Hakutulokset
- Näytetään 1 - 50 / 7 181
- Siirry seuraavalle sivulle
www.urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3370-5
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstrea...0-3370-5.pdf (Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto)
Tasa-arvobarometrin avulla kartoitetaan sukupuolten tasa-arvoon liittyviä mielipiteitä, asenteita ja kokemuksia yhteiskunnassa eri alueilla ja ihmisten arjessa. Se mittaa tasa-arvon kehitystä eri alueilla ja tukee tasa-arvopolitiikan arviointia. Tasa-arvobarometri 2012 tarjoaa ainutlaatuista seurantatietoa tasa-arvotilanteen kehityksestä Suomessa. Se mittaa tasa-arvoon liittyvien mielipiteiden ja asenteiden muutoksia ja sekä sitä, millaisina naisten ja miesten asema ja tehtävät yhteiskunnassa on nähty viimeisten 14 vuoden aikana. Muita keskeisiä teemoja ovat työelämän tasa-arvo, työn ja perheen yhteensovittaminen, kotitöiden vastuunjako lapsiperheissä sekä seksuaalisen häirinnän kokemukset. Barometri kartoittaa mm. sitä, miten eri sektorien työpaikoilla suhtaudutaan perhevapaille jäämiseen ja millaisia sukupuoleen liittyviä haittoja naiset ja miehet kokevat työelämässä, opiskelijoina tai yrittäjinä. Tasa-arvobarometrejä on julkaistu vuodesta 1998 alkaen kolmen-neljän vuoden välein. Vuoden 2012 barometri on sarjassaan viides. Aineisto on kerätty puhelinhaastatteluin 15 74-vuotiailta Suomessa asuvilta henkilöiltä.
www.urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3401-6
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstrea...0-3401-6.pdf (Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto)
Jämställdhetsbarometern kartlägger åsikter, attityder och erfarenheter med anknytning till jämställdhet inom olika områden i samhället och i människornas vardag. Den följer hur jämställdheten utvecklas och stöder sålunda utvärdering av jämställdhetspolitiken. Jämställdhetsbarometern 2012 klargör förändringar i åsikter och attityder som anknyter till jämställdhet samt hur kvinnornas och männens ställning och uppgifter i samhället har setts under de senaste 14 åren. Centrala teman är jämställdhet i arbetslivet, förenande av arbete och familjeliv, ansvarsfördelning vid hemarbetet i barnfamiljer samt erfarenheter av sexuella trakasserier. Barometern kartlägger också attityderna till att ta ut familjeledigheter på arbetsplatserna och vilka olägenheter kvinnor och män upplever som anställda i arbetslivet, som studerande eller företagare. Jämställdhetsbarometrar har getts ut sedan 1998 med tre fyra års mellanrum. Barometern 2012 är den femte i ordningen. Materialet har samlats med hjälp av telefonintervjuer med personer i 15 74 års ålder som bor i Finland.
Sotilaan päiväkirja : kuinka rauhanturvaaminen muuttui kriisinhallinnaksi Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:NBN:fi:ula-2011611139
https://lauda.ulapland.fi/bitstrea..._ActaE69.pdf (Lapin yliopisto - Lauda)
This thesis is focused on the analysis of the representations of social support by families raising children with severe disabilities. The family situation is perceived as uncertain with problems occurring when dealing with them requiring social support from external resources. The understanding of social support is conceptualized by House (1981, cited in Peterson et al., 2009) and Tardy (1985, cited in Malecki and Demaray 2002, 1) who divide its content into emotional concern, instrumental aid, information, and appraisal. The concept of social support is used as unified in the defi ning of support from external resources. The main external resources are held to be the medical, social and educational systems, as defi ned in the Law of Social Integration of Disabled People (2005) of the Republic of Lithuania. Dolphin Assisted Therapy was engaged as a system taking a window place for analysing social support on a legitimized social support basis. The thesis focuses on investigations into representations by families of social support during stressful periods of their lives, when social support acts as a stress-buffer. Therefore, external resources are seen as reducing the negative eff ects of the causes of stress. Fisek et al. (1991, cited in Bonito, 2007) puts forward the idea that the evaluation of social support is based on the personal perception of conceived competence. This approach gives the meaning of representations as subjective perceptions by families in the analysis of their belief that social support will be available during stressful periods of their lives and when stress did occur how it was handled by external resources. Representations of social support by ten families raising children with severe cerebral palsy were analysed. Research was focused in particular on gathering data on the historical approach to families. Interviews encompassed representations by families of social support from registering their child for Dolphin Assisted Therapy to the coming of their perceived projection of the future. Social work is perceived as mediating in external resources. Applied Scandinavian activity theory allowed the reconstructing of Engerström’s (2007) schema for revealing the position of the social worker in a Lithuanian context due to the representations by families.
