apuvälinein. Ulkoilu turvallisessa ympäristössä tukee myös muistisairaiden kuntoutumista. Puisto tarjoaisi myös muille satakuntalaisille mahdollisuuden ulkoiluun. Opinnäytetyö toteutettiin haastattelemalla asukkaita ja kuntoutujia. Tutkimusote oli laadullinen ja se toteutettiin yksilöhaastatteluin syksyn 2012 aikana. Haastatteluun osallistui kaksitoista iäkästä henkilöä Diakonialaitoksen palvelutaloista sekä sairaskoti- ja kuntoutuskeskuksesta. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Haastateltavat nostivat tärkeimmäksi asiaksi turvallisuuden. Lenkille lähdetään mielellään, kun on esteettömät kulkuväylät ja voi tarvittaessa levähtää turvallisesti. Esteettinen ympäristö nousi toisena innostavana tekijänä ulkoilemiselle. Kauniit istutukset ja elementit tuovat mielenvirkistystä. Säännöllinen ulkoliikunta nähtiin tärkeänä myös toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta ja kävely/lenkkeily oli tulosten perusteella mieluisinta tekemistä ulkona. Muita haastatteluissa esiin tulleita tekijöitä olivat mm. sosiaalisuus ja rauhallisuus. Luonnon rauha ja viherympäristö houkuttelevat puistoon ulkoilemaan. Yhteisölliset toimintatuokiot ja tapahtumat virkistävät ja innostavat pidemmällekin lenkille. Tulosten perusteella aikaisemmin ulkoilua ja liikuntaa harrastaneet eivät luopuneet tästä tavasta ikääntyessäänkään. Iäkkäät vierastavat hienoja laitteita ja vempeleitä, koska eivät ole tottuneet sellaisia käyttämään. He arvostavat luonnon kauneutta, metsän läheisyyttä ja rauhallisuutta, johon Diakoniapuisto tarjoaisi oivan mahdollisuuden.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204124372
www.theseus.fi/bitstrea...ll_brita.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Väestön ikääntyessä, syntyvien ikäluokkien pienentyessä ja työvoimapulan uhatessa tarvitaan uusia teknologisia toimintatapoja, jotta selviydytään sosiaali- ja terveysalan haasteista. Itsenäisyyttä ja osallistumista lisääviä teknisiä välineitä kehittämällä on pyritty osittain vastaamaan muun muassa väestön ikääntymisen haasteisiin. Markkinoilla on kuitenkin paljon teknologiaa, jonka käyttöönottoon ei ole laitettu riittävästi voimavaroja. Palvelukoti Jokiranta on vuonna 2008 valmistunut vanhusten tehostetun palveluasumisen yksikkö Porissa. Palvelukoti Jokiranta toimii ”Living Lab” kokeiluympäristönä. Ylimaakunnallisen hyvinvointialan ”Living Lab”-hankkeen (2009-2012) tavoitteena on luoda toimiva yhteistyömalli kunnan, yritysten ja asiakkaiden välille hyvin-vointiteknologioiden testaamiseen ja käyttöönottoon. Jokirannassa on kokeilukäytössä Elsi turvalattia. Elsi turvalattia on anturiteknologiaan perustuva järjestelmä, joka hälyttää automaattisesti asukkaan kaatuessa. Turvalattia tukee ikääntyvien itsenäistä asumista ja auttaa tehostetun palveluasumisen sekä vanhainkotien hoitotyössä. Palvelukoti Jokirannassa on turvalattian käytettävyydessä ilmennyt paljon ongelmia ja tämän opinnäytetyön tarkoituksena on laatia kehittämissuunnitelma turvalattian käytettävyyden parantamiseksi. Työssä määritellä turvalattian käytettävyyden nykytila ja laaditaan kehittämissuunnitelma turvalattian käytettävyyden parantamiseksi. Työssä arvioidaan Palvelukoti Jokirannan toteuttamia muutoksia ja turvalattian käytettävyyttä muutosten jälkeen. Opinnäytetyön kehittämismenetelmänä käytetään toimintatutkimusta ja aineiston keruumenetelmänä on teemahaastattelu. Teemahaastatteluista saatujen vastausten perusteella voidaan todeta, että Elsi turvalattia on toiminut varsin