Hakutulokset
- Näytetään 1 - 50 / 11 561
- Siirry seuraavalle sivulle
Tarinallisuus pedagogiikassa – TARU oppimateriaalipankki Näytä tarkat tiedot
Olet löytänyt TARU-materiaalipankin! Tämä kokonaisuus johdattaa sinut tarinalliseen ajatteluun ja löydät konkreettisia vinkkejä sen pedagogiseen soveltamiseen. Julkaisun toisessa osassa voit tutustua tarinallisuuteen hyvinvoinnin edistäjänä. Materiaali on koottu Opetushallituksen rahoittamien ja Metropolia Ammattikorkeakoulun toteuttamien, opettajille suunnattujen Tarinallisuus koulussa- ja Tarinallisuus opetuksessa -täydennyskoulutusten loppukoontina. Tämä on oppimateriaalin 2. uusittu painos. Ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 2019 verkkosivuston muodossa osoitteessa http://taru-oppimateriaalipankki.metropolia.fi/. Päivityksen myötä julkaisusta on tehty saavutettavuusdirektiivin mukainen.
Kohtaatko ihmisiä uralla? Voimavaraistava ohjausote Näytä tarkat tiedot
Työn ja työurien muutospyörteisyys on tiivistynyt, eikä myllerrys näytä ennusteiden mukaan ainakaan laantuvan. Tästä syystä tulisi tuleville ammattilaisille tarjota eväitä oman uran nopeaankin uudelleensuuntaamiseen – jopa uraloikkaamiseen – jo koulutuksen aikana. Ura- ja työelämätaitojen lisäksi tarvitaan myös voimavaroja työstää uudelleen jo kertaalleen suunnattua työuraa, samoin kuin rohkeutta hypätä työuralle vailla mitään tietoa sen tulevista juonenkäänteistä. Tämä julkaisu on toteutettu Voimavaraistava uraohjaaja -täydennyskoulutuksessa. Täydennyskoulutukseen osallistuneiden opiskelijoiden kirjoittamat artikkelit kuvaavat juuri niitä tilanteita, joissa uraohjaaja voi vahvistaa ohjattavan toimijuutta omalla työurallaan opiskelijalähtöisesti ja voimavaraistavasti. Koulutuksen vetäneet Metropolia Ammattikorkeakoulun asiantuntijat tarjoavat kokonaiskuvaa: mitä voimavaraistava uraohjaus tarkoittaa, miten sitä voi toteuttaa kasvokkain kohtaamisissa tai verkossa. Metropolia Ammattikorkeakoulu on toteuttanut julkaisun osana Opetushallituksen rahoittamaa Voimavaraistava uraohjaaja -täydennyskoulutusta.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120318222
www.theseus.fi/bitstrea..._Susanna.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
PÄIHTYNYT ASIAKAS PÄIVYSTYKSESSÄ SAIRAANHOITAJAN KOKEMANA Isotalo, Susanna Satakunnan ammattikorkeakoulu Hoitotyön koulutusohjelma Marraskuu 2014 Ohjaaja: Hannula, Erja TtM Sivumäärä: 33 Liitteitä: 3 Asiasanat: päihtynyt, päivystys, väkivalta, asiakkaan kohtaaminen, sairaanhoitaja ____________________________________________________________________ Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajien kokemuksia päihtyneen potilaan kohtaamisesta päivystyksessä. Tavoitteena oli kehittää päihdepotilaan kohtaamista päivystyksessä. Opinnäytetyössä käytettiin määrällistä eli kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimus tehtiin sähköisellä kyselylomakkeella ja kohderyhmänä oli yhden Satakunnan alueen päivystyspoliklinikan sairaanhoitajat. Kyselylomake sisälsi strukturoituja, sekä puolistrukturoituja kysymyksiä. Sähköisessä muodossa oleva kysely (e-lomake), lähetettiin 30 päivystyksen sairaanhoitajalle. Kyselyyn vastasi neljätoista sairaanhoitajaa, jolloin vastausprosentti oli 47. Saatu aineisto analysoitiin tilastollisen- sekä sisällönanalyysillä avulla, Excel-taulukkolaskentaohjelmaa apuna käyttäen. Tulokset esitettiin lukumäärin sekä prosentein, sekä havainnollistettiin kaavioiden ja kuvioiden avulla. Tutkimustulosten mukaan päihtynyt potilas vie aikaa ja kuormittaa enemmän päivystystä sekä päivystyksen sairaanhoitajia, kuin muut potilaat. Sairaanhoitajat kokivat, että päihtyneen potilaan kohtaamista voitaisiin edelleen kehittää henkilökunnan määrää lisäämällä sekä järjestämällä päivystykseen oma tila tai huone päihtyneille potilaille. Tutkimustulosten mukaa päivystyksen sairaanhoitaja kohtaa päihtyneen potilaan viikoittain tai jopa päivittäin. Jatkossa voitaisiin tutkia päihtyneen potilaan kohtaamista sairaanhoitajan kokemana muissa, suuremmissa kaupungeissa. Tulevaisuudessa voitaisiin myös tutkia päihtyneen potilaan omia kokemuksia päivystystilanteista.