Monikasvoinen Suomi : venäläisten mielikuvia Suomesta ja suomalaisista Näytä tarkat tiedot
Vastademokratia : politiikka epäluulon aikakaudella Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504227227
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstrea...lv200523.pdf (Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto)
Mieti vielä : uudelleen ajattelemisen taito Näytä tarkat tiedot
Essays on Post-Compulsory Education Attainment in Finland Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:ISBN:978-952-60-6799-5
https://aaltodoc.aalto.fi:443/bitstrea...26067995.pdf (Aalto-yliopisto - Aaltodoc)
Tämä väitöskirja muodostuu kolmesta toisiaan täydentävästä tutkimuksesta, joissa tarkastellaan toisen asteen tutkinnon suorittamiseen vaikuttavia tekijöitä. Analyysissä keskitytään siihen, miten erilaiset rajoitteet koulutuksen saatavuudessa vaikuttavat peruskoulun jälkeisen koulutuksen kysyntään ja suorittamiseen. Tutkimusaineisto perustuu pääosin Tilastokeskuksen rekisteriaineistoista ja se koostuu neljästä kohortista peruskoulun pättäviä opiskelijoita vuosilta 2000–2003. Aineistossa seurataan useiden vuosien ajan, aina vuoteen 2012 asti, näiden nuorten koulutukseen hakeutumista ja opinnoissa etenemistä. Essee 1 tuottaa kuvailevaa tietoa toisen asteen tutkinnon suorittamiseen vaikuttavista tekijöistä. Tulokset vahvistavat aikaisemman kirjallisuuden näkemystä siitä, että yksilöiden aikaisemmalla koulumenestyksellä sekä vanhempien taustaominaisuuksilla on tärkeä rooli peruskoulun jälkeisen tutkinnon suorittamiselle. Tutkimus löytää myös huomattavia eroja koulutuksen alueellisten tarjontarajoitteiden ja tutkinnon suorittamisen välisissä yhteyksissä riippuen siitä, minkä koulutusalan tarjonnassa rajoitteita esiintyy. Lisäksi tutkimuksessa todetaan, että välittömästi peruskoulun päättymisen jälkeen tehdyillä koulutuspäätöksillä on suuri merkitys yksilöiden valmistumiselle. Toisen asteen koulutuspaikat allokoidaan Suomessa keskitetyn yhteisvalinnan kautta. Väitöskirjan kaksi viimeistä esseetä hyödyntävät sisäänpääsyrajojen muodostamia epäjatkuvuuksia sisäänpääsytodennäköisyydessä. Regressioepäjatkuvuus lähestymistavan avulla tarkastellaan sitä, miten toisen asteen valinnassa menestyminen vaikuttaa opintojen etenemiseen. Noin neljä prosenttia niistä peruskoulusta valmistuvista yksilöistä, jotka osallistuvat toisen asteen yhteishakuun, jäävät kokonaan ilman koulutuspaikkaa. Essee 2 osoittaa, että koulutuksen ulkopuolelle jääminen heikentää yksilön todennäköisyyttä suorittaa peruskoulun jälkeinen tutkinto lähes 10 prosenttiyksikköä. Tämä vastaa noin 15 prosenttia ilman paikkaa jäävien suorittamistodennäköisyydestä. Koulutuksen ulkopuolellle jääminen aiheuttaa tämän lisäksi huomattavaa viivettä toisen asteen suorittamisen ajoittumiseen. Essee 3 näyttää, että myös sillä, tuleeko yksilö valituksi korkeimpaan vai alemmaksi sijoitettuun hakutoiveeseen on merkitystä koulutusprosessin onnistumiselle. Ensimmäiseen toiveeseen pääsy parantaa tutkinnon suorittamisentodennäköisyyttä noin neljällä prosenttiyksiköllä.