vaihtelevasti ja järjestelmän toimimattomuudella on ollut hoitohenkilökuntaan työllistävä vaikutus. Hoitohenkilökunnan perehdytyksessä uuden teknologian käyttöönotossa ilmeni paljon puutteita ja tärkeäksi tekijäksi nousi myös lisäkoulutuksen tarve. Opinnäytetyö tuo uutta tietoa käytettävyysongelmien vaikutuksesta käytännön hoitotyöhön. Opinnäytetyötä voidaan hyödyntää erilaisten teknologisten ratkaisujen hallitun käyttöönottoon suunnittelussa ja käytettävyysongelmien ennaltaehkäisyssä. Ennakkoarviointia voidaan hyödyntää lisäksi päätöksenteon apuvälineenä.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205147941
www.theseus.fi/bitstrea...tenranta.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Opinnäytetyön tarkoituksena oli analysoida viikoilla 40,50/ 2010 sekä viikolla 1/2011 toteutettua 75-vuotiaiden porilaisten hyvinvointi- ja terveystarkastuksien tuloksia. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa porilaisten vuonna 1935 syntyneiden hyvinvoinnista ja terveydentilasta, jotka asuivat kotona eivätkä kuuluneet kotihoidon piiriin. Kohderyhmään kuului 706 henkilöä ja heistä osallistui 487 henkilöä. Opinnäytetyö tehtiin Survey-tutkimuksena; aineisto kerättiin standardoidulla kyselylomakkeilla. Kyselylomakkeet lähetettiin kohderyhmälle kotiin 10.10.2010. Tutkimuksessa käytettiin sekä laadullista tutkimusmenetelmää että määrällistä tutkimusmenetelmää. Omakoti- ja kerrostalo asuminen oli yleisintä. Omistusasunto oli yleisin ja varustetaso oli hyvä. Asumista haittasi portaat, amme, vaikeat kulkuyhteydet asuinympäristössä sekä hissittömyys. Huoneiden lukumäärä oli useimmin kolme huonetta ja pinta-alana yli 80 neliön asunto. Suurin osa vuonna 1935 syntyneistä pystyi liikkumaan normaalisti, käymään vessassa itsenäisesti, virtsan pidätyskyky ja vatsantoiminta oli normaalia lähes kaikilla. Sydän- ja verenkierto lääkkeitä käytettiin eniten ja oli henkilöitä jotka eivät käyttäneet lääkkeitä ollenkaan. Terveystarkastuksessa tavattiin kuitenkin myös riskiryhmiä, joilla oli huomattava ylipaino, verensokeri oli koholla ja korkeaa verenpainetta sekä alipainoa tavattiin myös. Suosittelemme, että Porin kaupunki jatkaisi 75- vuotiaiden terveys- ja hyvinvointitarkastuksia, sillä tuloksia voitaisiin käyttää vanhuspalveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201101251715
www.theseus.fi/bitstrea...ki_Hanna.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
”TARJOTAAN YHTEISTYÖN KÄTTÄ” – Naantalissa toimijalähtöisesti toteutettu ikäihmisten kuntoutustoiminnan kehittämishanke Kehittämishankkeen tavoitteena oli kehittää Naantalin ikääntyneiden kuntoutustoimintaa. Hankkeen toimeksiantajana oli Naantalin kaupunki. Hankkeen suunnittelu käynnistyi Naantalin hoito- ja vanhuspalvelujen johtajan sekä Turun ammattikorkeakoulun kuntoutuksen koulutusohjelman (ylempi ammattikorkeakoulu –tutkinto) yhteistyönä syksyllä 2009. Hankkeen vastuullisina suunnittelijoina ja koordinaattoreina toimivat kuntoutuksen ylemmän amk-tutkinnon opiskelijat. Opinnäytetyössä käytettiin soveltaen kehittävän työntutkimuksen menetelmää. Aineisto oli tässä hankkeessa kokonaisuudessaan laadullista. Aineistoa tuottivat naantalilaiset eri sektoreiden toimijat vastaamalla kyselyyn ja osallistumalla ryhmämuotoiseen kehittämistyöskentelyyn. Kehittämistyöskentelyä varten koottiin projektiryhmä, johon kuului 11 jäsentä Naantalin kaupungin, seurakunnan ja kolmannen sektorin toimijoista. Projektiryhmän työskentely käynnistyi helmikuussa 2010 sähköisesti toteutetulla