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201401051049
www.theseus.fi/bitstrea..._johanna.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää raskausdiabeetikoiden kokemuksia hoidonohjauksesta Rauman äitiysneuvoloissa terveydenhoitajien vastaanotoilla. Tutkimuksessa kartoitettiin raskausdiabeetikoiden kokemuksia hoidonohjauksen suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista. Tavoitteena oli saada tietoa, jota voidaan hyödyntää terveydenhoitajien toteuttaman hoidonohjauksen kehittämisessä. Opinnäytetyö oli luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla Rauman äitiysneuvoloiden neljää asiakasta teemahaastatteluista. Haastateltavat olivat iältään 24-32-vuotiaita ja heidän keski-ikänsä oli 29 vuotta. Haastattelut suoritettiin helmi- ja maaliskuun 2013 aikana. Nauhoitetut haastattelut litteroitiin sanasta sanaan heti haastatteluiden jälkeen. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimustulosten mukaan kaikki haastateltavat olivat tyytyväisiä hoidonohjaukseen. Haastateltavien ohjaus toteutui yksilöohjauksena ja he olivat saaneet kirjallisia ohjauslehtisiä. Hoidonohjauksen suunnittelu ei ollut asiakaslähtöistä, mutta raskausdiabeetikot kokivat sen riittävänä. Jatkossa suunnitteluvaiheessa voitaisiin ottaa huomioon raskaana olevan aikaisemmat ruokavalio- ja liikuntatottumukset. Tavoitteita voitaisiin asettaa verensokerin viitearvojen lisäksi konkreettisiin asioihin kuten ruokavaliomuutoksiin tai liikunnan lisäämiseen. Kaikki raskausdiabeetikot olivat tyytyväisiä hoidonohjauksen toteutuksen sisältöön. Haastateltavat olivat saaneet tietoa raskausdiabeteksesta sairautena ja sen hoidosta. He kokivat sen määrällisesti riittävänä. Jatkossa voitaisiin kertoa raskausdiabeetikoille raskausajan liikuntamahdollisuuksista ja raskausdiabeteksen vaikutuksista äitiin ja lapseen. Tutkimustulosten perusteella hoidonohjauksen arviointia ei toteutettu raskausdiabeetikoiden ja terveydenhoitajien välillä. Jatkossa hoidonohjauksen arviointia voisi toteuttaa säännöllisesti. Raskausdiabeetikoiden mielestä raskausdiabeteksen hoidonohjausta voitaisiin kehittää lisäämällä keskusteluaikaa terveydenhoitajan kanssa. Raskausdiabeetikot halusivat keskustella lisää omista ravitsemustottumuksistaan ja niihin tarvittavista muutoksista. Ohjelehtisiä toivottiin myös lisää. Jatkotutkimushaasteena olisi mielenkiintoista verrata raskausdiabeetikoiden ja terveydenhoitajien kokemuksia hoidonohjauksen toteuttamisesta. Jatkotutkimuksena voisi selvittää, miten tämän opinnäytetyön tulosten pohjalta raskausdiabeetikoiden hoidonohjauksen kehittäminen vaikuttaisi uuden samanlaisen tutkimuksen tuloksiin. Olisi myös mielenkiintoista tutkia, millaisia kokemuksia raskausdiabeetikoilla on äitiyspoliklinikan ja diabeteshoitajan toteuttamasta raskausdiabeteksen hoidonohjauksesta.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201401091144