www.urn.fi/URN:ISBN:978-952-488-348-1
https://aaltodoc.aalto.fi:443/bitstrea...3/1/a353.pdf (Aalto-yliopisto - Aaltodoc)
Tämä tutkimus käsittelee strategiaviestintää, joka on osa strategian toteuttamisen (strategy implementation) kokonaisuutta. Strategiaviestintä on yrityksen johdolta henkilöstölle liikkuvaa viestintää, jossa kerrotaan strategian sisällöstä sekä niistä strategian toteuttamisen toimenpiteistä, joita strategian toteuttaminen henkilöstöltä vaatii. Perinteisesti strategiaviestintää on tutkittu yritysjohdon näkökulmasta. Näissä tutkimuksissa strategiaviestinnän vastaanottaja näyttäytyy passiivisena toimijana, jonka oletetaan ymmärtävän viestin sisältö kerralla ja sisällön vaikuttavan halutulla tavalla vastaanottajan tietoihin ja käyttäytymiseen. Strategiaviestintä on kuitenkin moniulotteinen vuorovaikutustilanne, joka harvoin toteutuu edellä kuvatun suoraviivaisesti. Siksi tässä tutkimuksessa strategiaviestintää tarkastellaan yrityksen henkilöstön näkökulmasta ja viestinnän vastaanottajat nähdään aktiivisina yksilöinä, jotka muodostavat merkityksiä viestinnän sisällöstä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä strategiaviestinnän vastaanottamisesta ja sen merkityksestä strategian toteuttamiselle. Tutkimus vastaa kysymyksiin: 1) Minkälaisia strategiaviestinnän vastaanottokäytäntöjä ja tulkintakehyksiä voidaan tunnistaa operatiivisen henkilöstön vastaanottokäyttäytymisessä? 2) Miten vastaanottokäytännöt ja tulkintakehykset edistävät tai estävät strategiaviestinnän merkityksellistämistä ja sitä kautta strategian toteuttamista organisaatiossa? Tutkimusta ohjaa strategia käytäntönä -tutkimussuuntaus (strategy-as-practice), jossa aihetta tarkastellaan sosiaalisena ilmiönä. Kiinnostuksen kohteena ovat ne vastaanottajien toteuttamat vastaanottokäytännöt, joita he toteuttavat kohdatessaan strategiaviestintää. Tarkastellakseen henkilöstöä strategiaviestinnän yleisönä, tutkimus hyödyntää yleisötutkimuksen mediaetnografista lähestymistapaa. Tutkimusaineisto muodostuu ryhmäkeskusteluista sekä tausta-aineistosta, joka koostuu kirjallisista materiaaleista, havainnoinnista ja haastatteluista. Tutkimuksessa on tunnistettu neljä vastaanottokäytäntöä, jotka on kytketty erilaisiin tulkintakehyksiin (Goffman 1974). Tulkintakehyksen kautta vastaanottaja kytkee itsensä vastaanottotilanteeseen, mikä vaikuttaa viestin tulkintaan. Näin tutkimus tekee näkyväksi niitä kontekstuaalisia tekijöitä, jotka vaikuttavat strategiaviestinnän vastaanottamiseen sekä edelleen strategian toteuttamiseen. Tulkintakehysten avulla tutkimus osoittaa myös strategiaviestinnän vastaanottamista edistäviä sekä sitä estäviä tekijöitä. Hyödyntämällä strategia käytäntönä -tutkimussuuntausta ja mediaetnografista lähestymistapaa strategian toteuttamisen tutkimuksessa, tämä tutkimus muodostaa viitekehyksen, joka tarkastelee henkilöstöä aktiivisena strategiaviestinnän vastaanottajana sekä merkitysten muodostajana ja sosiaalisena toimijana. Viitekehys siirtää huomion viestistä ja viestintäprosessista viestin tulkintaan ja tulkintatilanteeseen sekä sosiaalisen ympäristön muodostamaan kontekstiin. Näin tutkimus avaa uuden näkökulman strategiaviestintään ja kyseenalaistaa totuttuja tapoja ajatella strategiaviestinnän toteuttamista.