kyselyllä, jonka tarkoituksena oli kartoittaa ikäihmisten kuntoutustoiminnan nykytilaa ja luoda omalta osaltaan pohjaa kehittämistyöskentelylle. Huhti-toukokuussa järjestettiin kolme kehittämistyöskentelytapaamista, joissa uutta kuntoutustoiminnan mallia työstettiin. Kehittämistyöskentelyssä keskityttiin kolmeen projektiryhmän tärkeiksi kokemaan teemaan: ennaltaehkäisevä työ, ikäihmisten liikunta ja palvelujen koordinointi. Valittujen teemojen sisältöjä työstettiin kevään 2010 aikana edelleen konkreettisiksi ehdotuksiksi, joiden avulla ikäihmisten kuntoutustoiminta nähtiin selkiytyvän. Kuntoutustoiminnan mallin kokonaisvaltaisen uudistamisen sijaan projektiryhmä näki yksittäisten muutosten olevan riittäviä parantamaan nykyisen kokonaisuuden toimivuutta. Tärkeänä pidettiin jo olemassa olevien hyvien käytäntöjen jatkamista sekä henkilöstö- ja tilaresurssien nykyistä tehokkaampaa hyödyntämistä kuntoutustoiminnan koordinointia selkiyttämällä. Osalle kehittämisehdotuksista (muistisairaiden kuntoutus, Hyvän olon messut..) on jo olemassa käytännön toteutuksen kannalta riittävät resurssit Naantalin kaupungin, Turun amk:n sekä Virtu-hankkeen tahoilta, osan kohdalla tarvitaan vielä suunnitelmia. ASIASANAT: Kehittävä työntutkimus, toimijalähtöisyys, kuntoutus, ikäihmiset, kuntaliitos, yhteistyö, ennaltaehkäisy
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102122281
www.theseus.fi/bitstrea...an_Elina.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli laatia ohjeet ikääntyneiden sosiaalietuuksien hakemiseksi Hoivapalvelukeskus Villa Marian käyttöön. Tavoitteena oli selkeä ja yksiselitteinen opas, jonka avulla hakemusten täyttö sujuu ongelmitta ja Kansaneläkelaitokselta saadaan toivotut päätökset ilman lisäselvityspyyntöjä. Lisäksi opinnäytetyön tavoitteena oli Villa Marian henkilökunnan tiedon lisääntyminen liittyen ikääntyneiden sosiaalietuuksien lainsäädäntöön ja hakumenettelyyn. Uusien asukkaiden muuttaessa asumaan Hoivapalvelukeskus Villa Mariaan on henkilökunnan vastuulla huolehtia siitä, että asukas saa hänelle lain mukaan kuuluvat rahalliset sosiaalietuudet. Näitä etuuksia ovat eläkkeensaajan asumistuki, eläkettä saavan hoitotuki, erityiskorvattavien lääkkeiden korvaukset ja ruokavaliokorvaus. Jotta asukas saisi nämä hänelle kuuluvat etuudet, pitää niitä hakea Kansaneläkelaitokselta. Jokaiselle tuelle ja korvaukselle on oma hakemuslomakkeensa ja tietyt liitteet, joita Kansaneläkelaitos tarvitsee tehdessään maksupäätöksiä. Lainsäädäntö on monimutkaista ja hakemusten täyttäminen ja oikeiden liitteiden etsiminen työlästä ja aikaa vievää. Lisäselvitysten pyytäminen pitkittää Kansaneläkelaitoksen päätöksiä ja sitä kautta asukkaan tukimaksatukset viivästyvät. Tämä voi pahimmillaan johtaa asukkaan taloudelliseen ahdinkoon. Tehostetun palveluasumisen asukkaat ovat perusterveydenhuollon asiakkaita ja kansanterveyslakiin perustuen heillä on oikeus saada käyttöönsä tarvitsemansa apuvälineet ja hoitotarvikkeet. Näitä etuuksia haetaan hakemuslomakkeilla terveyskeskusten vastuuhenkilöiltä, jotka sosiaali- ja terveysministeriön suositusten mukaan pitää olla terveyskeskuksissa nimettynä. Asukkaan asuessa Villa Mariassa kunnan maksusitoumuksella pitkäaikaisen laitoshoidon maksut määräytyvät asukkaan tulojen perusteella. Tämän vuoksi henkilökunnan on tiedettävä, miten pitkäaikaisen laitoshoidon maksut määräytyvät. Kansaneläkelaitoksen myöntämien etuuksien lainsäädäntö on monimutkaista ja vaikeaselkoista. Lainsäädäntöä on tässä työssä selitetty siten, että henkilökunnan on helpompi ymmärtää etuuksien saamisen perusteet. Ymmärtäessään perusteet Villa Marian henkilökunnalla on edellytykset avustaa asukkaita ja heidän omaisiaan tukien haussa ja lomakkeiden täytössä. Hakulomakkeiden täyttöohjeet on laadittu siten, että lomak- keet olisivat helppoja ja yksinkertaisia täyttää ja henkilökunta osaisi tarvittaessa ohjata asukkaiden omaisia niiden täytössä.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200806232764