www.theseus.fi/bitstrea...Noora%20.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Satakunnan ammattikorkeakoulun Rauman toimipisteen 2010, 2011 ja 2012 aloittaneiden hoitotyön opiskelijoiden liikuntatottumuksia ja heidän kokemuksiaan liikuntakasvatuksesta. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, mitä opiskelijat tietävät liikunnasta ja liikuntasuosituksista. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla opiskeluterveydenhuoltoa voidaan kehittää liikuntakasvatuksen osalta. Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen. Tutkimusaineisto kerättiin huhti-kesäkuussa 2013 tätä tutkimusta varten tehdyllä kyselylomakkeella. Kyselylomake sisälsi strukturoituja ja avoimiakysymyksiä. Kyselyyn osallistuivat Satakunnan ammattikorkeakoulun Rauman toimipisteen 2010, 2011 ja 2012 aloittaneet hoitotyön opiskelijat, pois lukien aikuisopiskelijat (N=164). Kyselyyn vastasi 128 opiskelijaa, jolloin vastausprosentti oli 78. Kerätty tutkimusaineisto analysoitiin frekvensseiksi ja prosenteiksi Excel-taulukkolaskentaohjelmalla. Tulosten havainnollistamisessa käytettiin taulukoita ja kuvioita. Avoimet kysymykset analysoitiin sisällönerittelyllä ja tulokset esitettiin yhteenvetoina. Tutkimustulosten mukaan suurin osa opiskelijoista koki fyysisen kuntonsa hyväksi ja liikkui suositusten mukaan. Opiskelijat osallistuivat eniten urheiluseurojen ja liikuntakeskuksien järjestämään liikuntaan. Suosituimpia lajeja olivat kävely, juoksu, pyöräily ja kuntosaliharjoittelu. Liikuntaan motivoi eniten terveydestä huolehtiminen sekä hyvän kunnon ja toimintakyvyn ylläpitäminen. Liikunnan harrastamista haittasivat ajan ja rahan puute, eikä liikuntaa harrastettu mielellään yksin. Negatiivisia kokemuksia liikunnan harrastamisesta oli melkein viidesosalla. Tulosten mukaan tietoa liikunnasta oli saatu eniten Internetistä. Suurin osa opiskelijoista ei ollut saanut lainkaan tietoa opiskeluterveydenhoitajalta. Eniten tietoa oli saatu arki- ja hyötyliikunnasta ja liikuntasuosituksista. Lisää tietoa haluttiin saada kuntoliikunnasta. Tietotestin perusteella opiskelijoilla oli hyvät tai kiitettävät tiedot liikunnasta ja liikuntasuosituksista. Jatkotutkimushaastena olisi mielenkiintoista selvittää, miksi opiskelijat olivat kokeneet opiskeluterveydenhoitajan antaman tiedon saannin vähäisenä sekä millaista tietoa opiskelijat haluavat liikunnasta opiskeluterveydenhoitajalta.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205249720
www.theseus.fi/bitstrea...JaloTaru.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Opinnäytetyön aiheena oli potilaiden kokemukset haavan alipaineimuhoidosta kotikäytössä ja hoitoon liittyvästä ohjauksesta Satakunnan keskussairaalan kirurgian haavapoliklinikalla keväällä 2012. Tarkoituksena oli kartoittaa potilaiden kokemuksia sekä ohjaustapahtumista alipaineimuhoitonsa aikana, mahdollisista haavan alipaineimuhoidon ohjauksen kehittämistarpeista että omasta selviytymisestään kotona alipaineimulaitetta käyttäen. Opinnäytetyö on työelämälähtöinen ja se tehtiin Satakunnan keskussairaalassa sijaitsevan haavapoliklinikan käyttöön. Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui aikaisemmista tutkimuksista sekä lähdekirjallisuudesta. Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin potilasohjausta, alipaineimuhoitoa ja haavan etiologiaa. Opinnäytetyön aineisto kerättiin tätä opinnäytetyötä varten tehtyjen kyselylomakkeiden avulla lokakuun 2011 ja maaliskuun 2012 välisenä aikana niiltä potilailta, jotka olivat käyttäneet alipaineimulaitetta kotonaan ja saaneet sen käyttöön ohjausta Satakunnan keskussairaalan kirurgian haavapoliklinikalla. Kyselylomakkeita jaettiin potilaille kymmenen kappaletta, joista palautui kahdeksan kappaletta. Vastausprosentiksi muodostui 80 % kadon ollessa 20 %. Opinnäytetyön aineistosta tehtiin havainnollistavat taulukot. Tuloksia kuvailtiin myös sanallisesti. Tutkimustulosten perusteella suurin osa potilaista koki ohjauksen hyväksi ja yksilölliseksi. Kyselylomakkeessa potilailta kysyttiin myös parannusehdotuksia ohjauksen tai alipaineimuhoidon suhteen, ja suurin osa parannusehdotuksista koskikin laitetta eikä niinkään sen käyttöön liittyvää ohjausta. Tuloksista ilmeni, että ulkopaikkakunnilta tulevien potilaiden ohjaukseen ja hoidon aikaiseen kotona selviämiseen tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112015727