www.urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1693-8
https://trepo.tuni.fi/bitstrea...3-1693-8.pdf (Tampereen yliopisto - Trepo)
Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli kuvata päivystyspoliklinikan hoitohenkilökunnan asenteita, osaamista ja osaamisen tärkeyttä alkoholista päihtyneiden potilaiden hoidossa. Tutkimus oli osa hanketta, jossa hoitohenkilökunnan asenteiden ja osaamisen lisäksi on tutkittu alkoholista päihtyneiden potilaiden hoidon laatua päivystyksessä. Tutkimus toteutettiin neljässä vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa integroidulla kirjallisuuskatsauksella kuvattiin päivystyksen hoitohenkilökunnan asenteita ja osaamista päihtyneiden potilaiden hoidossa sekä siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Aineisto kerättiin vuosilta 2000–2015 neljästä tietokannasta ja manuaalisella haulla. Aineiston valinnan ja laadunarvioinnin jälkeen aineisto (n=9) analysoitiin sisällönanalyysillä. Toisessa vaiheessa kuvailtiin päivystyksen hoitohenkilökunnan kokemuksia alkoholista päihtyneiden potilaiden hoitoon liittyvistä asenteista ja osaamisesta. Aineisto kerättiin teemahaastattelemalla yhden keskussairaalan päivystyksen hoitohenkilökuntaa (n=6). Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Kolmannessa vaiheessa kuvattiin suomalaisen yliopisto- ja keskussairaaloiden päivystyksen hoitohenkilökunnan (N=1220, n=252) arviota alkoholista päihtyneiden potilaiden hoitoon liittyvän osaamisen tärkeydestä ja taustatekijöiden yhteyttä siihen. Aineisto kerättiin tämän tutkimushankkeen tutkijoiden kehittämällä kyselylomakkeella ja analysoitiin tilastollisilla menetelmillä. Neljännessä vaiheessa kuvailtiin päivystyksen hoitohenkilökunnalle kehitettyyn verkkokoulutukseen osallistuneiden hoitajien (n=17) kokemuksia alkoholista päihtyneen potilaan hoitoon liittyvistä asenteista ja osaamisesta koulutuksen yhteydessä kirjoitetuilla esseillä. Verkkokoulutuksen tarkoituksena oli vahvistaa päivystyksen hoitohenkilökunnan asenteita ja osaamista alkoholista päihtyneiden potilaiden hoidossa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Kirjallisuuskatsauksen mukaan päihtyneiden potilaiden saamaan hoitoon ja kohteluun päivystyksessä vaikuttavat sekä potilas, henkilökunta että hoitoympäristö. Asenteet päihtyneitä potilaita kohtaan olivat pääosin positiiviset ja neutraalit, mutta negatiivista asennoitumista ilmeni suvaitsemattomuutena ja leimaamisena. Potilaan käyttäytymisen häiriöillä, epäkunnioittavalla asenteella, heikentyneellä yhteistyökyvyllä ja sitoutumattomuudella ottaa vastaan hoitoa on merkitystä hoitohenkilökunnan asenteisiin. Nämä potilaat vievät paljon resurssia ja henkilökuntaresurssien vähyys oli merkittävä este potilaan päihdeongelman huomioimiseen ja hoidon tarjoamiseen. Suurella osalla hoitohenkilökunnasta oli puutteita osaamisessa. Heillä ei ollut tietoa siitä, miten puuttua potilaan alkoholin käyttöön. Jos puuttumisen välineitä oli hoitohenkilökunnalle tarjottu, niiden käyttöön ei välttämättä sitouduttu. Alkoholin riskikäyttöön liittyvään mini-interventioon päivystyksessä työskentelevä hoitohenkilökunta oli saanut koulutusta hyvin vähän. Koulutuksen avulla oli todettu voitavan edistää päihtyneiden potilaiden terveysongelmien tunnistamista ja hoitoa. Haastattelututkimuksessa muodostettiin viisi pääluokkaa: alkoholin käytön puheeksiottaminen, turvallisuusosaaminen, tiimityöosaaminen, jatkohoidon järjestämisen osaaminen sekä hoitohenkilökunnan asenteet ja eettisyys potilaan