www.theseus.fi/bitstrea...en_leena.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia Porissa vuodesta 2005 toiminutta, Satakunnan Vanhustuki-yhdistyksen ylläpitämän Ikäihmisten neuvolan toimintaa. Kolmivuotinen projekti päättyi vuoden 2007 lopussa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada tietoa projektin vaikutuksista henkilöiden kotona selviytymiseen ja vanhusten neuvolatoiminnan tarpeellisuudesta. Kohderyhmänä olivat Satakunnan Vanhustuki ry:n ylläpitämän Ikäihmisten neuvolan asiakkaat, joita oli noin 600 henkilöä vuonna 2007.Opinnäytetyö tehtiin survey-tutkimuksena; aineisto kerättiin standardoidulla kyselylomakkeella. Lomake jaettiin asiakkaille neuvolakäyntien yhteydessä, tai se lähetettiin postissa, mikäli heille ei ollut käyntiä neuvolassa kyselylomakkeen jakeluaikana, joka oli marraskuu 2007. Tutkimuksessa käytettiin sekä laadullista tutkimusmenetelmää että määrällistä tutkimusmenetelmää. Useiden tutkimusten mukaan ikäihmiset haluavat asua kotonaan mahdollisimman pitkään, minkä mahdollistaminen on myös virallisen vanhuspolitiikan tavoite. Myös tässä Ikäihmisten neuvolan asiakkaille suoritetussa opinnäytetyön tutkimuksessa kävi selkeästi ilmi asiakkaiden tyytyväisyys tähän toimintaan, sekä se, että osaltaan neuvolatoiminta tukee ikäihmisten itsenäistä selviytymistä. Erityisen hyvänä koettiin mahdollisuus tulla käynnille neuvolan toimipisteeseen ilman ajanvarausta, ja lisäksi toimipisteen sijainti kaupungin keskustassa koettiin etuna. Neuvolan työntekijöiden suorittamat kotikäynnit koettiin hyvänä palveluna.Tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspalveluiden käytäntöjä joudutaan järjestelemään uudelleen. Tämän opinnäytetyön kyselyn tuloksia voidaan hyödyntää Ikäihmisten neuvolatoiminnan jatkuessa uudessa kolmivuotisessa projektissa (2008-2010). Jatkotutkimushaasteena olisi joidenkin alusta saakka neuvolatoiminnassa mukana olleiden toimintakyvyn seuranta tai neuvolatoiminnan vaikutukset toimintakykyyn.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200807032831
www.theseus.fi/bitstrea...li_petri.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Porin kaupunginsairaalassa osastoilla 7-12 pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien vanhusten omaisten ja hoitohenkilökunnan välistä tiedonkulkua sekä omaisten osallistumista vanhuksen hoitoon.Tutkimuksen kohdejoukko oli Porin kaupunginsairaalan osastojen 7-12 vanhuspotilaiden omaiset (N=59). Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka syntyi aikaisempien tutkimusten ja kirjallisuuden pohjalta. Vastausprosentti oli 86,5 %. Tulokset käsiteltiin tilastollisesti ja esitettiin prosentteina. Avoimet kysymykset analysoitiin soveltaen yksinkertaista sisällön analyysia. Tutkimusongelmina olivat: 1) minkä verran omainen on saanut tietoa vanhuksen voinnista ja hoidosta laitoksessa, 2) minkälaisiin hoitotoimiin omainen on osallistunut laitoksessa, 3) millaiseksi omainen arvioi yhteistyön hoitohenkilökunnan kanssa tällä hetkellä ja 4) mitä muutoksia omainen toivoisi