www.theseus.fi/bitstrea...en_Hannu.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Opinnäytetyössäni selvitin kokemuksia Rauman kaupungin lastensuojelussa toteutetusta ammatillisesta tukihenkilötoiminnasta. Selvitin, millaiseksi ammatillisen tukihenkilön työ on koettu ja onko tuen määrä ollut riittävää. Tarkoitus oli myös tutkia, onko kyseisellä tukimuodolla paikkansa Rauman kaupungin lastensuojelun palvelu-järjestelmässä. Lastensuojelulaki ohjaa sosiaalialan ammattilaisten työskentelyä. Se on kaiken toiminnan pohja, jonka perusteella rakentuu myös lastensuojelun palvelujärjestelmä. Ammatillinen tukihenkilötoiminta on osa tätä kokonaisuutta. Tutkimusmenetelmänä käytin kvalitatiivista tutkimusta. Haastattelut suoritettiin teemahaastatteluna ja kohderyhmänä oli sosiaalialan ammattilaiset sekä yhden perheen äiti ja nuori. Haastatteluiden avulla kerättiin konkreettista näkökulmaa ammatillisen tukihenkilön työstä. Haastattelut toteutettiin Rauman perhetukikeskuksessa sekä perheen kotona. Tutkimustulosten kautta voidaan todeta, että ammatillisen tukihenkilön työ on ollut tuloksellista ja sille on oma paikkansa palvelujärjestelmässä. Tutkimus osoitti, että vanhemmat ja perheet ovat yhdessä nuoren kanssa saaneet ammatillisen tukihenkilötyön kautta lisää voimavaroja ja he kokevat, että tuki on auttanut heitä heidän ongelmissaan. Tutkimuksen mukaan ammatillisen tukihenkilöntyölle on tarvetta ja se on hyvä lisä vanhemmille, joilla ei ole voimavaroja ja keinoja kasvattaa nuorta. Tutkimuksesta saadulla tiedolla voidaan kartoittaa, millainen tuki on ollut hyödyllistä ja oikein kohdennettua. Samalla voidaan kiinnittää huomiota niihin seikkoihin, jotka vielä vaativat kehittämistä.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302152355
www.theseus.fi/bitstrea...la_Miisa.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten terveydenhoitaja on tukenut keskenmenon kokenutta naista ja onko äitiysneuvola luonteva tuen tarjoaja. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää terveydenhoitajan sekä äitiysneuvolan valmiuksia olla keskenmenon kokeneen naisen tukijana. Tutkimuksen toteutustapa oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Aineiston keräämisen lähtökohtana oli tavoittaa naiset, jotka ovat kokeneet keskenmenon siinä vaiheessa, kun he jo ovat äitiysneuvolan asiakkaana. Aineisto kerättiin kahden Internet -sivuston kautta. Tutkimukseen osallistui 14 keskenmenon kokenutta naista. Aineistossa analysoitiin 13 naisen kertomus. Aineistonkeruumenetelmäksi valittiin narratiivinen lähestymistapa. Tutkimus osoitti, että terveydenhoitajan rooli keskenmenon jälkeen koettiin olemattomaksi, mutta roolia kuitenkin toivottiin. Kaikki tutkimukseen osallistuneet toivoivat tukea keskenmenon jälkeen. Tutkimukseen osallistuneet toivoivat yhteydenottoa erityisesti neuvolasta käsin tai kutsua neuvolaan. Terveydenhoitajalta toivottiin keskusteluaikaa ja emotionaalista sekä tiedollista tukea eli kuuntelemista, läsnäoloa, empaattisuutta, aitoutta, faktatiedon antoa, lohdutusta sekä tukemista sanoin ja käytännön ohjein. Kaikki vastaajat