hoidossa. Alkoholin käytöstä kysyminen samoin kuin seulontatyökalun käyttö vaihtelivat. Haastateltavat korostivat kykyä ennakoida väkivallan riskiä sekä varmistaa työympäristön turvallisuus. Potilaan aiheuttamien negatiivisten tunteiden säätelykyvyllä oli merkitystä asennoitumiseen sekä potilaan käyttäytymishäiriöillä ja potilaan sitoutumisella hoitoon. Huolimatta kielteisistä asenteista potilaita kohtaan, hoitohenkilökunta piti tärkeänä potilaiden hoidon eettisyyden varmistamisen. Haastateltavat korostivat, että alkoholista päihtyneet potilaat on kohdattava syyllistämättä, ja heillä on oikeus samaan hoitoon kuin muilla potilailla päivystyksessä. Luottamus on avainasemassa potilaan ja hoitajan yhteistyössä. Alkoholista päihtyneen potilaan hoidon osaamisen tärkeyttä kuvaavassa tutkimuksessa pidettiin tärkeimpänä turvallisuusosaamista, mutta myös vuorovaikutusosaamista, eettistä osaamista, ohjaus- ja neuvontaosaamista, jatkohoito-osaamista ja tiimi/työryhmä- ja verkostotyön osaamista pidetiin ainakin jonkin verran tärkeänä. Verkkokoulutuksen yhteydessä kirjoitettujen esseiden analysoinnin perusteella muodostettiin kolme pääluokkaa: hoitajan sitoutumisen puute alkoholista päihtyneen potilaan hoitoon, hoitajan sitoutuminen alkoholista päihtyneen potilaan hoitoon ja interventiomenetelmien osaaminen. Osallistujat epäilivät alkoholista päihtyneiden potilaiden hoidon kannattavuutta ja tehokkuutta. Hoitohenkilökunta koki turhautumista potilaaseen, luottamuksen ja motivaation puutetta hoitaa alkoholista päihtynyttä potilasta. Myös potilaan herättämillä negatiivisilla tunteilla oli merkitystä asennoitumiseen alkoholista päihtynyttä potilasta kohtaan. Hoitohenkilökunnalta puuttui uskoa siihen, että tätä potilasryhmää voidaan auttaa terveydenhuollon keinoin. Toisaalta hoitajat ovat kokeneet tärkeänä alkoholista päihtyneen potilaan kunnioittamisen ja samanarvoisen kohtelun muiden potilaiden kanssa. Tutkimuksessa nousi esille tarve yhteisistä pelisäännöistä ja näyttöön perustuvasta tiedosta alkoholin käytön puheeksiottamisessa. Mini-interventiosta ja motivoivasta haastattelusta kaivattiin lisää koulutusta. Varhainen puuttuminen alkoholin riskikäyttöön nähtiin keinona ehkäistä päihteiden väärinkäyttöä. Tämä tutkimus tuo lisää tietoa päivystyksen hoitohenkilökunnan alkoholista päihtyneiden potilaiden hoitoon liittyvistä asenteista ja osaamisesta. Hoitotyön johtamisen kannalta tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa ja kehitettäessä toimintamalleja, joilla varmistetaan ja seurataan yhteisten käytäntöjen toteutumista. Hoitotyön koulutukselle tutkimus tarjoaa ymmärrystä alkoholista päihtyneen potilaan hoitoon asenteiden ja osaamisen näkökulmasta.
Health Care Professionals’ Knowledge and Attitudes Regarding Patient Safety and Skills for Safe Patient Care Näytä tarkat tiedot
www.urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0136-1
https://trepo.tuni.fi/bitstrea...3-0136-1.pdf (Tampereen yliopisto - Trepo)
Tämän tutkimuksen kokonaistarkoituksena oli kuvata terveydenhuoltohenkilöstön potilasturvallisuutta koskevaa tietoa, asenteita ja taitoja ja selittää niiden yhteyksiä. Tavoitteena oli tunnistaa tämänhetkinen tieto ja miten tieto, asenteet ja taidot ovat yhteydessä, jotta meillä olisi syvällinen perusta parantaa terveydenhuoltohenkilöstön potilasturvallisuutta koskevia tietoja, asenteita ja taitoja. Koko tutkimusprosessi kesti 2012 - 2015 ja se oli kaksivaiheinen. Vaiheena I oli laadullinen systemaattinen kirjallisuuskatsaus pohjautuen 