yhteistyöhön tulevaisuudessa. Kysely suoritettiin helmikuussa 2007. Tuloksista havaittiin, että lähes kaikki omaiset olivat saaneet ainakin jonkin verran tietoa läheisensä voinnista hoitohenkilökunnalta. Pääosin tietoa oli saatu sairaanhoitajalta tai perushoitajalta. Lisää tietoa toivottiin saatavan ja sitä odotettiin yleisimmin sairaanhoitajalta tai lääkäriltä. Kaikki vastaajat ilmoittivat osallistuneensa läheisensä hoitotoimiin. Eniten vastaajat ilmoittivat osallistuneensa läheisen avustamiseen ruokailussa, ulkoilussa ja asennon vaihtamisessa. Lähes kaikki vastaajat kokivat apuaan arvostettavan. Yleisesti toivottiin lisää hoitohenkilökuntaa osastoille hoidon laadun ja yhteistyön parantamiseksi.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200809123066
www.theseus.fi/bitstrea...pauliina.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämän projektityön tarkoituksena on kuvata kaihileikkauspotilaan hoitopolkua julkisella sektorilla sellaisena kuin se toteutuu TYKS:n silmäklinikassa. Tavoitteena on kuvata kaihileikkauspotilaan hoitopolku mahdollisimman tarkkaan TYKS:n silmäklinikan sisällä ja korostaa moniammatillisen yhteistyön, tiedon kulun ja vuorovaikutuksen tärkeyttä kaihileikkauspotilaan ohjauksessa päiväkirurgisessa kaihileikkauksessa. Kaihi on etenkin vanhemman väestön sairaus. Arkipäivän toimintoja kaihin kehittyminen iäkkäälle ihmiselle voi vaikeuttaa paljonkin. Se saattaa jopa estää kotona pärjäämisen ja omatoimisen arjen pyörittämisen. Kaihileikkausten lukumäärä on kasvanut viime vuosina runsaasti ja tarvetta leikkausmäärän lisäämiseen tuntuu edelleen olevan. Tähän osaltaan vaikuttaa leikkaustekniikan kehittyminen, leikkauksen jälkihoidon helpottuminen ja yleensä erittäin hyvä tulos, joka näkyy potilaan arkipäivässä nopeasti. Tämän vuoksi halukkuus kaihileikkaukseen pääsyyn on kasvanut ja potilaat hakeutuvat entistä nopeammin silmälääkärille ja sitä kautta kaihileikkausjonoon. Päiväkirurginen kaihileikkaus toiminta on vaatinut suuria muutoksia hoitotyön osa-alueella. Potilaskontakti on lyhyt ja intensiivinen. Potilas tarvitsee kuitenkin paljon tietoa ja ohjausta lyhyen hoitosuhteen aikana selvitäkseen itsehoidosta kotona. Päiväkirurginen kaihileikkaus vaatii potilaan omatoimisuutta niin leikkaukseen valmistautumisessa kuin leikkauksen jälkihoidossakin. Potilaan ohjaukselle lyhyt aikainen hoitosuhde on asettanut suuria vaatimuksia, sillä ihminen pystyy vastaanottamaan tietoa kerralla rajallisen määrän. Kaihileikkauksen ollessa kyseessä usein potilaana on iäkäs ihminen, joka myös luo lisähaastetta ohjaukselle, sillä iäkkään ihmisen muisti, kyky seurata nopeasti muuttuvia tilanteita ja mahdollisesti kuulo voi olla heikentynyt. Ohjausta annettaessa tulee myös muistaa, että kyseessä on aina henkilö, jonka näkökyky on heikentynyt. Tämä vaikeuttaa potilaan liikkumista ja lukemista. Kirjallisten ohjeiden tulee olla selkeitä. Kaihileikkauspotilaan ohjaukseen ja hoitoon osallistuu hoitopolun aikana monia eri hoitohenkilökunnan jäseniä. Ohjauksen yhdenmukaisuus on tärkeää. Tästä syystä päiväkirurgisen kaihileikkauspotilaan hoitopolun kuvaus on hyvä apuväline hoitohenkilökunnalle hahmottamaan potilaan kokonaishoitoa TYKS:n silmäklinikassa.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200809133092