olivat samaa mieltä siitä, että keskenmenon kokeneiden naisten henkiseen jaksamiseen ja toipumiseen pitäisi kiinnittää huomiota. Jatkotutkimuksena voisi olla terveydenhoitajien osaamisen selvittäminen keskenmenon kokeneen kohtaamisessa. Mielenkiintoista olisi myös selvittää, millaisia ovat terveydenhoitajien kokemukset keskenmenon kokeneen asiakkaan kohtaamisesta ja keskenmenon käsittelystä asiakkaan seuraavassa raskaudessa. Kehittämisehdotuksena opinnäytetyöstä nousi ehdotus terveydenhoitajan järjestämästä vertaistukiryhmätoiminnasta keskenmenon kokeneille naisille.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105117301
www.theseus.fi/bitstrea...etoniemi.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Rauman sosiaali- ja terveysviraston muistipoliklinikan asiakkaiden kokemuksia muistipoliklinikan toiminnasta. Tarkoituksena oli myös selvittää, miten muistipoliklinikan asiakkaat mahdollisesti haluaisivat kehittää tai muuttaa saamiaan palveluita. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää Rauman kaupungin terveyskeskussairaalan muistipoliklinikalla toiminnan kehittämiseksi vastaamaan asiakkaiden tarpeita entistä paremmin. Tutkimukseen osallistui kuusi lievää muistisairautta sairastavaa muistipoliklinikan asiakasta, joilla oli useita käyntejä muistipoliklinikalla. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun avulla ja analysoitiin sisällönanalyysillä. Haastattelut tehtiin tutkimukseen osallistuvien kotona, jokaisen kanssa erikseen sovittuna aikana. Tutkimustulosten perusteella Rauman sosiaali- ja terveysviraston muistipoliklinikan asiakkaiden kokemukset muistipoliklinikan toiminnasta olivat pääosin positiivisia. Asiakkaat olivat tyytyväisiä muistipoliklinikan henkilökuntaan ja henkilökunnan toimintaan. Tiedon saannissa oli haastateltavien mielestä puutteita. He toivoivat saavansa enemmän tietoa muistisairauksista ja sairauden vaikutuksesta elämään. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että muistipoliklinikkakäynneistä on ollut suurimmalle osalle asiakkaista hyötyä. Kaikki tutkimukseen osallistuneet eivät ymmärtäneet muistipoliklinikkakäyntien tarkoitusta eivätkä kokeneet saaneensa vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin. Puolet tutkimukseen osallistuneista koki, että he olivat voineet vapaasti kertoa omia näkemyksiään ja kokemuksiaan muistipoliklinikan henkilökunnalle. Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista tutkia muistisairaiden kokemuksia sairauden vaikutuksista heidän arkielämäänsä. Mielenkiintoista olisi kartoittaa myös muistisairaiden omaisten kokemuksia muistipoliklinikan toiminnasta ja verrata tuloksia muistisairaiden kokemuksiin.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204184660
www.theseus.fi/bitstrea..._Martina.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää minkälaisia kokemuksia ikääntyvillä mielenterveyskuntoutujilla sekä mielenterveyskuntoutujien ikääntyneillä omaisilla on Rauman Hyvän Mielen Talossa järjestettävästä sosiaalisesta mielenterveyskuntoutusta. Tavoitteena oli saada selville minkälaista kuntoutusta ikääntyneet mielenterveyskuntoutujat sekä omaiset kaipaavat. Tukimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla neljää Hyvän Mielen Talon ikääntynyttä jäsentä, joista kaksi olivat itse myös mielenterveyskuntoutujien omaisia. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistruksturoitua teemahaastattelua. Tutkimusaineisto kerättiin talven 2012 aikana. Kutsu haastatteluun lähetettiin yhteensä kuudelletoista Hyvän Mielen Talon jäsenelle, paikalle haastatteluun saapui neljä jäsentä. Tutkimustulokset osoittivat ikääntyneiden mielenterveyskuntoutujien olevan erittäin tyytyväisiä Hyvän Mielen Talon toimintaan. Haastateltavilla oli kokemuksia siitä, etteivät he tarvinneet niin paljon psykiatrisen sairaanhoitajan tai lääkärin tapaamisia käydessään Hyvän Mielen Talolla. Kuntoutumista edistäviksi tekijöiksi mainittiin perheen tuki, vapaaehtoistyö, vertaistuki, yhteisöllisyys ja hyvät elintavat. Kuntoutumista hidastaviksi tekijöiksi mainittiin perheen kuormittavat tekijät ja omien voimien yliarvointi. Ikääntyneet mielenterveyskuntoutujat olivat mielissään saadessaan työskennellä Hyvän Mielen Talolla, vaikka korostivat, että liika työ ei edistä enää kuntoutumista. Talolla järjestettävät ryhmät ja retket koettiin hyödyllisenä ja hyvinä. Hyvän Mielen Talon toiminnanjohtajan kuntoutujat kokivat olevan luotettava ja turvallinen henkilö, jolle puhua asioista. Ne kuntoutujat, jotka olivat myös itse mielenterveyskuntoutujan omaisia, korostivat omaisten ja läheisten mukana olon olevan tärkeää. Ikääntyneet mielenterveyskuntoutujat toivoivat Hyvän Mielen Talolta useimmin ruokailumahdollisuutta, ettei suuria muutoksia toimintaan tulisi sekä sitä, että ryhmien koot pidettäisiin tarpeeksi pieninä. Tällä tutkimuksella on merkitystä ikääntyneiden mielenterveyskuntoutujien kuntoutumisen kehittämiseksi. Tutkimuksesta saatiin tietoa ikääntyneiden mielenterveyskuntoutujien sekä ikääntyneiden omaisten kokemuksista mielenterveyskuntoutuksesta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää Rauman Hyvän Mielen Talon sosiaalista mielenterveyskuntoutusta kehitettäessä. Tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä kaikkiin sosiaaliseen mielenterveyskuntoukseen keskittyviin avohoidon toimipisteisiin, sillä haastateltu joukko jäi pieneksi.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204255075
www.theseus.fi/bitstrea...stoHilma.pdf (Satakunnan ammattikorkeakoulu - Theseus)
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää äitiysneuvolassa työskentelevien terveydenhoitajien kokemuksia seksuaalisuuden puheeksi ottamisesta asiakkaiden kanssa. Tarkoituksena oli myös selvittää terveydenhoitajien kokemuksia seksuaalineuvonnan antamisesta äitiysneuvolan asiakkaille. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää kehittämistarpeita äitiysneuvolan seksuaalineuvonnan antamiselle sekä tuottaa tietoa, jonka avulla seksuaalineuvontaa voidaan kehittää. Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisella menetelmällä. Opinnäytetyön aineisto kerättiin avoimia kysymyksiä sisältävällä lomakkeella. Lomakkeeseen vastasivat Rauman ja Eurajoen äitiysneuvolan terveydenhoitajat. Äitiysneuvoloihin vietiin lomakkeita yhteensä 12, joista takaisin palautui 10. Aineiston keruu suoritettiin touko-elokuussa 2011. Kysymykset analysoitiin kevään 2012 aikana sisällönanalyysinä, jossa lähestymistapana käytettiin induktiivista eli aineistolähtöistä menetelmää. Tutkimuksen tulosten mukaan lähes kaikki terveydenhoitajat kokevat asiakkailla olevan seksuaalineuvonnan tarvetta, vaikkakin tarpeiden määrä saattaa vaihdella yksilöllisesti. Terveydenhoitajien kokemukset seksuaalisuuteen liittyvien asioiden puheeksi ottamisesta ovat myönteisiä, suurin osa vastanneista piti sitä täysin luonnollisena. Terveydenhoitajat käsittelivät asiakkaiden kanssa monia erilaisia asioita, kuten ehkäisyä ja yhdynnän vaikutusta sikiöön. Osa terveydenhoitajista huomasi myös isien seksuaalineuvonnan tarpeet. Terveydenhoitajien mukaan aloite keskustelulle saa tulla sekä terveydenhoitajalta että asiakkaalta. Aiheen herkkyys ja arkuus jakoi vastauksia siitä, keneltä aloitteen tulisi tulla. Seksuaalisuuteen