18 artikkeliin, joissa tarkasteltiin terveydenhuoltohenkilöstön tietoa, asenteita ja taitoja potilasturvallisuudesta. Vaiheessa II tehtiin määrällinen kuvaileva empiirinen poikkileikkaustutkimus kolmessa alueellisessa sairaalassa Liettuassa. Tutkimus koski koko terveydenhuoltohenkilöstöä (n=1082) joka työskenteli aikuispotilaiden kanssa. Yleisesti todeten, terveydenhuoltohenkilöstöllä oli matala tiedontaso potilasturvallisuudesta, mutta henkilöillä oli positiiviset asenteet ja he ovat kompetentteja potilasturvallisuutta koskevilta taidoiltaan. Terveydenhuoltohenkilöstön potilasturvallisuutta koskeva tieto, asenteet ja taidot osoittivat olevan positiivisesti tai negatiivisesti yhteydessä taustamuuttujiin, kuten koulutukseen, työskentelyn pituuteen omalla erityisalueella tai työskentelyn pituuteen ylipäätään ja potilasturvallisuutta koskevaan tietoon, mikä oli saatu joko ammatillisen tai täydennyskoulutuksen aikana. Myös tilastollisesti merkitseviä eroja oli terveydenhuoltohenkilöstön tiedoissa, asenteissa ja taidoissa potilasturvallisuudesta ammattiryhmittäin, sairaaloittain ja osastoittain tarkastellen ja myös yhteydessä viimeisen vuoden aikana raportoituihin potilasturvallisuutta koskeviin haittatapahtumiin. Empiirisen tutkimuksen tulosten mukaan terveydenhuoltohenkilöstön potilasturvallisuutta koskeva tieto oli positiivisesti yhteydessä kaikkiin tässä arvioinnissa olleisiin asenteiden ja taitojen osa-alueisiin, joten tutkimukselle asetettu hypoteesi sai vahvistusta. Tämän tutkimuksen päätelmät kohdentuvat käytäntöön, johtamiseen, koulutukseen ja tutkimukseen. Tutkimustulosten perusteella on ilmeistä, että jotkut parannukset ovat tarpeen ja tutkijoiden, sairaalan johtajien, lääkäreiden, sairaanhoitajien ja lähihoitajien tulisi kaikkien olla mukana kehittämässä tätä tärkeää aluetta, potilasturvallisuutta. Erityisesti potilasturvallisuutta koskevia taitoja ja tietoja olisi parannettava ammatillisen koulutuksen avulla. Nykyiset opetussuunnitelmat olisi tarpeen arvioida ja sisällyttää potilasturvallisuutta koskevat aiheet tarvittaessa. Sekä ammatillisessa että täydennyskoulutuksessa toimivien opettajien tulisi keskittyä opettamaan näyttöön pohjautuvaa käytäntöä ja moniammatillisuutta, jotta kehitetään terveydenhuoltohenkilöstön taitoja työskennellä koordinoituna tiiminä potilasturvallisuuden varmentamiseksi. Myös täydennyskoulutuksessa käsiteltävien aiheiden tulisi kohdentua enemmän potilasturvallisuusaiheisiin. Täydennyskoulutuksen ja johtamisen säädöksiä tarkasteltaessa olisi kiinnitettävä huomiota niiden edistävän potilasturvallisuutta. Jatkossa tarvitaan tutkimusta kohdentuen terveydenhuoltohenkilöstön spesifisiin potilasturvallisuutta koskeviin tietoihin ja taitoihin. Tässä tutkimuksessa yhdistetään aikaisempaa tutkimustietoa ja empiiristä alueellista tietoa ja siten tutkimus tuo uutta tärkeää tietoa evidenssiin, terveydenhuoltohenkilöstön yleisestä tiedosta, asenteista ja taidoista potilasturvallisuudesta ja lisää arvokasta tietoa tästä tutkimusalueesta. Tärkeää on, että käytännön näkökulmasta tarkastellen tutkimus luo pohjan, jonka avulla sairaaloiden johtajat voivat kehittää potilasturvallisuutta. Oppimisnäkökulmasta tarkastelleen kaikilla tähän tutkimukseen osallistuneilla terveydenhuollon ammattiryhmillä on aukkoja potilasturvallisuutta koskevissa tiedoissa, jolloin tämä haastaa johtajat luomaan henkilökunnalle mahdollisuuksia potilasturvallisuutta omalla työskentelyalueella koskevien tietojensa ja taitojensa päivittämiseen.