www.theseus.fi/bitstrea...nen_suvi.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa hoitohenkilökunnan tietoja ja taitoja lääkehoidon käytännön toteutuksessa vanhainkodissa sekä selvittää lääkehoidon lisäkoulutuksen tarvetta. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa lääkehoidon kehittämistarpeista vanhainkodissa sekä lisätä lääkehoidon turvallisuutta käytännön toteutuksessa. Lisäksi tavoitteena oli saada tietoa lääkehoitoon liittyvän lisäkoulutuksen tarpeesta. Kohderyhmä muodostui Liinaharjan vanhainkodin hoitohenkilökunnasta. Tutkimusaineisto kerättiin kesä-heinäkuussa 2007 kyselylomaketta käyttäen. Kyselylomakkeet jaettiin kaikille vanhainkodin osastoille ja vastausaikaa oli kolme viikkoa. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista. Kyselylomakkeita jaettiin 40 ja vastauksia tuli 32, joten vastausprosentti oli 80 % . Tutkimustulokset käsiteltiin tilastollisesti Tixel- ohjelmalla. Keskeinen tutkimustulos oli, että suurin osa hoitohenkilökunnasta arvioi tarvitsevansa lääkehoitoon liittyvää lisäkoulutusta. Käytännön lääkehoitotaitojen kaikki osaalueet hallittiin keskimäärin hyvin. Lääkkeiden puolittamiseen ja murskaamiseen liittyvät taidot olivat melko huonot melkein puolilla hoitohenkilökunnasta. Hoitohenkilökunnan taidot lääkehoidon dokumentointiin ja ohjaukseen liittyen olivat erittäin hyvät. Jatkotutkimuksena tälle opinnäytetyölle voisi olla havainnointitutkimus samanlaisesta aiheesta, joka antaisi ajankohtaista ja luotettavaa tietoa, sekä voisi keskittyä syvemmin lääkehoidon käytännön toteutuksen ongelma-alueisiin. Myös tutkimuksen toteuttaminen esimerkiksi eri vanhainkotien välillä antaisi laajempaa tietoa aiheesta.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:ula-20112101059
https://lauda.ulapland.fi/bitstrea...%20DORIA.pdf (Lapin yliopisto - Lauda)
In this research I described life orientation of mature Saami men in the Northern Lapland in their course of life on the basis of their reminiscences. Examination of life orientation was based specially on the theory of sense of coherence by Aaron Antonovsky. In this theory the life orientation is seen as acquiring and adopting of cultural, cognitive, psychic, physical and social resources in the course of life. I searched an answer in my research, which the life orientation of mature Saami men in the Northern Lapland was like in their reminiscences, which factors of the life orientation are stressed in course of mature Saami men’s life in the Northern Lapland, and how geographical, socio-cultural and historical growing and life surrounding direct the Saami men’s reminiscences concerning their life orientation. Three Saami men in the Northern Lapland, aged 60–80 years, from along side of the River Tana and Utsjoki promised to reminisce about their life. I named them according to the subject-matter as a Community diplomat, a Tradition transmitter and a Salmon rower. I recorded their reminiscences 20 hours, 400 pages as transcribed text. In order to answer the study questions I applied mimesis-process, developed by Paul Ricoeur. This process deals with imitation of the live experienced. I described life orientation as threefold process: pre-understanding, mimesis as emplotting and application. I put men’s reminiscences about their course of life together as a new emplotted twine. The factors of the life orientation in the reminiscences crystallized into studying of home, home place, schooling and working community and set of values. Men’s orientation of life appeared as socio-cultural continuum. Here examination was directed towards the reminiscences of the Saami men as a mere boy, as a man of working age and as a man of pensionable age. When visualizing the results