liittyvien asioiden puheeksi ottamista edistäviksi tekijöiksi nousivat hoitajan koulutus, kokemus ja oma ammattitaito, luottamuksellinen hoitosuhde, koulutukset sekä erilaiset kirjalliset materiaalit. Estävinä tekijöinä koettiin asiakkaan arkuus, uskonto, parisuhdetilanne sekä terveydenhoitajien työssään kokema kiire. Terveydenhoitajien kokemukset seksuaalineuvonnan antamisesta olivat hyviä. Terveydenhoitajat kokivat, että asiakkailla on halu keskustella asiasta ja tarpeen tullen heillä on valmiudet ja mahdollisuudet ohjata asiakkaat myös eteenpäin, jos oma ammattitaito ei riitä. Suosituimmaksi välineeksi seksuaalineuvonnan antamisessa nousivat erilaiset esitteet, joiden kautta keskustelua pystyttiin aloittamaan. Kehittämisajatuksena esille nousivat työkokemuksen kartoittaminen, uudet esitteet sekä koulutukset.
Unga ingenjörers psykologiska kontrakt inom teknologi-industrin : en tematisk analys av drivkrafter, relationer och framtidsvisioner Näytä tarkat tiedot
Psykologinen sopimus on kuvattu organisaation muokkaamina yksilön käsityksinä molemminpuolisista veloitteista joita yksilön ja organisaation välillä vallitsevat. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli syventää nuorten insinöörien psykologisen sopimuksen ymmärtämistä. Psykologista sopimusta teollisuusyrityksissä on Suomessa varsin vähän tutkittu. Tämä laadullinen tutkimus tehtiin haastattelemalla kahtakymmentä nuorta insinööria, kymmentä heidän esimiehistään sekä neljää HR-johtajaa neljässä isossa energia-alan teollisuusyrityksessä. Aineisto analysoitiin temaattisen analyysin menetelmällä. Kun haastattelut pohjautuivat avoimiin keskusteluteemoihin, aineistosta hahmottuivat nuorten käsitykset asiasta eikä pelkästään heidän käsityksensä siitä mitkä sopimuksen komponentit olivat täyttyneet (Low med flera 2016). Tutkimus osoitti että nuoret insinöörit kaipaavat vapautta, valmentavaa ja kannustavaa johtajuutta, vaihtelevia tehtäviä sekä kehitysmahdollisuuksia. Tutkimuksessa psykologinen sopimus näyttäytyy hyvin epämääräisenä. Nuoret pystyivät hyvin kuvaamaan omia odotuksiaan työnantajaa kohtaan, mutta olivat lähes kykenemättömiä kertomaan mitä työnantaja heiltä odotti. Psykologisen sopimuksen käsitettä on loppukeskustelussa ehdotettu hieman laajennettavaksi. Ett psykologiskt kontrakt har beskrivits som individuella föreställningar, formade av organisationen, gällande villkoren i den överenskommelse som finns mellan en individ och deras organisation. Syftet med studien var att skapa en bättre förståelse för unga ingenjörers uppfattningar om sitt psykologiska kontrakt. Få studier om psykologiska kontrakt har gjorts inom en industriell kontext i Finland. Den kvalitativa studien gjordes genom att intervjua tjugo unga ingenjörer, tio förmän och fyra HR-direktörer i fyra större industriföretag inom energisektorn. Materialet analyserades med hjälp av en tematisk innehållsanalys. Metoden med öppna diskussionsteman gav en bild av de unga ingenjörernas uppfattningar, snarare än att visa vilka komponenter av det psykologiska kontraktet som upplevdes uppfyllda (Low med flera 2016). Resultatet visar att de unga ingenjörerna önskar frihet, en coachande och stödande ledarstil, omväxlande uppgifter och utvecklingsmöjligheter. Studien tyder på ett mycket odefinierat och diffust psykologiskt kontrakt bland dessa unga ingenjörer. De kunde mycket väl beskriva sina egna förväntningar på arbetsgivaren, men nästan inte alls sin uppfattning om arbetsgivarens förväntningar. Upplevda förpliktelser lyser med sin frånvaro. I slutdiskussionen föreslås en breddning av det psykologiska kontraktet.