www.urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1089-9
https://trepo.tuni.fi/bitstrea...3-1089-9.pdf (Tampereen yliopisto - Trepo)
Tämän tutkimuksen tarkoitus on kuvata ja selittää ammattiin opiskelevien 15–19-vuotiaiden nuorten seksuaalikäyttäytymistä ja siihen liittyviä tietoja ja asenteita ennen seksuaaliterveysinterventiota ja sen jälkeen. Lisäksi kuvataan, miten ammattiin opiskelevat nuoret arvioivat oppilaitoksissa toteutettua seksuaaliterveysinterventiota. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää nuorten seksuaaliterveyden edistämisessä ja suunniteltaessa, kehitettäessä ja toteutettaessa seksuaaliterveysinterventioita oppilaitoksissa. Tutkimusasetelma oli satunnaistettu ja kontrolloitu koeasetelma. Tutkimuksen interventioryhmään satunnaistettiin neljä oppilaitosta (N=1104 opiskelijapaikkaa) ja neljä oppilaitosta kontrolliryhmään (N=800 opiskelijapaikkaa). Tutkimusluvat haettiin oppilaitosten käytäntöjen mukaisesti. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella kolme kertaa: alkumittaus ennen interventiota tammi-helmikuussa 2011 (vastaajia n=705), ensimmäinen seurantamittaus heti intervention päättymisen jälkeen (n=375) ja toinen seurantamittaus 14 viikkoa intervention päättymisen jälkeen (vastaajia n=161). Intervention kesto oli 11 viikkoa ja siihen sisältyi kolme osa-aluetta: 1) seksuaaliterveyden oppitunti, 2) kirjalliset materiaalit 3) kondomien ilmaisjakelu. Aineisto analysoitiin tilastotieteellisillä menetelmillä. Tutkimukseen osallistuneet olivat iältään pääasiassa 16–17-vuotiaita (96 %). Kaksi kolmasosaa vastaajista oli poikia. Ennen interventiota nuorista 63 prosentilla (n = 432) oli seksikokemuksia eli yhdyntöjä tai suuseksiä. Kondomin käyttö oli nuorilla epäsäännöllistä ja seksitautitesteissä oli käynyt joka viides. Intervention jälkeen seksitautitesteissä käyneiden osuus lisääntyi tilastollisesti merkitsevästi interventioryhmässä, kontrolliryhmässä ei ollut vastaavaa eroa. Seksuaalikäyttäytymiseen yhteydessä olevia tietoja mitattiin kahdeksalla kysymyksellä. Ennen interventiota keskimäärin viiteen kysymykseen vastattiin oikein. Heikoimmin tiedetty kysymys liittyivät seksitautien oireettomuuteen ja hi-viruksen tarttumiseen. Poikien tiedot olivat merkitsevästi heikommat kuin tyttöjen. Intervention jälkeen interventioryhmässä tiedot paranivat ensimmäisen ja toisen mittauksen välillä. Ero oli tilastollisesti merkitsevä. Kontrolliryhmässä tiedot paranivat tilastollisesti merkitsevästi alkumittauksen ja ensimmäisen seurantamittauksen välillä. Seksuaalikäyttäytymiseen liittyviä asenteita mitattiin kokonaisuutena sekä neljällä eri osa-alueella, jotka olivat luottamus kondominkäyttökykyihin ja kommunikointikykyihin, sekä sosiaalisen hyväksynnän ja kondomin käytön esteettömyyden kokemus. Asenteet olivat keskimäärin myönteisiä kaikilla osa-alueilla ennen interventiota. Interventioryhmässä asenteiden keskiarvo kokonaisuudessaan oli ensimmäisessä seurantamittauksessa tilastollisesti merkitsevästi alempi eli asenteet olivat kielteisemmät kuin kahdessa muussa mittauksessa. Kontrolliryhmässä ei ollut eroja. Intervention toteutuksen arviointi oli myönteinen kaikilla osa-alueilla: oppitunti, kirjalliset materiaalit ja kondomien jakelu. Myönteiseen arviointiin oppitunnista oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä vastaajan seurusteleminen. Kirjallisten materiaalien ja kondomien jakelun myönteiseen arviointiin taas oli tilastollisesti merkitsevästi yhdessä kokemus terveydenhoitajan vastaanotolle pääsyn helppoudesta. Nuorten seksuaalikäyttäytyminen on tulosten perusteella aktiivista ja monimuotoista, mutta kondomin käyttö epäsäännöllistä. Kondomin käyttö on harvinaista erityisesti suuseksissä ja anaaliyhdynnässä. Seksuaalikasvatuksen tulisi huomioida nuorten monimuotoiset seksitavat sekä löytää uusia keinoja nuorten motivoimiseksi kondomin käyttöön ja seksitautien testaukseen. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että seksuaaliterveysinterventiolla voi olla yhteys lisääntyneeseen seksitautitesteissä käymiseen. Nuorten, erityisesti poikien, tiedot seksuaalikäyttäytymiseen liittyen ovat heikot. Nuorten tietoja tulisi vahvistaa seksitauteja, kuten hiv-infektiota koskien. Nuorten asenteet seksuaalikäyttäytymiseen liittyen ovat myönteiset, mikä on hyvä lähtökohta seksuaaliterveyden edistämiselle.