concerning the life orientation of a boy, a man of working age and a man of pensionable age I illustrated them with the colors of the Saami flag and the Utsjoki type dress of Saami man. I used also sun symbol of Christianity. Illustration is completed by my nature photos. Home and work were in the center in the lives of the mature men. Boys learned the skills of natural livelihood in the wilderness household taught especially by father. The men reminisced how they already from their childhood on participated according to their capacities in making a living by fishing, hunting and picking berries. In the itinerant school led by the catechist and elementary school gave literacy, writing and arithmetic skills and general knowledge of the time. Possibilities for schooling were little and instruction in Finnish generated problems to take in the fundamentals. The years of war were crucial point of time in the Utsjoki Commune: Roads, electricity and technological development have changed the traditional way of life during decades. During their working years the men worked in agriculture, forestry and in civil service, and became decision makers in their community. According to these men school of life continues in their pensionable age “up to the two walking sticks”. The set of values became stronger due to the nature in their neighborhood, the Saami language and the way of Sámi life and also Christian conduct of life. From the study results rose up the apprentice–master-model. It is based on the cultural, cognitive, psychic, physical and social resources. Biographical research based on the life orientation shall continue in various types of living surroundings. By the further studies e.g. information of the silence knowledge of their everyday life in the Northern Lapland can be achieved. The knowledge of life orientation can be adapted to developing of the services and generating technological based applications concerning memory support. Apprentice–mastermodel can be adapted when developing and evaluating guidance and counselling methods e.g. in health promotional guidance for ageing people and in the complementary and indenture training for adult people.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201110061173
https://lauda.ulapland.fi/bitstrea...ta_DORIA.pdf (Lapin yliopisto - Lauda)
Tutkimusta huonokuntoisten vanhusten elämänlaadusta sekä hoidon ja johtamisen laadun merkityksestä sille on vähän, vaikka sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän odotetaan tukevan kaikenikäisten elämänlaatua. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, miten tämä vaatimus toteutuu ikääntyneiden ympärivuorokautisessa hoivassa. Teoreettiset premissit nousivat sosiaalipolitiikasta, terveystieteistä ja hyvinvointiteoriasta. Tutkimus on avaus monitieteiseen ikääntyneiden palvelujen tutkimukseen. Aineisto kerättiin kansainvälisellä Care Keys -mittaristolla laitoshoidossa, ympärivuorokautisessa palveluasumisessa ja muutamassa yksityisessä hoitokodissa 11 kunnassa Jyväskylän seudulla vuosina 2006–2007 (perusjoukko 1 375 ja tutkimusjoukko 682 vanhusta). Asiakkaan kognitiivinen taso määritti tutkimukseen osallistumistavan. Tutkimusaineisto koostui ei-muistisairaiden asiakkaiden haastatteluista, muistisairaiden asiakkaiden havainnoinnista, tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden hoitotyön asiakirjoista poimituista tiedoista ja toimiyksikköjen johtajille tehdystä kyselystä. Ei-muistisairaiden asiakkaiden (n = 