www.urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201201181006
https://lauda.ulapland.fi/bitstrea...0%282%29.pdf (Lapin yliopisto - Lauda)
The purpose of this research is to create a picture of war experiences and survival from the crises of war in 1939-1945 described by lottas, who were members of Lotta Svärd, a Finnish voluntary auxiliary paramilitary organization for women. The roots of Lotta Svärd –organization originate in the Finnish Civil War of 1918 as the purpose was to support White Guards. The organization was established in 1921 and it became the world’s largest women’s defense organization in relation to the population of Finland during the Winter War and Finno-Russo War. Its main tasks were to support national defense and army. Lottas had to follow strict rules of behavior, the lotta’s vow and golden words. The attitude toward lottas has been conflicting and slanderous which also occurred in lottas’ interviews. The questions of how people handled the everyday life at war, what made people cope, and where they found strength in the tribulations of war, are at the core of this research. The principal data of this research comprises 25 interviews with lottas of home front and front carried out across Finland. The data was complemented by other memory data as well as archival documents, literature, magazines, and photos that concern lotta and war history. Lottas’ interviews were executed as open interviews in 2007-2011. At the interview moment, lottas were between 83 and 93 years old. Many of the lottas who served in the Winter War (30 November 1939–13 March 1940), Finno-Russo War (aka Continuation War) (25 June 1941–19 September 1944), and Lapland War (15 September 1944–27 April 1945) were quite young during the war, under-20-year-olds. Their young age has posed a real challenge for the survival at war. The research was implemented through a micro-historical-narrative method. Lottas’ spoken and written stories are strongly narrative by nature and their meaning is emphasized together with the traumatic experiences. On one hand, micro-historical approach makes the everyday details of the war operations visible as well as lottas’ coping methods and strengths. Thus, an understanding about the war and its experiential history is provided. Furthermore through those stories, an understanding about the fact that war concerns everyone and that everyone’s experience on it is valuable in order to draw a collective overall picture. On the other hand, memories, interpreting them and reaching the past, and writing about other people’s life are ethically challenging. The results show that despite the traumas and losses, life at war does not appear hopeless in the light of lottas’ experiences but war experienced by lottas involved plenty of moments of joy and delight, wisdom and warmth. Various ways of making the everyday life lighter brought refreshing change in lottas’ life. In addition, the sense of togetherness and mutual care, humor and goofing around helped tolerating demanding circumstances and cope with losses. The asymmetry of the light and shadow of war, joy and sorrow, good and bad are highlighted in lottas’ narration. The war became a significant and unforgettable phase of life for lottas; it can first and foremost be considered the phase of growth and change in their life span. Research on lottas’ coping at war will make possible to understand and promote individual people’ coping not only during societal crises but personal crises that belong to the normal course of life. The thought and knowledge that people have survived from the traumatic experiences of war are hoped to shed light and bring comfort and trust that eventually life is more powerful than death. Highlighting and studying lottas’ experiences are especially important now because it is still possible to get lottas tell about their individual experiences. War scars for life everyone who has experienced it but, by the same token, it changes and constructs the identity of the whole nation.
Elämäni oivallus : kuinka toivuin aivohalvauksesta Näytä tarkat tiedot
Vuodet muistisairaan läheisen rinnalla Näytä tarkat tiedot
Luokanopettajaksi opiskelevien persoonallisesti merkittävät oppimiskokemukset Näytä tarkat tiedot
https://rannikonpuolustaja.fi/lehtiarkisto/ (Kansalliskirjasto - Arto)