www.urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7186-5
https://trepo.tuni.fi/bitstrea...4-7186-5.pdf (Tampereen yliopisto - Trepo)
Väitöstyössä tarkastellaan iältään n. 14-vuotiaiden nuorten ja tietotekniikan välistä suhdetta. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista nuorista ei muista aikaa ennen tietokoneita, vaan on elänyt koko ikänsä ympäristössä, jossa tietotekniset mahdollisuudet jatkuvasti monipuolistuvat. Tutkimuksen ajankohtaisuutta on lisännyt kotien laajakaistayhteyksien yleistymisen aiheuttama murros. Noin kaksi vuotta kestäneen tutkimusprosessin aikana kehitettiin kaksi erilaisista väitteistä koostuvaa mittaria nuorten tietotekniikka-asenteiden ja -uskomusten tutkimiseksi. Ensimmäinen mittari kehitettiin jo aikaisemmin testattujen, aikuisten reaalimaailmaa varten suunniteltujen mittareiden pohjalta. Ensimmäisessä mittarissa havaittujen puutteiden vuoksi toisen mittarin kehittämisessä hyödynnettiin kvantitatiivista, suurimmaksi osaksi nuorilta sekä muutamalta aikuisasiantuntijalta kerättyä aineistoa mittariin tulevien väitteiden valinnassa. Tilastollisessa analyysissä omiksi ryhmikseen nuorten tietotekniikkasuhteessa erottuivat odotetusti asenne, hyöty, status, luottamus ja ahdistus. Kansainvälisestikin tarkasteltuna poikkeuksellinen tulos oli se, että mittari antoi tietotekniikka-asenteen suhteen tytöille ja pojille jokseenkin samoja arvoja. Mittarin kehitystyön lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli hankkia ajantasaista tietoa nuorten ja tietotekniikan välisestä suhteesta. Aineiston perusteella nuoret käyttävät tietotekniikkaa eniten kotona kuluttajapainotteisesti, mielihyvää tuottaviin tarkoituksiin. Kotona tapahtuu eniten myös informaalista oppimista. Tytöille on leimallista kommunikointi tietoverkkojen avulla, kun taas poikia kiinnostavat enemmän tietokonepelit. Tietotekniikan käyttö koulutehtävien tekemisessä oli vähäistä sekä tytöillä että pojilla. Pojat kuitenkin uskoivat tyttöjä enemmän tietotekniikan käytön vaikuttaneen edistävästi koulumenestykseen. Tutkimuksessa analysoitiin myös nuorten tietotekniikkaan liittyvän asiantuntijaroolin kehittymistä, nuorten tietotekniikan käytön valvontaa sekä mahdollista asuinpaikkaan liittyvää eriarvoisuutta nuoren kotikunnan alueella. Merkkejä sukupolvien välisestä digitaalisesta kuilusta tuli esille vanhempien ja lasten välillä, mikä voi olla vaikuttava tekijä myös nuoren asiantuntijaroolin kehittymisessä. Suurimman eriarvoisuuden nuorten välillä aiheutti laajakaistaliittymätasoisen verkkoyhteyden puuttuminen vielä noin joka viidennen nuoren kodista. Mahdollisuus käyttää tietotekniikkaa kodin ulkopuolella ei kompensoinut tietotekniikan käyttömahdollisuutta kotona. Parhaaksi tietokoneen käytön määrää selittäväksi muuttujaksi osoittautui voimakkuus, jolla nuoret kokivat oppineensa tietotekniikan käyttöä kotona itse oppien ja kokeillen.