294) elämänlaatu oli kohtuullinen. Elämänlaatu ei eronnut iän, sukupuolen tai hoitomuodon perusteella. Eroja ei ollut kunnallisen tai yksityisen palvelun kesken. Hoidon laatu, tyytyväisyys asumiseen ja hoitajiin, vaikuttamismahdollisuudet, toimeentulo muiden asiakkaiden kanssa, tekemisen riittävyys sekä hyvä avun tarvevastaavuus vaikuttivat vanhuksen elämänlaatuun myönteisesti. Valtaosa oli tyytyväisiä hoitopaikkaansa. Tyytyväisyys hoitajiin, hoitajien antaman ajan riittävyys ja elämänlaadun kokonaisuus eivät liittyneet korkeaan henkilöstömitoitukseen. Yhden tai kahden hengen huoneessa asuvien vanhusten elämänlaatu ei eronnut toisistaan, mutta oli parempi kuin useamman hengen huoneessa asuvilla. Elämänlaatu muodostui aiempien tutkimusten tapaan fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta ja ympäristöllisestä ulottuvuudesta, joilla oli yksittäisen merkityksen lisäksi yhteisvaikutusta. Fyysinen terveys, toimintakyky, sopeutuminen omaan vanhenemiseen, sosiaaliset suhteet sekä psyykkinen hyvinvointi selittivät puolet elämänlaadun vaihtelusta. Muistisairaiden asiakkaiden (n = 388) elämänlaatu oli kohtalainen ja aiempien vähäisten tutkimus tulosten mukainen. Ikä tai sukupuoli ei vaikuttanut vanhuksen elämänlaatuun. Erot hoitomuotojen kesken olivat vähäiset. Vanhukset saivat tarvitsemansa avun kaikissa hoitomuodoissa, mikä vaikutti elämänlaatuun positiivisesti. Havainnoinnin tulokset osoittivat, että elämästä on mahdollista nauttia myös iäkkäänä ja huonokuntoisena, vaikka masentuneisuus olikin yleistä. Ammatillisen hoivan laatu liittyi asiakkaiden (n = 682) hyvään elämänlaatuun. Hoitotyön kirjaaminen oli puutteista huolimatta hyvää, tosin sen laadulla ei ollut vaikutusta vanhusten elämänlaatuun. Kirjaamisen perusteella asiakkaan avun tarve ja saanti vastasivat toisiaan hyvin. Muisti sairaat saivat paremmin apua, jos he asuivat yhden hengen huoneessa kuin useamman hengen huoneessa. Johtajakyselyn (n = 41) perusteella matalampi organisaatiorakenne sekä laadunhallinta- ja johtamisjärjestelmän käytännönläheisyys olivat yhteydessä ei-muistisairaiden vanhusten parempaan elämänlaatuun. Sinänsä laadunhallintajärjestelmän laajuudella ei ollut merkitystä asiakkaiden elämänlaadulle. Hyvää elämänlaatua tuottaneissa yksiköissä henkilöstömitoitukset ja kustannukset olivat alhaisimpien joukossa. Työn kuormittavuuden arviointi ei sisältynyt tutkimukseeni. Organisaatiorakenteella tai korkeammalla henkilöstömitoituksella ei ollut merkitystä muistisairaiden vanhusten elämänlaadulle. Tulosten perusteella muodostui kuva elämänlaatua tuottavan hoivan sisällöstä. Sen toteuttaminen edellyttää gerontologista hoivan ammattityötä ja johtamista. Vasta näin muodostuva kokonaisuus voi vahvistaa vanhusten elämänlaatua ja vastata joustavasti eritasoisiin hoivan ja hoidon tarpeisiin ilman ikääntyneen siirtämistä hoitopaikasta toiseen.
www.urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309236199
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstrea...8/1/op52.pdf (Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto)
Tässä oppaassa hoito- ja palvelusuunnitelmaa tarkastellaan ikäihmisten asiakaskohtaisena hoito- ja palvelusuunnitelmana sekä avo- että laitoshoidossa. Opas on tarkoitettu ennen kaikkea tueksi kaikille sekä avo- että laitospalvelujen vanhustyöntekijöille ja heidän esimiehilleen. Tarkoituksena on edistää ja tukea kirjallisen hoito- ja palvelusuunnitelman asiakkaasta lähtevää suunnittelua, laatimista, toteutusta ja arviointia käytännön työssä.